Moni aikuinen tunnistaa tunteen: elämä kulkee eteenpäin, mutta suunta puuttuu. Ihmissuhteet toistavat samaa kaavaa, läheisyys pelottaa tai yksinäisyys tuntuu jatkuvalta varjolta.
Psychology Today -lehdessä terapeutti Andrea Brandt kirjoittaa, että taustalla voivat olla tietyt lapsuuden kokemukset, jotka vaikuttavat yhä aikuisuudessa.
Brandtin mukaan lapsuuden emotionaaliset kokemukset eivät katoa iän myötä. Ne muovaavat kiintymyssuhdetyyliä: tapaa, jolla suhtaudumme läheisyyteen, turvaan ja rakkauteen.
1. Hoivaajan välinpitämättömyys voi johtaa välttelevään kiintymystyyliin
Jos lapsen tarpeisiin ei vastata johdonmukaisesti, hän voi oppia, ettei tunteiden näyttäminen ole turvallista. Aikuisena tämä voi näkyä etäisyytenä, tunteiden piilottamisena ja vaikeutena sitoutua.
Brandtin kuvaaman välttelevän kiintymystyylin omaava ihminen saattaa ulospäin vaikuttaa itsenäiseltä ja riippumattomalta, mutta sisimmässään hän kaipaa läheisyyttä. Tutkimuslehdessä Child Abuse & Neglect julkaistu pitkittäistutkimus on osoittanut, että laiminlyönti lapsuudessa lisää välttelevän kiintymystyylin, masennuksen ja ahdistuksen riskiä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
2. Pelottava tai ristiriitainen hoivasuhde voi synnyttää pelokkaan kiintymystyylin
Jos sama ihminen, jonka pitäisi tarjota turvaa, aiheuttaakin pelkoa, lapsi oppii yhdistämään rakkauden ja turvattomuuden. Aikuisena tämä voi ilmetä pelkona sekä läheisyyttä että yksinoloa kohtaan.
Tällainen niin sanottu pelokas-välttelevä tai jäsentymätön kiintymystyyli tekee luottamisesta vaikeaa. Psykoterapeutti Marni Feuerman on todennut, että epäjohdonmukainen varhainen hoiva voi johtaa siihen, että ihminen kaipaa läheisyyttä, mutta samalla pelkää sitä syvästi.
3. Vaihteleva huomio voi johtaa ahdistuneeseen kiintymystyyliin
Jos hoivaaja vuoroin reagoi lämpimästi ja vuoroin torjuvasti, lapsi ei opi luottamaan siihen, että rakkaus on pysyvää. Aikuisena tämä voi näkyä takertumisena, jatkuvana varmisteluna ja hylätyksi tulemisen pelkona.
Ahdistuneesti kiintynyt aikuinen tarkkailee herkästi kumppanin käyttäytymistä ja saattaa tulkita pienetkin muutokset uhkana. Se kuormittaa sekä suhdetta että omaa mieltä.
Tietoisuus on ensimmäinen askel muutokseen
Andrea Brandtin mukaan kiintymystyylit eivät ole elinkautinen tuomio. Tietoisuus on ensimmäinen askel muutokseen. Kun ymmärtää, mistä oma käyttäytymismalli juontaa juurensa, voi alkaa rakentaa turvallisempaa suhdetta sekä itseensä että muihin.
Jos aikuiselämä tuntuu sekavalta, kyse ei välttämättä ole siitä, että olisit epäonnistunut. Kyse voi olla siitä, että kannat edelleen mukanasi lapsuuden kokemuksia, joita et koskaan saanut käsitellä.