Tietyt asiat ovat monelle itsestäänselvyyksiä: pyydetään anteeksi, pidetään lupaukset, kuunnellaan ennen vastaamista ja tarkistetaan faktat ennen kuin levitetään tietoa. Kaikille nämä eivät kuitenkaan tunnu yhtä luonnollisilta.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että toimivat ihmissuhteet vaativat perusasioita. Pitää osata ottaa vastuuta, kuunnella, suunnitella ja myöntää virheitä. Nämä eivät ole suuria persoonallisuustemppuja, vaan tavallista sosiaalista järkeä.

Your Tangon artikkelissa käsitellään tapoja, joita epärationaalisesti käyttäytyvät ihmiset saattavat pitää alapuolellaan. He eivät välttämättä ajattele, että heidän pitäisi pyytää anteeksi, tarkistaa tietojaan tai huomioida muita, koska heidän oma näkökulmansa tuntuu heistä aina tärkeimmältä.

Tämä tekee heidän seurastaan usein raskasta. Muut joutuvat korjaamaan jälkiä, paikkaamaan lupauksia, tulkitsemaan tunnepurkauksia ja kantamaan vastuuta tilanteista, joissa toinen ei suostu katsomaan peiliin.

1. Anteeksi pyytäminen

Monelle anteeksi pyytäminen on normaali osa ihmissuhteita. Jos satuttaa toista, myöntää virheensä ja yrittää korjata tilanteen.

Epärationaalisesti käyttäytyvälle ihmiselle anteeksipyyntö voi kuitenkin tuntua nöyryytykseltä. Hän ei välttämättä ajattele loukanneensa ketään, tai jos ajattelee, hän löytää nopeasti syyn jonkun muun käytöksestä.

Hän voi sanoa: "No anteeksi nyt sitten, jos sinä loukkaannuit." Tällainen ei ole aito anteeksipyyntö, vaan vastuun kiertämistä.

Aikuinen ihminen ymmärtää, että anteeksi pyytäminen ei tee hänestä heikkoa. Se tekee hänestä luotettavamman.

2. Itsensä pitäminen vastuussa

Jos sanoo tekevänsä jotakin, järkevä ihminen yrittää myös tehdä sen. Jos hän ei pysty, hän ilmoittaa siitä ajoissa.

Epärationaalinen ihminen voi suhtautua vastuuseen paljon väljemmin. Hän lupaa, unohtaa, siirtää, väistää ja olettaa, että muut vain sopeutuvat.

Tämä on raskasta erityisesti ystävyyksissä, parisuhteissa ja työelämässä. Kun ihminen ei pidä itseään vastuussa omista sanoistaan, muut eivät koskaan tiedä, voiko häneen luottaa.

Vastuullisuus ei ole tylsä velvollisuus. Se on tapa osoittaa, että muiden aika ja tunteet merkitsevät jotakin.

3. Etukäteen suunnitteleminen

Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti aikataulutettua. Spontaanius voi olla ihanaa. Mutta jos ihminen ei koskaan suunnittele mitään, se alkaa usein kuormittaa muita.

Hän saapuu myöhässä, unohtaa sovitut asiat, muuttaa suunnitelmia viime hetkellä ja olettaa, että muut paikkaavat kaaoksen.

Epärationaalinen ihminen voi pitää suunnittelua turhana rajoitteena. Hänen mielestään asiat vain "hoituvat jotenkin". Usein ne hoituvatkin, koska joku muu kantaa vastuun.

Etukäteen suunnitteleminen on lopulta myös kohteliaisuutta. Se kertoo, että et pidä muita ihmisiä oman hetkellisen mielijohteesi jatkeena.

4. Kuunteleminen ennen vastaamista

Moni riita syntyy siitä, että ihmiset eivät kuuntele ymmärtääkseen vaan vastatakseen.

Epärationaalinen ihminen keskeyttää, tulkitsee väärin, reagoi ensimmäiseen lauseeseen ja alkaa puolustautua ennen kuin toinen on ehtinyt kertoa ajatuksensa loppuun. Hän ei välttämättä edes kuule, mitä sanottiin, koska hän valmisteli jo omaa vastaiskuaan.

Kuunteleminen ennen vastaamista on yksinkertainen mutta tärkeä taito. Se vähentää väärinkäsityksiä ja antaa toiselle tunteen, että hänet otetaan vakavasti.

Jos ihminen ei suostu kuuntelemaan, keskustelu ei ole keskustelu. Se on vain kahden monologin törmäys.

5. Faktojen tarkistaminen ennen puhumista

Nykyään tieto, huhut ja mielipiteet leviävät nopeasti. Siksi olisi entistä tärkeämpää tarkistaa, mistä puhuu.

Epärationaalinen ihminen voi kuitenkin sanoa asioita vain siksi, että ne kuulostavat oikeilta, vahvistavat hänen omaa käsitystään tai herättävät huomiota. Hän ei välttämättä välitä, onko tieto totta.

Tämä näkyy arjessa juoruina, väärinä väitteinä, liioitteluna ja varmoina mielipiteinä asioista, joista ihminen ei oikeasti tiedä paljon.

Faktojen tarkistaminen ei ole heikkoutta. Se on merkki siitä, että ihminen arvostaa totuutta enemmän kuin omaa tarvettaan olla äänessä.

6. Turhan draaman välttäminen

Jotkut ihmiset väittävät, että draama vain seuraa heitä. Usein todellisuus on se, että he itse ruokkivat sitä.

Epärationaalinen ihminen ei välttämättä osaa päästää irti pienistä loukkauksista, väärinkäsityksistä tai tilanteista, joissa hän ei saanut tahtoaan läpi. Hän alkaa puhua selän takana, vihjailla, liioitella tai kerätä puolia.

Järkevä ihminen ymmärtää, että kaikkeen ei tarvitse tarttua. Kaikki kommentit eivät ansaitse suurta reaktiota. Kaikki konfliktit eivät tarvitse yleisöä.

Draaman välttäminen ei tarkoita ongelmien maton alle lakaisemista. Se tarkoittaa, ettei tee jokaisesta epämukavasta hetkestä näytelmää.

7. Päätösten tekeminen ilman tunnekuohun valtaa

Tunteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät aina ole parhaita johtajia. Viha, pelko, häpeä ja loukkaantuminen voivat saada ihmisen sanomaan tai tekemään asioita, joita hän katuu myöhemmin.

Epärationaalinen ihminen toimii usein juuri tunnekuohun huipulla. Hän lähettää viestin heti, sanoo loukkaavan lauseen, katkaisee välit, tekee uhkauksen tai päättää jotakin peruuttamatonta vain siksi, että tunne on sillä hetkellä voimakas.

Järkevä ihminen voi olla yhtä vihainen, mutta hän osaa ottaa pienen tauon. Hän tietää, että tunne on viesti, ei välttämättä toimintasuunnitelma.

Joskus kaikkein viisainta on olla tekemättä päätöstä juuri sillä hetkellä, kun mieli vaatii sitä kovimmin.

8. Peruskysymysten kysyminen

Kaikkea ei voi tietää. Silti jotkut ihmiset käyttäytyvät kuin kysyminen olisi häpeällistä.

Epärationaalinen ihminen voi työssä, ystävyydessä tai parisuhteessa jättää kysymättä, koska ei halua näyttää epävarmalta. Hän mieluummin arvaa väärin kuin myöntää, ettei tiedä.

Sama näkyy ihmissuhteissa. Hän ei kysy, mitä toiselle kuuluu, mitä tämä tarvitsee tai mitä jokin asia tarkoitti. Hän olettaa, tulkitsee ja puhuu enemmän itsestään.

Peruskysymykset eivät ole tyhmiä. Usein ne estävät suuremmat virheet. Ne myös kertovat toiselle: olen kiinnostunut ymmärtämään, en vain olemaan oikeassa.

9. Sitoumusten pitäminen

Kun ihminen lupaa tulla, auttaa, tehdä tai osallistua, muut rakentavat odotuksia sen varaan.

Epärationaalinen ihminen voi suhtautua sitoumuksiin kevyesti. Hän peruu viime hetkellä, unohtaa, jättää vastaamatta tai tekee vain sen, mikä tuntuu hänestä sillä hetkellä mukavalta.

Tällainen käytös syö luottamusta nopeasti. Ystävyydessä, parisuhteessa ja työssä luotettavuus rakentuu toistuvista pienistä teoista, ei suurista puheista.

Sitoutuminen ei tarkoita sitä, ettei koskaan saisi muuttaa suunnitelmia. Se tarkoittaa, että ymmärtää omien päätösten vaikuttavan muihin ihmisiin.

10. Omien tekojen pohtiminen

Jokainen tekee virheitä. Ero ihmisten välillä näkyy usein siinä, mitä virheen jälkeen tapahtuu.

Järkevä ihminen pysähtyy kysymään: miksi toimin noin, mitä siitä seurasi ja mitä voisin tehdä ensi kerralla paremmin?

Epärationaalinen ihminen ei halua pysähtyä. Hän selittää, syyttää, unohtaa tai jatkaa samaa kaavaa uudelleen. Jos hän ei koskaan pohdi omaa käytöstään, hän ei myöskään opi siitä.

Reflektointi voi tuntua epämukavalta, koska se vaatii rehellisyyttä. Mutta ilman sitä ihminen jää toistamaan samaa versiota itsestään, vaikka ympärillä olevat ihmiset väsyisivät.

11. Vastuun ottaminen seurauksista

Vastuun ottaminen on enemmän kuin anteeksipyyntö. Se tarkoittaa, että ihminen ymmärtää omien tekojensa seuraukset ja tekee jotakin korjatakseen niitä.

Epärationaalinen ihminen voi sanoa: "En tarkoittanut sitä" ja kuvitella, että asia on sillä selvä. Mutta vaikutus ei katoa vain siksi, että tarkoitus oli toinen.

Jos on satuttanut, pettänyt luottamuksen, jättänyt asian hoitamatta tai aiheuttanut muille ylimääräistä kuormaa, vastuu tarkoittaa muutakin kuin sanoja.

Se tarkoittaa käytöksen muuttamista.

Nämä tavat eivät ole pieniä asioita

Anteeksi pyytäminen, suunnitteleminen, kuunteleminen ja vastuun ottaminen voivat kuulostaa hyvin arkisilta asioilta. Juuri siksi niiden puuttuminen on niin kuluttavaa.

Kun ihminen pitää näitä tapoja turhina, muiden elämä hänen ympärillään vaikeutuu. Muut joutuvat varomaan, paikkaamaan, selittämään ja kantamaan seurauksia.

Kyse ei ole siitä, että jokaisen pitäisi olla täydellinen. Kukaan ei aina kuuntele hyvin, suunnittele ajoissa tai reagoi rauhallisesti. Mutta kypsä ihminen tunnistaa virheensä ja yrittää korjata suuntaa.

Epärationaalinen ihminen taas voi pitää itseään sääntöjen yläpuolella.

Järki näkyy usein tavallisessa käytöksessä

Järkevyys ei ole vain älykkyyttä, sanavalmiutta tai kykyä voittaa väittely. Se näkyy siinä, miten ihminen kohtelee muita silloin, kun hän on väsynyt, väärässä, pettynyt tai vastuussa.

Todellinen kypsyys on usein hyvin arkista.

Se on sitä, että pyytää anteeksi. Saapuu ajoissa. Tarkistaa tiedon. Kuuntelee loppuun. Pitää lupauksen. Miettii omaa osuuttaan. Tekee paremmin seuraavalla kerralla.

Nämä asiat eivät ole kenenkään alapuolella. Ne ovat juuri niitä asioita, joiden varaan luottamus rakentuu.