Elämän kasaan saaminen ei aina kaadu suuriin virheisiin. Joskus sen estävät arkiset tavat, jotka tuntuvat harmittomilta mutta kuluttavat voimaa päivä toisensa jälkeen.

Kun ajatellaan tapoja, jotka vievät ihmistä väärään suuntaan, mieleen tulevat helposti suuret ja näkyvät ongelmat. Todellisuudessa moni jää jumiin paljon hiljaisemmista syistä.

Your Tangon artikkelissa käsitellään 11 matalaenergistä tapaa, joihin ihmiset voivat nojata huomaamattaan silloin, kun elämä ei tunnu etenevän. Artikkelin mukaan näissä tavoissa on usein mukana negatiivisuutta, pelkoa, välttelyä ja joskus myös tiedostamatonta onnistumisen pelkoa. Ihmisellä voi olla suuria unelmia, mutta arjen pienet valinnat vievät häntä jatkuvasti poispäin niistä.

Kyse ei yleensä ole laiskuudesta. Usein kyse on tavoista, joilla ihminen yrittää selviytyä, välttää epämukavuutta tai pitää kiinni tutusta, vaikka tuttu ei enää tee hyvää.

1. Hän keskittyy siihen, mitä puuttuu

Your Tangon artikkelissa ensimmäiseksi nostetaan kiitollisuuden puute. Ihminen voi jäädä niin kiinni siihen, mitä hänellä ei ole, ettei hän enää huomaa, mitä hänen elämässään jo on.

Tämä ei tarkoita, että vaikeudet pitäisi sivuuttaa tai teeskennellä kaikkea hyväksi. Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia, eikä kiitollisuus poista todellisia ongelmia.

Mutta jos mieli harjoittelee päivästä toiseen vain puutteen näkemistä, siitä tulee tapa. Ihminen alkaa huomata ensisijaisesti sen, missä muut ovat edellä, mitä häneltä puuttuu ja mikä ei ole vielä kunnossa.

Silloin energia ei mene rakentamiseen vaan vertailuun.

Kiitollisuus ei ole taikakeino, mutta se voi palauttaa huomion siihen, ettei elämä ole pelkkä lista puutteita. Jos ihminen ei koskaan huomaa pientäkään hyvää, hänen on vaikea löytää voimaa muuttaa mitään.

2. Hän ohittaa pienet voitot

Moni jää jumiin siksi, että tavoitteet ovat niin suuria, ettei mikään välietappi tunnu miltään.

Jos unelma on iso, pieni askel voi näyttää naurettavan mitättömältä. Mutta juuri pienet askeleet rakentavat kokemusta siitä, että suunta on mahdollinen.

Your Tangon artikkelissa viitataan psykologi BJ Foggiin, jonka mukaan edistyksen huomaaminen auttaa ihmistä pysymään tavoitteissaan. Fogg puhuu pienten onnistumisten juhlistamisesta ja kutsuu myönteistä onnistumisen tunnetta "shine"-kokemukseksi.

Fogg kuvaa Tiny Habits -menetelmässään, että juhlistaminen voi olla hyvin pieni teko: esimerkiksi itselle sanottu "hyvä minä" tai pieni ele, joka saa onnistumisen tuntumaan kehossa. Olennaista on, että aivot yhdistävät uuden tavan myönteiseen tunteeseen.

Jos ihminen ei koskaan anna itselleen lupaa huomata edistystä, hän elää jatkuvasti keskeneräisyyden tunteessa. Se vie energiaa enemmän kuin moni tajuaa.

3. Hän sanoo olevansa liian kiireinen unelmilleen

Kiire on uskottava selitys. Sitä ei tarvitse juuri perustella.

Your Tangon artikkelissa todetaan, että osa ihmisistä sanoo olevansa liian kiireisiä tavoitellakseen unelmiaan, vaikka taustalla voi olla myös pelko yrittämisestä ja epäonnistumisesta. Kiireestä tulee silloin suoja: niin kauan kuin ei ehdi yrittää, ei myöskään tarvitse kohdata mahdollisuutta, että yrittäminen olisi vaikeaa.

Tämä voi näyttää ulospäin vastuullisuudelta. Ihminen tekee töitä, hoitaa arkea, vastaa velvollisuuksiin ja pitää itsensä jatkuvasti liikkeessä.

Mutta jos kaikki aika menee vain selviytymiseen, unelmat alkavat muuttua hiljaiseksi katkeruudeksi.

Elämässä on aina pyykkiä, sähköposteja, laskuja, kotitöitä ja toisten tarpeita. Jos omalle suunnalle ei koskaan järjesty edes pientä tilaa, ongelma ei välttämättä ole ajan puute. Se voi olla se, ettei omaa elämää ole uskallettu asettaa tarpeeksi tärkeäksi.

4. Hän syyttää muita kaikesta

On totta, että elämä ei ole kaikille reilu. Rakenteelliset ongelmat, huonot lähtökohdat, epäonni ja toisten ihmisten teot voivat vaikuttaa voimakkaasti siihen, millaiseksi elämä muodostuu.

Silti Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että kaiken syyn sijoittaminen aina ulkopuolelle vie ihmiseltä toimijuuden. Jos kaikki on aina muiden vika, mikään ei ole omissa käsissä.

Tämä on vaikea mutta tärkeä ero.

Vastuun ottaminen ei tarkoita, että ihminen syyttää itseään kaikesta. Se tarkoittaa, että hän kysyy: mikä on seuraava asia, johon minä voin vaikuttaa?

Ulkopuolisten syiden tunnistaminen voi olla tarpeellista. Mutta jos niistä tulee pysyvä selitys sille, ettei mikään muutu, ne voivat alkaa toimia vankilana.

5. Hän jää kiinni vanhoihin virheisiin

Menneet virheet voivat opettaa. Ne voivat myös vangita.

Your Tangon artikkelissa viitataan Daniel Pinkin ajatukseen siitä, että katumusta voi käsitellä rakentavasti kolmella tavalla: suhtautumalla katumuksiin ystävällisesti, puhumalla tai kirjoittamalla niistä taakan keventämiseksi ja ottamalla niistä konkreettinen oppi tulevaisuutta varten.

Tämä on tärkeää, koska moni tekee päinvastoin.

Hän ei opi virheestä vaan muuttuu virheeksi. Hän ei ajattele "tein huonon valinnan", vaan "minä olen epäonnistunut ihminen". Hän ei käytä mennyttä kompassina, vaan todisteena siitä, ettei kannata enää yrittää.

Vastuun ottaminen on eri asia kuin itsensä loputon rankaiseminen.

Vanha virhe voi olla oppitunti, mutta siitä ei tarvitse tehdä henkilöllisyystodistusta.

6. Hän välttelee vaikeita keskusteluja

Välttely tuntuu hetken helpolta.

Ei tarvitse riidellä. Ei tarvitse kohdata toisen pettymystä. Ei tarvitse sanoa ääneen, mikä on vialla. Ei tarvitse kuulla vastausta, jota pelkää.

Mutta Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että ongelmien ohittaminen ei tee elämästä helpompaa. Stressi kertyy, ja käsittelemättömät asiat alkavat tuntua myöhemmin entistä suuremmilta.

Tämä pätee ihmissuhteisiin, työhön ja omaan kasvuun. Sanomatta jäänyt asia ei katoa. Se jää usein odottamaan hetkeä, jolloin se tulee esiin väsyneempänä, katkerampana tai vaikeammin korjattavana.

Vaikea keskustelu voi pelottaa. Mutta joskus juuri se palauttaa ihmiselle tunteen siitä, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.

7. Hän ei suunnittele eteenpäin

Spontaanius voi olla ihanaa. Mutta jos koko elämä perustuu siihen, että mitään ei ennakoida, arjesta tulee helposti kaaosta.

Your Tangon artikkelissa todetaan, että suunnittelemattomuus voi johtaa myöhästymisiin, stressiin, unohtuneisiin asioihin ja jatkuvaan paniikin tunteeseen. Yksinkertainenkin tehtävälista voi auttaa tekemään hallitsemattomasta hallittavampaa.

Suunnitelma ei tarkoita, että elämä pitäisi pakottaa jäykäksi.

Se voi tarkoittaa vain sitä, että huominen minä ei joudu maksamaan tämän päivän välttelystä. Kun asiat kirjoitetaan ylös, aikataulutetaan ja pilkotaan pienemmiksi, mieli ei joudu kantamaan kaikkea yhtä aikaa.

Moni kokee suunnittelun rajoittavana, vaikka se voi todellisuudessa vapauttaa energiaa.

8. Hän yrittää tehdä kaikkea yhtä aikaa

Moniajo näyttää tehokkaalta, mutta usein se vain hajottaa huomion.

Your Tangon artikkelissa viitataan Stanford-yliopiston psykologian professori Anthony Wagneriin, jonka mukaan emme oikeastaan tee montaa asiaa samanaikaisesti, vaan vaihdamme tehtävästä toiseen. Tämä jatkuva vaihtaminen heikentää keskittymistä ja suoritusta.

Tutkimuskatsaus PMC-tietokannassa kuvaa moniajon kustannuksia: tehtävien välillä vaihtaminen hidastaa vasteaikoja ja lisää aivojen kontrolliverkostojen kuormitusta. Toisin sanoen moniajo ei ole ilmainen supervoima, vaan kuluttava tapa käyttää huomiota.

Kun ihminen kirjoittaa viestiä, selaa somea, yrittää tehdä töitä ja miettii samalla illan ruokia, hän ei välttämättä saa enemmän aikaan. Hän vain uuvuttaa järjestelmänsä nopeammin.

Yksi asia kerrallaan voi tuntua hitaalta. Mutta se voi olla juuri se tapa, jolla elämä alkaa taas pysyä käsissä.

9. Hän ei anna itsensä levätä

Your Tangon artikkelissa nostetaan esiin yksi petollisimmista tavoista: ihminen ei pysähdy lepäämään, vaikka olisi jo uupumassa. Hän antaa tehtävälistan vyöryä päälle ja odottaa, että lepo ansaitaan vasta sitten, kun kaikki on valmista.

Ongelma on, että kaikki ei koskaan ole valmista.

APA:n Monitor on Psychology -artikkelissa todetaan, että säännölliset tauot auttavat lisäämään resilienssiä stressitekijöiden kohdatessa ja toimivat keinona käsitellä arjen kuormitusta.

Lepo ei siis ole pelkkä palkinto. Se on osa toimintakykyä.

Jos ihminen lepää vasta romahduksen jälkeen, hän ei enää palaudu ajoissa. Hän vain yrittää korjata vahinkoa, joka olisi voinut jäädä pienemmäksi.

10. Hän jää epäterveisiin ihmissuhteisiin

Ihmissuhteet voivat joko nostaa tai kuluttaa ihmistä.

Your Tangon artikkelissa todetaan, että ihmiset, jotka eivät saa elämäänsä kasaan, jäävät joskus epäterveisiin suhteisiin, joissa draama, negatiivisuus ja toisen ihmisen miellyttäminen vievät kaiken energian.

Tämä on tärkeä näkökulma, koska moni yrittää korjata elämäänsä yksilösuorituksena: parempi aamurutiini, parempi työlista, parempi asenne.

Mutta jos suuri osa energiasta kuluu ihmiseen, joka jatkuvasti horjuttaa, vähättelee, syyllistää tai vaatii, mikään kalenteritemppu ei välttämättä riitä.

Joskus elämän kasaan saaminen alkaa siitä, että ihminen lakkaa käyttämästä kaikkea voimaansa suhteeseen, joka hajottaa häntä.

11. Hänellä ei ole päivittäistä rutiinia

Rutiini kuulostaa tylsältä, mutta se voi olla yllättävän vapauttava.

Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että ihmiset hyötyvät rakenteesta. Päivittäinen rutiini voi auttaa vakauttamaan mielenterveyttä ja pitämään ihmisen yhteydessä siihen, mikä ravitsee kehoa ja mieltä.

Rutiinin ei tarvitse olla täydellinen aamurituaali, joka alkaa kello 5.30 jääkylmällä suihkulla ja kolmen sivun päiväkirjalla.

Se voi olla paljon tavallisempaa: syön aamulla jotain, käyn ulkona, kirjoitan päivän kolme tärkeintä asiaa, menen suunnilleen samaan aikaan nukkumaan, laitan puhelimen pois hetkeksi.

Rutiini vähentää päätöskuormaa. Se tekee hyvistä asioista helpompia toistaa. Se antaa päivälle rungon silloin, kun mieli muuten ajelehtisi.

Elämän kasaan saaminen alkaa usein pienestä suunnanmuutoksesta

Elämää ei saada kasaan yhdellä dramaattisella päätöksellä.

Useammin se alkaa pienistä, vähän tylsistä mutta ratkaisevista muutoksista. Ihminen huomaa yhden tavan, joka vie energiaa. Sitten toisen. Hän ei ehkä korjaa kaikkea heti, mutta lakkaa kutsumasta itseään toivottomaksi ja alkaa katsoa, mihin hän voi tänään vaikuttaa.

Your Tangon artikkelin ydin on siinä, että matalaenergiset tavat voivat tuntua harmittomilta, mutta ne vetävät ihmistä hitaasti alaspäin. Ne opettavat keskittymään puutteeseen, ohittamaan edistyksen, välttelemään vaikeita asioita, uupumaan ilman lepoa ja jäämään suhteisiin tai rutiinittomuuteen, jotka vievät voiman.

Hyvä uutinen on, että tavat eivät ole kohtalo.

Jos jokin tapa on opittu, sitä voi alkaa myös muuttaa. Ei kerralla täydellisesti, vaan pienesti ja toistuvasti.

Jos elämä tuntuu olevan levällään, ensimmäinen kysymys ei ehkä ole: miten korjaan kaiken?

Se voi olla paljon lempeämpi:

Mikä yksi tapa vie minulta eniten energiaa juuri nyt?

Siitä voi alkaa enemmän kuin arvaatkaan.