Persoonallisuus ei tarkoita jatkuvaa viihdyttämistä, räiskyvyyttä tai äänekkyyttä. Se näkyy siinä, että ihmisellä on omia ajatuksia, kokemuksia ja tapoja suhtautua maailmaan. Kun nämä puuttuvat, kohtaamiset jäävät usein pinnallisiksi ja olo keskustelun jälkeen yllättävän tyhjäksi.
Your Tangon artikkelissa Nia Tipton kuvaa tunnusmerkkejä, joista tällainen persoonattomuus paljastuu usein vasta, kun niihin alkaa kiinnittää huomiota.
1. Hän toistaa vain sitä, mikä on juuri nyt trendikästä
Mielipiteet kuulostavat tutuilta, koska ne ovat peräisin sosiaalisen median kommenteista, podcasteista tai viraaleista videoista. Ajatukset eivät syvene iskulauseita pidemmälle, eikä omia näkökulmia synny. Ilman omaa pohdintaa keskustelu jää helposti ontoksi.
2. Hän on aina samaa mieltä viimeksi puhuneen kanssa
Mielipide vaihtuu tilanteen mukaan. Tavoitteena ei ole ymmärtää tai pohtia, vaan välttää erimielisyyttä. Tämä ei ole avoimuutta, vaan haluttomuutta muodostaa oma kanta ja se tekee vuorovaikutuksesta yllätyksettömän.
3. Hänellä ei ole tarinoita, vain reaktioita
Kun muut jakavat kokemuksiaan, hän kuuntelee ja reagoi, mutta ei koskaan tuo keskusteluun omia muistoja tai näkökulmia. Ilman tarinoita ihminen jää etäiseksi, sillä juuri kokemukset paljastavat, kuka joku todella on.
4. Hänellä ei ole lempiasioita
Ei lempimusiikkia, ei lempielokuvia, ei mitään, mistä puhuisi intohimoisesti. Se antaa vaikutelman, ettei mikään ole koskaan koskettanut tai innostanut riittävästi jättääkseen jäljen.
5. Hän puhuu kiireestä, mutta ei merkityksestä
Kalenteri on täynnä, mutta tekeminen ei tunnu tuottavan iloa tai tarkoitusta. Kiireestä tulee tapa täyttää aikaa, ei keino elää itselle merkityksellistä elämää.
6. Hän vastaa nopeasti, mutta sanoo hyvin vähän
Viestit ja vastaukset tulevat heti, mutta sisältö jää ohueksi. Keskustelu pysyy pintatasolla, ja vastapuoli huomaa tekevänsä suurimman osan vuorovaikutustyöstä.
7. Hän ei koskaan pysähdy pohtimaan riitoja
Erimielisyydet pyyhkiytyvät pois ilman jälkipohdintaa. Ilman reflektiota samat ongelmat palaavat, koska niistä ei opita mitään.
8. Hän ei huomaa pieniä, merkityksellisiä hetkiä
Kauniit maisemat, arkinen ilo tai jaetut naurut lipuvat ohi huomaamatta. Elämä näyttäytyy tasaisena virrana, jossa mikään ei tunnu erityiseltä.
9. Hän pelkää hiljaisuutta
Pienikin tauko täytetään puheella, vaikka mitään sanottavaa ei olisi. Hiljaisuus pakottaa kohtaamaan omat ajatukset ja se tuntuu epämukavalta.
10. Hän ei esitä ajatuksella kysymyksiä
Uteliaisuus puuttuu. Keskustelut eivät syvene, koska kiinnostus toisen kokemuksiin jää kohteliaan kuuntelun tasolle.
11. Hän piiloutuu sarkasmin taakse
Ironia ja piikittely korvaavat rehellisyyden. Sarkasmi suojaa paljastamasta aitoja ajatuksia, mutta samalla se estää todellisen yhteyden syntymisen.
Lopuksi
Persoonallisuus ei ole esitys, vaan uskallusta olla jotain. Kun ihminen ei tuo itseään mukaan vuorovaikutukseen, yhteys jää väistämättä ohueksi.
Usein kyse ei ole ilkeydestä tai välinpitämättömyydestä, vaan pelosta tulla nähdyksi sellaisena kuin on.
