Kun neutraali kommentti tuntuu hyökkäykseltä, kyse ei välttämättä ole draamanhakuisuudesta. Taustalla voi olla epävarmuutta, vanhoja kokemuksia, kuormitusta tai herkistynyt tarve suojella itseä.

Jokainen tuntee jonkun, joka tuntuu ottavan kaiken itseensä. Yksi väärä sanavalinta, pieni ilme, viivästynyt vastaus tai rakentavaksi tarkoitettu palaute voi saada hänet puolustautumaan, loukkaantumaan tai vetäytymään.

Ulkopuolelta tällainen käytös voi näyttää raskaalta. Tekisi mieli sanoa: "Ei tämä ollut sinusta kiinni." Mutta ihmiselle itselleen tunne voi olla täysin todellinen. Hän ei välttämättä päätä ottaa asioita henkilökohtaisesti. Hänen mielensä vain tulkitsee tilanteen nopeasti uhkaksi.

Taustalla voi olla opittu varuillaan olo

Jos ihminen on kasvanut ympäristössä, jossa häntä on arvosteltu paljon, vähätelty, nolattu tai syytetty, hän voi oppia lukemaan ympäristöä jatkuvasti. Hän kuuntelee sävyjä, katsoo ilmeitä ja yrittää ennakoida, milloin jokin kääntyy häntä vastaan.

Aikuisena sama tapa voi jatkua, vaikka tilanne ei enää olisi vaarallinen.

Jos joku sanoo: "Voisitko tehdä tämän eri tavalla?", hän ei kuule pelkkää pyyntöä. Hän kuulee ehkä vanhan viestin: "Et taaskaan riitä."

Silloin reaktio ei synny vain nykyhetkestä, vaan myös menneisyydestä.

Epävarmuus tekee neutraalistakin kommentista uhkaavan

Kun ihmisen omanarvontunto on horjuva, hän etsii helposti ulkoisia merkkejä siitä, kelpaako vai ei. Siksi pieni palaute voi tuntua suurelta tuomiolta.

Jos ihminen epäilee jo valmiiksi olevansa huono työssään, huono ystävä, huono kumppani tai muuten riittämätön, toisen kommentti osuu suoraan tuohon pelkoon.

Tällöin loukkaantuminen ei aina tarkoita, että kommentti oli erityisen julma. Se tarkoittaa, että kommentti osui paikkaan, joka oli jo valmiiksi arka.

Kuormitus kaventaa tulkintaa

Väsyneenä ihminen ei tulkitse maailmaa yhtä joustavasti kuin levänneenä. Stressi, univaje, kiire, suru, ahdistus tai jatkuva paine voivat tehdä mielestä herkemmän.

Silloin pieni asia tuntuu helposti suurelta.

Viesti ilman hymiötä voi näyttää kylmältä. Lyhyt vastaus voi tuntua torjunnalta. Toisen väsynyt ilme voi tuntua merkiltä siitä, että hän on vihainen juuri sinulle.

Kuormittunut mieli etsii uhkia, koska se yrittää suojella ihmistä. Ongelma on, että se voi alkaa nähdä uhkia sielläkin, missä niitä ei ole.

Jotkut ovat herkkiä hylkäämisen merkeille

Osa ihmisistä reagoi erityisen voimakkaasti siihen, että he kokevat tulevansa torjutuiksi, sivuutetuiksi tai hylätyiksi. Tätä voi ruokkia esimerkiksi aiemmat ihmissuhdekokemukset, lapsuuden turvattomuus tai toistuvat pettymykset.

Jos hylkäämisen pelko on voimakas, ihminen voi alkaa tulkita monia asioita sen kautta.

Ystävä ei vastaa heti. Kumppani on hiljainen. Työkaveri ei tervehdi yhtä lämpimästi kuin yleensä. Ryhmäkeskustelussa joku ei reagoi viestiin.

Toiselle nämä ovat arkisia sattumia. Hylkäämistä pelkäävälle ne voivat tuntua todisteilta siitä, että suhde on vaarassa.

Kaikki ei ole herkkyyttä, joskus kyse on myös kontrollista

On hyvä erottaa kaksi asiaa. Osa ihmisistä ottaa asioita henkilökohtaisesti, koska he ovat aidosti herkistyneitä ja turvattomia. Osa taas käyttää loukkaantumista keinona hallita muita.

Jos jokainen palaute muuttuu riidaksi, jokainen raja loukkaukseksi ja jokainen eriävä mielipide henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, muut alkavat varoa kaikkea sanomistaan.

Silloin loukkaantuminen voi muuttua vallankäytöksi, vaikka ihminen ei sitä itse näkisi.

Terveessä suhteessa tunteista saa puhua. Mutta yhden ihmisen loukkaantuminen ei saa tarkoittaa sitä, että muut eivät koskaan saa sanoa mitään vaikeaa.

Miten toimia, jos toinen ottaa kaiken itseensä?

Ensimmäinen askel on säilyttää rauha. Jos toinen tulkitsee sanasi hyökkäykseksi, älä automaattisesti lähde puolustustaisteluun.

Voit sanoa: "En tarkoittanut tuota hyökkäyksenä. Yritän sanoa, että tämä asia pitäisi ratkaista." Tämä erottaa ihmisen ja asian toisistaan.

Toinen hyvä keino on kysyä: "Mitä kuulit minun sanovan?" Usein paljastuu, että toinen kuuli paljon enemmän kuin sanoit.

Jos tilanne toistuu jatkuvasti, tarvitset myös rajan: "Ymmärrän, että tämä tuntuu sinusta pahalta, mutta minun pitää silti voida puhua tästä asiasta."

Miten itse voi lakata ottamasta kaikkea henkilökohtaisesti?

Jos tunnistat tämän itsessäsi, älä aloita syyttämällä itseäsi. Reaktiosi on todennäköisesti syntynyt suojelemaan sinua jossain vaiheessa elämää. Nyt se vain saattaa suojella liikaa.

Kokeile pysähtyä ennen johtopäätöstä ja kysyä:

- Mitä toinen oikeasti sanoi?

- Mitä minä kuulin hänen tarkoittavan?

- Onko minulla todisteita siitä, että tämä oli hyökkäys?

- Voisiko tilanteelle olla arkisempi selitys?

- Mihin vanhaan tunteeseen tämä osui?

Usein jo pieni viive reaktion ja vastauksen välillä auttaa. Kaikki mikä tuntuu henkilökohtaiselta, ei ole henkilökohtaista.

Herkkyys ei ole vika, mutta se tarvitsee rajoja

Henkilökohtaisesti ottaminen ei tee ihmisestä huonoa. Se kertoo usein siitä, että hänellä on paljon tunteita, paljon muistoja ja ehkä paljon tarvetta tulla hyväksytyksi.

Mutta jos kaikki tulkitaan hyökkäykseksi, elämästä tulee raskasta sekä itselle että muille.

Parhaassa tapauksessa ihminen oppii tunnistamaan oman herkkyytensä ilman, että antaa sen ohjata jokaista tilannetta. Hän voi sanoa: "Tämä osui minuun, mutta tarkistan ennen kuin reagoin."

Se on jo valtava muutos.

Kaikki ei ole sinusta, eikä se ole huono uutinen

Vapauttava ajatus on tämä: suurin osa ihmisten ilmeistä, viesteistä, mielialoista ja sanavalinnoista ei liity sinuun niin paljon kuin pelkäät.

Toinen voi olla väsynyt. Hän voi olla kiireinen. Hän voi olla ajatuksissaan. Hän voi ilmaista itseään kömpelösti. Hän voi olla huonolla tuulella jostain aivan muusta.

Kun tämän muistaa, maailma ei tunnu aivan niin vihamieliseltä. Kaikkea ei tarvitse kantaa omalle iholle.

Joskus kommentti on vain kommentti. Ilme on vain ilme. Hiljaisuus on vain hiljaisuutta.

Ja sinä olet silti turvassa.