Elämästä nauttiminen ei aina synny siitä, että arki tuntuu kevyeltä. Usein se syntyy siitä, että ihminen valitsee toistuvasti teon, joka tekee elämästä elävämpää, vaikka helpompi vaihtoehto houkuttelisi enemmän.

On helppo ajatella, että elämästä voi nauttia vasta sitten, kun olosuhteet ovat oikeat.

Kun on enemmän aikaa. Kun mieli tuntuu paremmalta. Kun stressi helpottaa. Kun ympärillä tapahtuu jotakin kiinnostavaa. Kun arki tuntuu tarpeeksi palkitsevalta.

Mastery Den -blogissaan Alex Mathers kirjoittaa, ettei omaa onnellisuutta kannata rakentaa ulkoisten tapahtumien varaan. Jos elämästä nauttiminen riippuu jatkuvasti siitä, että asiat menevät oikein, ihminen jää väistämättä olosuhteiden armoille.

Mathersin mukaan elämästä eniten nauttivat ihmiset eivät odota iloa, vaan toistavat tekoja, jotka heijastavat omaa valintaa elää hyvin. Se ei aina ole helppoa. Usein helpompi vaihtoehto olisi jäädä odottamaan parempaa tunnetta, ottaa lisää asioita kannettavaksi, paeta puhelimeen tai antaa mielen pyöriä samoissa huolissa.

Mutta juuri vaikeampi valinta voi avata enemmän elämää.

1. He eivät odota hyvää tunnetta ennen kuin tekevät asioita

Moni antaa tunteelle liikaa päätösvaltaa.

Jos ei huvita, ei tehdä. Jos väsyttää, lykätään. Jos pelottaa, jäädään odottamaan rohkeutta. Jos olo on lattea, päätellään, ettei asia varmaan ole tärkeä.

Mastery Den -blogissa Mathers tiivistää tämän ongelman osuvasti: ihmisen ei tarvitse tuntea oloaan hyväksi voidakseen toimia. Hänen mukaansa on toimittava myös silloin, kun olo on tasainen, pelokas tai turhautunut.

Blogissa siteerataan kliininen psykologi Rubin Khoddamia: "Motivaatio ei edellä toimintaa. Toiminta edeltää motivaatiota."

Ajatus on tärkeä, koska moni jää odottamaan tunnetta, joka syntyisi vasta tekemisen jälkeen.

Tämä liittyy myös käyttäytymisen aktivointiin. Tutkimuskirjallisuudessa behavioral activation eli käyttäytymisen aktivointi on tunnettu lähestymistapa, jossa hyvinvointia pyritään vahvistamaan lisäämällä merkityksellistä ja palkitsevaa toimintaa. Sitä on käytetty erityisesti masennuksen hoidossa, mutta sen perusajatus sopii laajemminkin arkeen: toiminta voi edeltää parempaa oloa.

Helppo vaihtoehto on odottaa, että ensin tuntuu paremmalta.

Vaikeampi vaihtoehto on lähteä kävelylle, vastata viestiin, aloittaa työ, tavata ystävä tai tehdä se pieni asia, jonka tietää yleensä auttavan.

Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi puskea itsensä loppuun. Uupumuksessa lepo voi olla juuri se teko, joka pitää valita.

Mutta tavallisessa lamaantumisessa liike voi olla se, mikä palauttaa kokemuksen vaikutusvallasta omaan elämään.

Elämä ei aina ala tuntua hyvältä ennen kuin siihen astuu mukaan.

2. He karsivat elämästään jatkuvasti ylimääräistä

Useimmat ihmiset ottavat liikaa.

Liikaa tavaraa. Liikaa sitoumuksia. Liikaa projekteja. Liikaa viestejä. Liikaa keskeneräisiä lupauksia. Liikaa kaikkea, mikä näyttää pieneltä yksinään mutta muuttuu yhdessä raskaaksi.

Mastery Den -blogissa Mathers käyttää vertauskuvaa puutarhasta: hyvä puutarhuri leikkaa ja karsii. Sama pätee elämään. Joka päivä voi katsoa yhtä aluetta ja kysyä, mitä voisi vähentää.

Mikä tavara vie tilaa, mutta ei palvele mitään?

Mikä tapa kuluttaa energiaa, mutta ei tuo mitään takaisin?

Mikä projekti on jäänyt roikkumaan vain siksi, ettei sitä ole uskallettu päättää?

Mikä ihmissuhde perustuu enemmän velvollisuuteen kuin vastavuoroisuuteen?

Helppo vaihtoehto on lisätä.

Uusi sovellus, uusi tavoite, uusi ostos, uusi suunnitelma, uusi lupaus.

Vaikeampi vaihtoehto on poistaa.

Karsiminen voi tuntua aluksi menetykseltä. Todellisuudessa se voi olla tilan tekemistä sille, mikä oikeasti merkitsee. Kun elämässä on vähemmän turhaa kitkaa, energiaa vapautuu niihin asioihin, joita ei halua vain suorittaa.

Rochesterin yliopiston terveyspalveluiden mukaan rajat auttavat suojaamaan voimavaroja ja voivat vähentää loppuun palamisen riskiä. Vaikka kyse on eri näkökulmasta kuin tavaroiden karsimisessa, perusajatus on sama: ihminen tarvitsee selkeyttä siihen, mihin hänen energiansa saa kulua.

Elämästä nauttiva ihminen ei välttämättä tee enemmän.

Hän saattaa tehdä vähemmän, mutta paremmin.

3. He opettelevat nauttimaan yksinkertaisemmasta viihteestä

Nopea viihde on helppoa.

Puhelin tarjoaa loputtomasti pieniä palkintoja: videoita, uutisia, kommentteja, viestejä, ilmoituksia, reaktioita ja sisältöä, jota voi kuluttaa lähes ilman vaivaa.

Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että jatkuva keinotekoisista ja halvoista lähteistä tuleva dopamiinitulva ei tee meille hyvää. Hän nostaa esiin Stanfordin psykiatri Anna Lembken kirjan Dopamine Nation ja siteeraa sen vertausta: "Aivan kuten injektioneula on mekanismi heroiinin kaltaisille huumeille, älypuhelin on nykyajan injektioneula, joka välittää digitaalista dopamiinia verkottuneelle sukupolvelle."

Stanford Medicine on käsitellyt Lembken näkemyksiä sosiaalisen median koukuttavuudesta ja siitä, miten moderni digitaaliympäristö hyödyntää aivojen palkitsemisjärjestelmää.

Tämä ei tarkoita, että puhelin, TikTok, pelit tai sarjat olisivat automaattisesti pahasta.

Ongelma syntyy, jos niistä tulee ainoa tapa säädellä oloaan.

Kun ihminen tottuu hyvin nopeaan ärsyketulvaan, hitaammat ilon muodot alkavat tuntua aluksi tylsiltä. Kirjan lukeminen, luonnon katselu, piirtely, ihmisten tarkkailu, lintujen seuraaminen tai järven aaltojen katselu ei välttämättä palkitse ensimmäisten sekuntien aikana.

Siksi yksinkertaisemman viihteen valitseminen on vaikeaa.

Se vaatii hermostolta kärsivällisyyttä.

Vuonna 2024 julkaistu katsaus kuvasi sosiaalisen median riippuvuuden piirteiksi liiallisen ja pakonomaisen käytön, joka voi vaikuttaa arjen toimintakykyyn ja hyvinvointiin.

Elämästä eniten nauttivat ihmiset eivät ehkä kiellä itseltään kaikkea nopeaa mielihyvää.

He vain eivät anna sen syödä kaikkea hiljaisempaa nautintoa.

He osaavat vielä viihtyä asioissa, jotka eivät huuda heidän huomiotaan.

4. He kysyvät itseltään elämää parantavia kysymyksiä

Mieli tuottaa jatkuvasti kysymyksiä.

Miksi tämä on näin vaikeaa?

Miksi minä olen aina tässä tilanteessa?

Miksi muut onnistuvat helpommin?

Mitä jos kaikki menee pieleen?

Ongelma ei ole kysymisessä itsessään. Ongelma on se, millaisia kysymyksiä mieli toistaa.

Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että jos annamme minkä tahansa ajatuksen tulla mieleen ja jäämme hautumaan sen ympärille, menetämme helposti suunnan. Hänen mukaansa valtaa voi ottaa takaisin kysymällä tietoisesti kysymyksiä, jotka ohjaavat elämää luovempaan ja terveempään suuntaan.

Yksi hänen ehdottamansa kysymys kuuluu:

"Jos tietäisin täsmälleen, miten ratkaisen kiireellisimmän haasteeni, minkä yhden asian tekisin tänään sen ratkaisemiseksi?"

Tällainen kysymys tekee ongelmasta hieman vähemmän sumuisen.

Se ei kysy, miksi kaikki on vaikeaa.

Se kysyy, mikä olisi yksi liike eteenpäin.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa ajatusten tarkastelu ja uudelleenmuotoilu ovat keskeisiä keinoja vaikuttaa siihen, miten ihminen tulkitsee tilanteita ja reagoi niihin. Ajatusten haastaminen ei tarkoita todellisuuden kieltämistä, vaan hyödyllisempien ja tarkempien tulkintojen etsimistä.

Hyvät kysymykset eivät taianomaisesti ratkaise elämää.

Mutta ne voivat siirtää huomion pois passiivisesta murehtimisesta kohti toimintaa.

Sen sijaan, että kysyt "miksi en koskaan onnistu?", voit kysyä:

Mikä olisi pienin asia, joka tekisi tästä päivästä hieman parempaa?

Mitä yritän välttää juuri nyt?

Mikä olisi rehellisin seuraava askel?

Mitä poistaisin elämästäni, jos luottaisin siihen, että vähempi riittää?

Millainen valinta lisäisi elämääni rauhaa kuukauden päästä?

Kysymys on kuin suunta, johon mieli käännetään.

Jos kysymys on katkera, mieli etsii todisteita katkeruudelle.

Jos kysymys on rakentava, mieli alkaa etsiä ovea.

Helpoin vaihtoehto ei aina tee elämästä kevyempää

Moni helppo valinta tuntuu hetken hyvältä.

Jää odottamaan motivaatiota.

Sano kyllä vielä yhteen asiaan.

Avaa puhelin heti, kun tulee tylsää.

Jää pyörittämään samaa huolta päässä.

Hetkessä nämä valinnat voivat tuoda helpotusta. Ne eivät vaadi kitkaa, päätöstä tai epämukavuuden sietämistä.

Pitkällä aikavälillä ne voivat kuitenkin tehdä elämästä raskaampaa.

Motivaation odottaminen pitää liikkeen pysähdyksissä. Liika ottaminen tukkii arjen. Nopea viihde vie kyvyn nauttia hitaammista asioista. Huonot kysymykset pitävät mielen samassa umpikujassa.

Vaikea valinta ei ole aina dramaattinen.

Se voi olla pieni:

Teen tämän ennen kuin huvittaa.

Poistan yhden asian.

Luen kymmenen minuuttia puhelimen sijasta.

Kysyn itseltäni paremman kysymyksen.

Näissä valinnoissa on arkista voimaa.

Elämästä nauttiminen on usein harjoiteltu taito

On lohdullista ajatella, että elämästä nauttiminen ei ole vain temperamentti, onnenpotku tai etuoikeus, jonka jotkut saavat valmiina.

Se on myös taito, joka rakentuu toistojen kautta.

Jokainen ihminen ei aloita samasta kohdasta. Toisilla on enemmän kuormaa, vähemmän tukea ja vaikeammat olosuhteet. Siksi tämän aiheen kanssa pitää olla armollinen: kaikkea ei korjata henkilökohtaisella asenteella.

Silti monella on arjessa pieniä kohtia, joissa suuntaa voi säätää.

Mathersin Mastery Den -blogin ydin ei ole, että elämästä nauttiva ihminen valitsee aina helppouden. Päinvastoin. Hän valitsee usein sen, mikä tuntuu hetkessä vaivalloisemmalta mutta tekee elämästä pidemmällä aikavälillä avoimempaa.

Hän liikkuu ennen kuin motivaatio ilmestyy.

Hän karsii ennen kuin elämä hukkuu tavaraan ja sitoumuksiin.

Hän harjoittelee hitaampaa nautintoa nopean ärsykkeen rinnalle.

Hän kysyy kysymyksiä, jotka palauttavat toimijuuden.

Ehkä elämästä nauttiminen ei olekaan sitä, että kaikki tuntuu jatkuvasti mukavalta.

Ehkä se on sitä, että ihminen lakkaa odottamasta täydellistä tunnetta ja alkaa rakentaa elämäänsä teoilla, jotka tekevät hyvästä olosta mahdollisemman.