Kirjojen määrä ei yksin kerro lukemisen laadusta. Todella paljon lukevat ihmiset osaavat pysähtyä, poimia olennaisen ja rakentaa lukemisesta tavan, joka muuttaa myös ajattelua.

Your Tango julkaisi Akshad Singin artikkelin, joka pohjautuu hänen ajatuksiinsa lukemisen kehittämisestä. Singi kirjoittaa, että lukeminen on hänelle kirjoittajana polttoainetta, mutta pelkkä kirjojen läpi kahlaaminen ei vielä riitä. Olennaista on se, mitä luetusta jää mieleen, miten sitä käsittelee ja miten se kytkeytyy omaan elämään.

Artikkelissa muistutetaan myös, että vapaa-ajan lukeminen on ollut laskussa. Lähteen mukaan Yhdysvalloissa päivittäinen huvikseen lukeminen on vähentynyt yli 40 prosenttia kahden vuosikymmenen aikana. Juuri siksi paljon lukevien ihmisten pienet tavat kiinnostavat: he eivät välttämättä ole nopeampia lukijoita, vaan tarkoituksellisempia lukijoita.

1. He kirjoittavat lukemastaan muistiin kortteja

Ensimmäinen tapa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen vaikutus voi olla suuri: paljon lukevat ihmiset eivät vain alleviivaa kiinnostavia kohtia ja jatka eteenpäin. He pysähtyvät ja kirjoittavat ajatuksen muistiin.

Singi nostaa esiin muistikorttijärjestelmän, jota ovat käyttäneet esimerkiksi kirjailijat ja ajattelijat. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lukija kirjoittaa erilliselle kortille kirjan tärkeän havainnon, sivunumeron, mahdollisen lainauksen ja omat ajatuksensa. Korttiin voi lisätä myös aiheen tai kategorian, jotta siihen voi palata myöhemmin.

Tämän tavan voima ei ole vain muistiinpanossa. Sen voima on pysähtymisessä.

Kun jokin ajatus kirjassa osuu, moni lukija nyökkää mielessään ja jatkaa seuraavalle sivulle. Hetken päästä ajatus voi olla jo kadonnut. Kortin kirjoittaminen pakottaa kysymään: miksi tämä tuntui tärkeältä? Mihin tämä liittyy omassa elämässäni? Milloin olisin tarvinnut tällaista ajatusta aiemmin?

Singi vertaa lukemista siihen, että uusia ideoita tuodaan tietoiseen mieleen. Jos ajatukset vain vilahtavat ohi, ne jäävät pinnalle. Kun niihin pysähtyy, niille ikään kuin annetaan painoa. Silloin niillä on parempi mahdollisuus jäädä osaksi omaa ajattelua.

Muistiinpano ei ole koulutehtävä vaan ajattelun jatke

Moni välttelee muistiinpanoja, koska ne tuovat mieleen koulun, kokeet ja velvollisuudet. Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että kirjasta pitäisi tehdä täydellinen referaatti.

Päinvastoin. Hyvä lukumuistiinpano voi olla lyhyt, keskeneräinen ja hyvin henkilökohtainen.

Se voi olla vain yksi lause: "Tämä selittää, miksi lykkään vaikeita päätöksiä." Tai: "Tämä voisi auttaa seuraavassa työprojektissa." Tai: "Tämä ajatus muistuttaa keskustelusta, jonka kävin ystäväni kanssa viime talvena."

Tärkeintä on kytkeä kirjan ajatus omaan elämään. Silloin lukeminen ei jää tiedon keräämiseksi, vaan muuttuu tavaksi käsitellä kokemuksia.

2. He eivät mittaa lukemista kirjojen määrällä vaan ajalla

Toinen tapa liittyy tavoitteisiin. Moni päättää lukea esimerkiksi 52 kirjaa vuodessa tai tietyn määrän sivuja päivässä. Se voi motivoida hetken, mutta samalla se voi muuttaa lukemisen suorittamiseksi.

Jos tavoite on "20 sivua illassa", huomio siirtyy helposti siihen, että sivut täyttyvät. Vaikean mutta tärkeän ajatuksen kohdalla ei enää pysähdytä, koska päivän tavoite on vielä kesken.

Singi pitää parempana aikaan perustuvaa tavoitetta. Sen sijaan että päättäisi lukea tietyn määrän sivuja, voi päättää lukevansa esimerkiksi 15, 20 tai 30 minuuttia päivässä.

Tämä pieni muutos muuttaa lukemisen luonnetta. Jos luet 30 minuuttia, sillä ei ole väliä, etenitkö yhden sivun vai 40 sivua. Jos jokin kohta pysäyttää ajattelemaan, se ei ole epäonnistuminen. Se on juuri lukemisen tarkoitus.

Aikaraja antaa luvan hidastaa

Aikaan perustuva lukutavoite on armollinen, koska se ei rankaise hitaudesta. Jos kirja on tiivis, vaikea tai henkilökohtaisesti tärkeä, sen äärellä saa viipyä.

Silloin lukemisesta ei tule kilpailua kirjahyllyä vastaan.

Tämä on hyvä muistutus erityisesti ihmisille, jotka haluavat lukea enemmän, mutta joilla lukeminen muuttuu helposti uudeksi suorittamisen muodoksi. Tavoitteena ei tarvitse olla mahdollisimman suuri määrä kirjoja. Tavoitteena voi olla säännöllinen hetki, jolloin mieli saa keskittyä yhteen asiaan.

Singi painottaa, että jos lukija käyttää osan lukemiseen varatusta ajasta ajatuksen pohtimiseen tai muistikortin kirjoittamiseen, se kuuluu lukemiseen. Se ei ole tauko lukemisesta, vaan osa sitä.

3. He luovat omat kirjakategoriansa

Kolmas tapa liittyy siihen, miten kirjoja ajatellaan. Tavallisesti kirjat jaetaan esimerkiksi romaaneihin, tietokirjoihin, elämäkertoihin ja self help -kirjoihin. Singi ehdottaa henkilökohtaisempaa tapaa: kirjoja voi luokitella sen mukaan, miten ne auttavat juuri sinua.

Tämä on kiinnostava ajatus, koska sama kirja voi merkitä eri ihmisille eri asiaa. Yhdelle se on käytännön opas. Toiselle se on ajattelun ravistelija. Kolmannelle se on lohtukirja.

Singi mainitsee esimerkiksi kirjat, jotka muuttavat luonnetta tai identiteettiä. Tällaiset kirjat eivät vain anna vinkkejä, vaan muuttavat tapaa, jolla ihminen näkee itsensä.

Toinen luokka voisi olla käytännön "miten tehdään" -kirjat. Ne voivat olla hyödyllisiä, mutta vain jos ne sopivat lukijan elämäntilanteeseen ja johtavat toimintaan. Pelkkä tuottavuuskirjan lukeminen ei tee ihmisestä tuottavaa, jos hän ei halua rakentaa arkeaan sen suuntaan.

Kolmas luokka voi olla tutkimusmatkakirjat: teokset, joiden avulla lukija perehtyy johonkin aiheeseen syvemmin useamman kirjan kautta. Yhden dopamiinia käsittelevän kirjan sijaan voi lukea viisi samaa aihetta eri näkökulmista tarkastelevaa teosta. Silloin aihe ei jää yksittäiseksi oivallukseksi, vaan alkaa muodostaa laajempaa ymmärrystä.

Omat kategoriat auttavat lukemaan tarkoituksellisemmin

Kun kirjat luokitellaan oman elämän kannalta, lukemisesta tulee tietoisempaa. Ennen kirjan aloittamista voi kysyä: mitä haen tältä kirjalta?

Haluanko muuttua ihmisenä? Tarvitsenko käytännön työkalun? Tutkinko uutta aihetta? Etsinkö lohtua, kieltä omille tunteille tai näkökulmaa johonkin päätökseen?

Tämä kysymys vaikuttaa myös siihen, miten kirjaa kannattaa lukea. Kaikkia kirjoja ei tarvitse lukea samalla tavalla. Jotkut kirjat voi lukea nopeasti läpi. Joidenkin kohdalla kannattaa pysähtyä joka luvun jälkeen. Jotkut kirjat kannattaa jättää kesken, jos ne eivät enää palvele tarkoitustaan.

Paljon lukevat ihmiset eivät välttämättä kunnioita jokaista kirjaa samalla tavalla. He kunnioittavat omaa aikaansa ja sitä, mitä lukeminen voi parhaimmillaan tehdä.

Lukemisen tarkoitus ei ole vain saada kirja loppuun

Moni ajattelee lukemista saavutuksena. Kirja alkaa ensimmäiseltä sivulta ja onnistuminen tapahtuu viimeisellä sivulla.

Singi kääntää ajatuksen toiseen suuntaan. Kirjan todellinen arvo voi löytyä yhdestä kohdasta, joka muuttaa tavan ajatella, toimia tai katsoa omaa elämää. Jos yksi kappale saa sinut tekemään tärkeän päätöksen, lukeminen ei mennyt hukkaan, vaikka et lukisi kirjaa loppuun.

Tämä on vapauttava ajatus. Kirjoja ei tarvitse kerätä suorituksiksi. Niitä voi käyttää peileinä, työkaluina, opettajina ja joskus myös vastustajina, joiden kanssa on eri mieltä.

Enemmän lukeminen alkaa paremmasta lukemisesta

Jos haluaa lukea enemmän, ratkaisu ei välttämättä ole lukunopeuden kasvattaminen. Usein tärkeämpää on rakentaa lukemiselle sellainen tapa, joka tuntuu merkitykselliseltä.

Kirjoita tärkeät ajatukset muistiin. Lue mieluummin tietty aika kuin tietty määrä sivuja. Mieti, millaisia kirjoja tarvitset juuri nyt ja miksi.

Silloin lukemisesta tulee vähemmän suoritus ja enemmän suhde. Kirjat eivät vain kulje silmien läpi, vaan alkavat muuttaa sitä, mitä huomaat, miten ajattelet ja millaisiin asioihin pysähdyt.

Ehkä juuri siksi paljon lukevat ihmiset lukevat paljon. He eivät lue vain päästäkseen seuraavaan kirjaan. He lukevat, koska jokin heidän elämässään muuttuu, kun he pysähtyvät sivun äärelle tarpeeksi pitkäksi aikaa.