Varhennettu oppivelvollisuus astuu voimaan 1.8.2026 – mikä muuttuu?

Varhennettu oppivelvollisuus korvaa pidennetyn oppivelvollisuuden 1. elokuuta 2026. Muutos ei tarkoita vain uutta nimeä, vaan myös päätöksenteko, tarvittavat selvitykset ja lapsen tuen järjestäminen muuttuvat.

Pidennetty oppivelvollisuus poistuu suomalaisesta lainsäädännöstä 1. elokuuta 2026. Sen tilalle tulee varhennettu oppivelvollisuus, joka koskee lapsia, joiden arvioidaan tarvitsevan tavallista enemmän aikaa esi- ja perusopetuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

Opetushallituksen mukaan muutos liittyy laajempaan oppimisen tuen uudistukseen. Samalla esiopetusta ja perusopetusta koskevat päätökset erotetaan aiempaa selvemmin toisistaan.

Vanhan järjestelmän aikana tehtyjä pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksiä ei siirretä sellaisinaan uuteen malliin. Kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien on tarkistettava päätökset uuden lainsäädännön mukaisiksi elokuun 2026 aikana.

Pidennetty oppivelvollisuus poistuu nimikkeenä

Nykyinen pidennetty oppivelvollisuus on tarkoittanut sitä, että lapsen oppivelvollisuus alkaa vuotta tavallista aikaisemmin eli kuusivuotiaana esiopetuksessa.

Nimi on voinut olla harhaanjohtava, sillä päätös ei ole pidentänyt perusopetuksen yhdeksän vuoden kestoa eikä jatkanut oppivelvollisuutta sen loppupäästä. Käytännössä oppivelvollisuus on nimenomaan alkanut aikaisemmin.

Uusi nimitys varhennettu oppivelvollisuus kuvaa järjestelyä siksi aiempaa tarkemmin. Myös varhennetun oppivelvollisuuden piirissä olevan lapsen oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin hän täyttää kuusi vuotta.

Kenelle varhennettu oppivelvollisuus voidaan myöntää?

Varhennettuun oppivelvollisuuteen voi olla oikeus lapsella, jonka arvioidaan tarvitsevan enemmän aikaa esi- ja perusopetuksen tavoitteiden saavuttamiseen oppimiskykyyn ja kokonaiskehitykseen vaikuttavan vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen vuoksi.

Opetushallitus mainitsee mahdollisina perusteina esimerkiksi näkö- tai kuulovamman, kehitysvammaisuuden, vaikeat kehityshäiriöt ja laaja-alaiset oppimisen vaikeudet.

Myös pitkäaikaissairaus voi olla peruste, jos se vaikuttaa lapsen kognitiivisiin taitoihin, toimintakykyyn tai oppimiseen. Pelkkä diagnoosi tai pitkäaikaissairaus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita oikeutta varhennettuun oppivelvollisuuteen.

Jos sairaus ei vaikuta oppimiskykyyn, lapsen tarvitsema apu voidaan järjestää esimerkiksi ryhmän opetusjärjestelyillä tai avustajan tuella ilman varhennetun oppivelvollisuuden päätöstä.

Esiopetukseen voi päästä jo 5-vuotiaana

Varhennetun oppivelvollisuuden päätöksen saanut lapsi aloittaa oppivelvollisuutensa kuusivuotiaana. Tuolloin esiopetus kuuluu lapsen oppivelvollisuuteen, ja hänen on osallistuttava siihen.

Päätös antaa lapselle lisäksi oikeuden maksuttomaan esiopetukseen jo sinä vuonna, jolloin hän täyttää viisi vuotta. Viisivuotiaana aloitettava esiopetus ei kuitenkaan ole pakollista, vaan huoltaja päättää, osallistuuko lapsi siihen.

Varhennettu oppivelvollisuus voi siten antaa lapselle mahdollisuuden kahteen esiopetusvuoteen ennen perusopetuksen aloittamista. Ratkaisu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että koulun aloittamista siirrettäisiin kahdeksan vuoden ikään.

Jos perusopetuksen aloitusta halutaan myöhentää vuodella, siitä on tehtävä erillinen päätös. Myöhentämiseen täytyy olla perusteltu syy, ja ratkaisua on harkittava lapsen edun näkökulmasta.

Päätös on voimassa vain ennen perusopetusta

Yksi keskeisistä muutoksista on se, että varhennetun oppivelvollisuuden päätös koskee vain aikaa ennen perusopetuksen alkamista.

Päätös on tehtävä ennen kuin lapsi aloittaa koulussa, eikä varhennettua oppivelvollisuutta koskevaa päätöstä voida tehdä enää perusopetuksen alkamisen jälkeen.

Kun lapsi siirtyy esiopetuksesta kouluun, hänen tuen tarpeensa arvioidaan uudelleen. Perusopetusta varten tehdään erillinen tukea koskeva päätös, jossa ratkaistaan lapsen tarvitsema opetus ja muut tukitoimet.

Varhennetun oppivelvollisuuden päätös ei siis seuraa lasta sellaisenaan läpi peruskoulun. Esiopetuksen aikainen päätös ja koulussa annettavaa tukea koskeva päätös ovat jatkossa selvästi erillisiä.

Lääkärin tai psykologin lausunto ei ole enää ehdoton edellytys

Nykyisessä pidennetyn oppivelvollisuuden järjestelmässä päätöksen perusteena on edellytetty psykologista tai lääketieteellistä lausuntoa.

Varhennettua oppivelvollisuutta koskevassa päätöksenteossa tällaisia lausuntoja voidaan edelleen käyttää, mutta ne eivät ole päätöksen tekemisen ehdoton edellytys.

Ratkaisussa tarkastellaan lapsen kokonaistilannetta, yksilöllisiä tuen tarpeita, vahvuuksia ja sitä, miten lapsi hyötyisi oppivelvollisuuden varhentamisesta. Päätöksen valmistelussa tehdään yhteistyötä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen asiantuntijoiden kesken.

Mahdollisen asiantuntijalausunnon pitäisi kuvata diagnoosin lisäksi sitä, miksi lapsi tarvitsee enemmän aikaa oppimiselle ja miten varhennettu oppivelvollisuus tukisi hänen kehitystään.

Huoltaja voi tehdä aloitteen

Varhennettua oppivelvollisuutta koskevan päätöksen tekee varhaiskasvatuksen tai opetuksen järjestäjä. Jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa, päätöksestä vastaa hänen asuinkuntansa.

Myös huoltaja voi tehdä aloitteen asian käsittelemiseksi. Lasta ja huoltajia on kuultava ennen hallintopäätöksen tekemistä.

Päätöksen täytyy perustua lapsen yksilölliseen tilanteeseen. Tietty diagnoosi ei automaattisesti johda varhennettuun oppivelvollisuuteen, eikä opetuksen järjestäjä voi tehdä kaikkia samaan diagnoosiryhmään kuuluvia lapsia koskevaa yleisratkaisua.

Tukitoimista tehdään oma päätös

Varhennettua oppivelvollisuutta koskevan päätöksen lisäksi lapselle on tehtävä erillinen tukea koskeva päätös. Siinä määritellään, millaista konkreettista tukea lapsi tarvitsee esiopetuksessa.

Päätöksessä voidaan määrätä esimerkiksi säännöllisestä erityisopettajan opetuksesta muun ryhmän yhteydessä tai osittain pienryhmässä. Tarvittaessa lapselle voidaan järjestää kokoaikaista erityisopettajan opetusta pienryhmässä.

Muita lapsikohtaisia tukitoimia voivat olla tulkitsemispalvelu, henkilökohtainen avustajapalvelu ja opetukseen osallistumisessa tarvittavat apuvälineet.

Varhennettu oppivelvollisuus ei siten itsessään määrittele lapsen päivittäistä tukea. Tukitoimet ratkaistaan erikseen lapsen todellisten tarpeiden perusteella.

Kouluun siirryttäessä tehdään uusi arvio

Kun lapsi aloittaa perusopetuksessa, hänen opetuksensa pyritään järjestämään ensisijaisesti oppiaineittain. Toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen voidaan siirtyä silloin, jos oppilas ei vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen vuoksi kykene opiskelemaan oppiaineittain.

Uuden perusopetuslain 20 i §:n mukaisia järjestelyjä käytetään silloin, kun oppilas tarvitsee sekä oppilaskohtaisia tukitoimia että poikkeamista perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman perusteista taikka opetuksen järjestämistä toiminta-alueittain.

Tukea koskevassa päätöksessä voidaan määrätä myös esimerkiksi erityisopettajan opetuksesta, avustajapalvelusta ja tulkitsemisesta.

Erityisluokan ryhmäkokojen suojat säilyvät uudessa järjestelmässä. Erityisluokassa voi olla lapsen tuen tarpeesta riippuen enintään kahdeksan tai kuusi kyseisen säännöksen piirissä olevaa oppilasta. Jos oppilas opiskelee muiden oppilaiden kanssa samassa ryhmässä, ryhmässä voi olla enintään 20 oppilasta.

Vanhat päätökset tarkistetaan elokuussa 2026

Pidennettyä oppivelvollisuutta koskevat vanhat päätökset ovat voimassa 31. heinäkuuta 2026 saakka.

Jos lapsi jatkaa esiopetuksessa syksyllä 2026, hänelle on tehtävä uusi päätös varhennetusta oppivelvollisuudesta. Uusi päätös samalla kumoaa vanhan pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksen.

Jos lapsi aloittaa perusopetuksessa elokuussa 2026, hänelle tehdään elokuun aikana uusi tukea koskeva päätös. Päätöksessä ratkaistaan tarvittaessa myös se, järjestetäänkö opetus oppiaineittain vai toiminta-alueittain.

Myös vanhat erityisen tuen päätökset ja henkilökohtaiset opetuksen järjestämistä koskevat suunnitelmat eli HOJKSit on saatettava uuden lainsäädännön mukaisiksi viimeistään 31. elokuuta 2026.

Muutos selkeyttää esiopetuksen ja koulun välistä rajaa

Perheen näkökulmasta näkyvin muutos on uusi nimitys, mutta hallinnollisesti uudistus on tätä laajempi.

Varhennettu oppivelvollisuus koskee jatkossa lapsen esiopetusvaihetta. Perusopetuksessa tarvittava tuki, oppimäärästä poikkeaminen ja mahdollinen toiminta-alueittain opiskelu ratkaistaan erillisellä päätöksellä lapsen senhetkisen tilanteen perusteella.

Opetushallituksen ohjeistuksessa korostetaan, että päätösten tarkoituksena on muodostaa lapselle johdonmukainen oppimisen polku varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Uudistus ei tarkoita, että jokainen vammainen, sairas tai paljon tukea tarvitseva lapsi siirtyisi automaattisesti varhennetun oppivelvollisuuden piiriin. Ratkaisevaa on aina se, tarvitseeko juuri kyseinen lapsi enemmän aikaa esi- ja perusopetuksen tavoitteiden saavuttamiseen.