Uuden työn aloitus ei aina herätä vain innostusta ja jännitystä. Monelle osaavalle ihmiselle se voi nostaa pintaan myös häpeää.

Uusi työpaikka on usein outo yhdistelmä mahdollisuutta ja epävarmuutta. Ihminen haluaa tehdä hyvän vaikutelman, oppia nopeasti, ymmärtää kirjoittamattomat säännöt ja näyttää, että hän oli oikea valinta tehtävään.

Your Tangon artikkelissa käsitellään ilmiötä, jossa erityisesti älykkäät ja paljon itseltään vaativat ihmiset voivat kokea uuden työn alussa häpeää. Artikkelissa viitataan hermostovalmentaja Dana Doswelliin, jonka mukaan uuden työn aiheuttama hermoston säätelyn horjuminen voi näkyä älykkäillä ihmisillä häpeänä ja vaikuttaa hyvinvointiin sekä työhön.

Kyse ei ole siitä, etteikö ihminen olisi pätevä. Usein juuri pätevä ihminen voi kärsiä eniten siitä, että hän joutuu hetkeksi aloittelijan asemaan.

NCBI Bookshelfin mukaan huijarisyndroomalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa ihminen epäilee omaa osaamistaan, älykkyyttään tai saavutuksiaan, vaikka ulkoiset merkit kertoisivat päinvastaista. Ilmiö on erityisen tuttu korkean suoriutumisen ihmisille.

1. Aloittelijuus tuntuu osaavalle ihmiselle uhkaavalta

Moni älykäs ihminen on tottunut siihen, että hän oppii nopeasti, ymmärtää kokonaisuudet ja pärjää tilanteissa, joissa muut vielä etsivät suuntaa.

Siksi uusi työpaikka voi horjuttaa enemmän kuin ihminen osaa odottaa.

Yhtäkkiä pitää kysyä yksinkertaisia asioita. Pitää opetella järjestelmiä, nimiä, käytäntöjä, tiimin tapoja ja työpaikan kulttuuria. Pitää sietää sitä, ettei vielä tiedä kaikkea.

Your Tangon artikkelissa Doswellin ajatus tiivistyy siihen, että älykkäälle ja hermostoltaan kuormittuneelle ihmiselle aloittelijana oleminen voi tuntua epävakauttavalta. Se voi nostaa pintaan häpeää, koska ihminen ei pysty heti olemaan siinä roolissa, johon on tottunut: osaavana, nopeana ja varmana.

2. Häpeä syntyy tarpeesta todistaa oma arvo heti

Uudessa työssä moni haluaa näyttää, että rekrytointipäätös oli oikea. Mutta joillakin tämä menee pidemmälle.

He eivät halua vain oppia. He haluavat todistaa, etteivät ole virhe.

Tällöin jokainen pieni epävarmuus voi tuntua liian suurelta. Jos jokin menee ohi, mieli ei sano: "Tätä en vielä tiedä." Se sanoo: "Mitä jos muut huomaavat, etten olekaan tarpeeksi hyvä?"

Your Tangon artikkelissa Doswell sanoo: "Häpeä tulee lopulta mukaan yhtälöön." Hänen mukaansa häpeä voi toimia paineena, joka pitää ihmisen jatkuvasti "päällä". Doswell kuvaa sisäistä kokemusta näin: "Ellei nämä ihmiset näe, että pystyn suoriutumaan tällä tasolla koko ajan, en ole arvoinen saamaan turvaa, rakkautta ja yhteyttä."

Tämä on raskas ajattelumalli, koska työpaikasta tulee silloin muutakin kuin työpaikka. Siitä tulee näyttämö, jolla oma arvo pitää todistaa uudelleen ja uudelleen.

3. Jatkuva "päällä oleminen" kuluttaa nopeasti

Doswell sanoo Your Tangon mukaan: "Aloittelijana oleminen voi oikeasti olla todella stressaavaa hermostollesi ja voi luoda ympäristön, jossa sinun täytyy olla koko ajan päällä tunteaksesi olosi turvalliseksi."

Tämä kuvaa hyvin uuden työn näkymätöntä kuormaa.

Ihminen ei vain tee työtehtäviä. Hän tarkkailee itseään. Miten puhun palaverissa? Kysynkö liikaa? Kysynkö liian vähän? Näytänkö epävarmalta? Osaanko jo tämän? Huomaavatko muut, että olen hukassa?

Kun tällainen valppaus jatkuu päivästä toiseen, uuden työn alku voi alkaa tuntua henkisesti yllättävän raskaalta.

APA:n Monitor on Psychology on käsitellyt huijarikokemusta ilmiönä, jossa ihminen voi kokea olevansa huijari omasta osaamisestaan huolimatta. Asiantuntijoiden mukaan tunteiden tunnistaminen ja niiden suhteuttaminen todellisiin näyttöihin voi auttaa pääsemään irti jatkuvasta epäonnistumisen pelosta.

4. Virheistä tulee oppimisen sijasta todisteita

Uudessa työssä virheitä tulee väistämättä. Se on osa oppimista.

Mutta häpeän ohjaama ihminen ei tulkitse virhettä aina oppimisen kautta. Hän voi tulkita sen paljastumisena.

Unohdettu yksityiskohta ei ole vain unohtunut yksityiskohta. Se on todiste siitä, ettei hän hallitse kokonaisuutta. Hidas eteneminen ei ole normaali vaihe. Se on merkki siitä, ettei hän ehkä olekaan niin hyvä kuin muut luulevat.

Tällainen ajattelu voi johtaa siihen, että ihminen alkaa ylisuorittaa. Hän tarkistaa kaiken moneen kertaan, tekee ylimääräisiä tunteja, välttelee kysymästä apua ja yrittää näyttää valmiimmalta kuin oikeasti on.

Ironista on, että juuri tämä voi hidastaa oppimista. Jos ihminen ei uskalla olla aloittelija, hän ei uskalla myöskään oppia rauhassa.

5. Uusi työ voi aktivoida vanhan validoinnin tarpeen

Your Tangon artikkelissa terapeutti John Kim toteaa: "Haluamme todistaa, että olemme jonkin arvoisia. Ja sen todistaminen kerran ei riitä. Tarvitsemme jatkuvaa vahvistusta."

Tämä on monelle tunnistettava kierre.

Yksi onnistunut palaveri helpottaa hetkeksi. Yksi hyvä palaute rauhoittaa. Yksi kiitos tuntuu todisteelta siitä, että kaikki on ehkä kunnossa.

Mutta jos oma turvallisuuden tunne rakentuu pelkän ulkoisen palautteen varaan, helpotus ei kestä kauan. Pian tarvitaan uusi onnistuminen, uusi kehu tai uusi merkki siitä, ettei kukaan ole pettynyt.

Uudessa työssä tämä voi olla erityisen voimakasta, koska ihminen ei vielä tiedä, mihin hän todella kuuluu. Hän yrittää päätellä asemansa pienistä eleistä, viesteistä, palavereista ja toisten reaktioista.

6. Häpeä voi naamioitua kunnianhimoksi

Ulospäin häpeä ei aina näytä häpeältä.

Se voi näyttää tehokkuudelta, tarkkuudelta, tunnollisuudelta ja kovilta standardeilta. Ihminen saattaa olla ensimmäisenä paikalla, viimeisenä pois, valmistautua kaikkeen liikaa ja ottaa jokaisen tehtävän äärimmäisen vakavasti.

Ongelma ei ole kunnianhimo. Ongelma on se, jos kunnianhimoa ajaa pelko siitä, että oma arvo romahtaa heti, kun ei ole täydellinen.

Your Tangon artikkelissa Doswell huomauttaa, ettei häpeän kierteen parantaminen ole vain ajattelutavan vaihtamista. Hänen mukaansa pitää käsitellä sitä, millainen rooli häpeällä on aiemmin ollut selviytymiskeinona, ja siirtyä kohti myötätuntoista itsekorjausta.

Tämä on tärkeä ero. Tarkoitus ei ole luopua kunnianhimosta, vaan irrottaa se jatkuvasta itsensä rankaisemisesta.

Uudessa työssä saa olla keskeneräinen

Uusi työ ei ole testi, jossa ihmisen pitää ensimmäisestä päivästä lähtien todistaa koko arvonsa.

Se on oppimisvaihe.

Älykäs ihminen voi helposti unohtaa tämän, koska hän on ehkä tottunut pärjäämään nopeasti. Mutta juuri siksi aloittelijuus voi olla hänelle tärkeä harjoitus. Se pakottaa hyväksymään, ettei osaaminen ole sama asia kuin se, että tietää kaiken heti.

Työpaikan kannalta tämä on myös johtamisen kysymys. Harvard Business School Working Knowledge on kirjoittanut Amy Edmondsonin tutkimukseen viitaten, että uusien työntekijöiden psykologinen turvallisuus voi ajan myötä heikentyä, jos työyhteisö ei tue kysymistä, oppimista ja ideoiden esittämistä. Psykologinen turvallisuus on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa ihmiset vasta rakentavat paikkaansa organisaatiossa.

Siksi uuden työn alussa tarvitaan muutakin kuin osaamista. Tarvitaan lupa kysyä, lupa opetella ja lupa olla hetken ihminen, joka ei vielä tiedä kaikkea.

Jos uuden työn alku herättää häpeää, se ei automaattisesti tarkoita, ettet kuulu sinne.

Se voi tarkoittaa, että olet joutunut tilanteeseen, jossa vanha tapasi tuntea olosi turvalliseksi - täydellinen suoriutuminen - ei enää toimi samalla tavalla.

Ja ehkä juuri siinä on uuden työn tärkein oppi: sinun ei tarvitse olla heti paras ollaksesi oikeassa paikassa.