Your Tango kertoo tapauksesta, jossa isä menetti malttinsa kuullessaan, että hänen poikansa aikoo ottaa tulevan vaimonsa sukunimen.

Äidin mukaan avioliittoon valmistautuva pari haluaa kunnioittaa morsiamen sukuperintöä – mutta isä pitää päätöstä loukkauksena omaa perhettä kohtaan.

Poika haluaa kunnioittaa tulevan vaimonsa sukua

Perheen äiti kirjoitti Slate-sivuston Dear Prudence -palstalle poikansa, "Kenin", ja tämän morsiamen "Marien" tilanteesta.
Marie tulee suvusta, jossa on syntynyt vain tyttöjä, eikä perheen sukunimeä ole ollut jatkamassa yhtään miespuolista jälkeläistä.

Ken halusi korjata tilanteen ja ottaa Marien sukunimen avioliiton myötä – kunnianosoituksena tämän isän ja isoisän perinnölle.
Molemmat miehet olivat innoissaan eleestä. Kaikki olisi voinut olla hyvin, ellei Kenin oma isä olisi reagoinut asiaan raivokkaasti.

Isä kokee poikansa päätöksen loukkauksena

Äidin mukaan hänen miehensä ei ole hyväksynyt poikansa päätöstä.

Hän on alkanut kutsua tätä pilkallisesti "herra [kihlatun sukunimi]" ja valittanut, ettei hänen oma nimensä jatku tulevissa sukupolvissa.

Vaikka äiti on yrittänyt muistuttaa, että perheessä on vielä kaksi muuta poikaa, jotka jatkavat sukunimeä, isä ei suostu luopumaan katkeruudestaan.

Kyse ei siis ole pelkästä nimestä – vaan maskuliinisuuden ja perinteiden murtumisesta.

Perinteet muuttuvat, mutta asenteet eivät aina pysy perässä

Vielä nykyäänkin noin puolet naisista ottaa miehensä sukunimen avioliitossa. Alle 5 % miehistä ottaa puolisonsa sukunimen.

Kenin päätös on siis harvinainen, mutta ei poikkeuksellinen.

Nykyaikaiset parit näkevät avioliiton yhä useammin kumppanuutena, eivät hierarkiana, jossa miehen nimi symboloi valtaa.

Tässä tapauksessa päätös kertoo rakkaudesta ja kunnioituksesta, ei kapinasta perinteitä vastaan.

Asiantuntijoiden mukaan isän käytös voi ajaa perheen erilleen

Dear Prudence -neuvonantaja korosti, että Kenin isän jatkuva pilkka voi aiheuttaa todellisen välirikon pojan ja tulevan miniän kanssa.

Jos vanhempi ei osaa kunnioittaa aikuisen lapsensa päätöstä, tämä oppii ennemmin tai myöhemmin suojelemaan itseään – ottamalla etäisyyttä.

Ken ja Marie ovat aikuisia, ja heillä on oikeus päättää avioliittonsa ehdoista ilman negatiivista painostusta.

Perheen yhtenäisyyden kannalta tärkeintä ei ole sukunimi, vaan se, että rakkaus ja kunnioitus pysyvät niminä, jotka kaikki tunnistavat.

Lopuksi

Kenin valinta rikkoo perinteen, mutta avaa tien tasa-arvoisempaan avioliittoon.

Nimet voivat muuttua, mutta rakkaus ei katoa.

Joskus rohkein tapa kunnioittaa omaa perhettä on uskaltaa tehdä asiat toisin – ja näyttää, että yhteinen sukunimi ei tee perhettä, vaan yhteinen arvomaailma.