Kehun vastaanottaminen voi kuulostaa helpolta, mutta monelle se tuntuu yllättävän vaikealta. Jos oma arvo on totuttu kyseenalaistamaan, myönteiset sanat voivat tuntua jopa epäilyttäviltä.

Joku sanoo: "Teit todella hyvää työtä."
Vastaus tulee automaattisesti: "No en nyt tiedä, tämä oli ihan nopeasti tehty."

Joku kehuu ulkonäköä.
Vastaus on: "Äh, tämä vanha vaate vain."

Joku sanoo, että olet hyvä kuuntelija, hauska, taitava tai tärkeä.
Heti tekee mieli väistää, vitsailla, vähätellä tai vaihtaa aihetta.

Kehujen torjuminen voi näyttää vaatimattomuudelta, mutta usein sen alla on jotakin syvempää: epävarmuutta, häpeää, opittua varovaisuutta tai pelkoa siitä, että hyvä palaute asettaa paineita olla jatkossakin yhtä hyvä.

1. He eivät usko kehujen olevan totta

Jos ihminen on tottunut ajattelemaan itsestään kriittisesti, kehu ei välttämättä tunnu tiedolta vaan virheeltä.

Toinen sanoo: "Olet hyvä tässä."
Oma mieli vastaa: "Hän ei vain tiedä, miten paljon mokasin."

Tällainen ihminen voi huomata kaikki omat puutteensa paljon tarkemmin kuin vahvuutensa. Hän näkee työn keskeneräisyyden, peiliin osuvat virheet, keskustelun kömpelyydet ja kaiken sen, mikä olisi voinut mennä paremmin.

Siksi kehu tuntuu ristiriitaiselta. Se ei sovi siihen sisäiseen kuvaan, jonka ihminen on itsestään rakentanut.

2. Heidät on opetettu vähättelemään itseään

Moni on kasvanut ympäristössä, jossa itsestä ei saanut olla liian ylpeä. Kehuun vastaaminen iloisesti olisi voinut kuulostaa leuhkalta. Siksi turvallisin tapa oli pienentää itseään.

"Ei tämä nyt mitään."
"Kuka tahansa olisi osannut."
"Oli vain tuuria."
"Älä nyt liioittele."

Tällaiset lauseet voivat jäädä päälle vuosiksi.

Ihminen ei välttämättä edes huomaa torjuvansa kehua. Hän vain toimii niin kuin on oppinut: jos joku nostaa sinua, laske itse itsesi nopeasti takaisin alas, ettet vaikuta ylimieliseltä.

3. Kehut tuntuvat velalta

Joillekin kehu ei tunnu lahjalta vaan velvoitteelta.

Jos joku kehuu, pitäisi ehkä kehua takaisin. Pitäisi ehkä olla kiitollinen oikealla tavalla. Pitäisi ehkä vastata jotakin nokkelaa. Pitäisi ehkä täyttää jatkossakin se kuva, jonka toinen juuri sanoi ääneen.

Silloin kehu voi aiheuttaa painetta.

Jos joku sanoo "olet aina niin vahva", ihminen voi tuntea, ettei hän saa enää olla heikko. Jos joku sanoo "olet niin hyvä työssäsi", hän voi pelätä seuraavaa virhettä entistä enemmän. Jos joku sanoo "näytät upealta", hän voi alkaa tarkkailla ulkonäköään vielä tiukemmin.

Kehun pitäisi keventää oloa, mutta epävarmalle ihmiselle se voi lisätä odotuksia.

4. He pelkäävät, että kehussa on taka-ajatus

Jos ihminen on kokenut manipulointia, arvostelua tai piilotettua pilkkaa, hän ei välttämättä luota myönteisiinkään sanoihin.

Hän voi miettiä:
Mitä tuo haluaa minulta?
Sanooko hän tämän vain ollakseen kohtelias?
Nauraako hän minulle myöhemmin?
Onko tämä sarkasmia?
Tuleeko kohta kritiikki?

Tällöin kehu ei tunnu lämpimältä, vaan epävarmalta. Ihminen kuuntelee sanojen lisäksi sävyä, ilmettä ja mahdollisia piilomerkityksiä.

Jos kehuja on joskus käytetty keinona saada jotakin, pehmittää kritiikkiä tai manipuloida, vastaanottaminen voi tuntua turvattomalta vielä pitkään.

5. He eivät halua olla huomion keskipisteenä

Kaikki eivät nauti siitä, että heihin kohdistuu myönteistäkään huomiota. Kehu voi tuntua valokeilalta.

Yhtäkkiä pitäisi olla näkyvillä. Toiset katsovat. Sana on annettu sinulle, ja sinun pitäisi tehdä sillä jotain.

Erityisesti ujoille, introverteille tai sosiaalisesti kuormittuneille ihmisille kehu voi tuntua liialliselta hetkeltä. Ei siksi, etteivät he arvostaisi sitä, vaan siksi, että huomion kohteena oleminen tuntuu epämukavalta.

Siksi he saattavat ohittaa kehun nopeasti, vaihtaa aihetta tai vitsailla itsestään.

6. He sekoittavat nöyryyden ja itsensä mitätöimisen

Nöyryys on kaunis piirre. Se tarkoittaa, ettei ihminen kuvittele olevansa muita parempi eikä nosta itseään keinotekoisesti jalustalle.

Mutta nöyryys ei tarkoita sitä, että jokainen kehu pitäisi torjua.

Jos joku sanoo "teit tämän hyvin", nöyrä vastaus voi olla "kiitos, se merkitsee paljon". Itsensä mitätöivä vastaus taas on "ei tämä nyt oikeasti ollut hyvä".

Ero on suuri. Ensimmäinen ottaa hyvän vastaan ilman ylimielisyyttä. Toinen kieltää toisen ihmisen havainnon ja pienentää omaa onnistumista.

Kehun vastaanottaminen ei ole leuhkimista. Se on joskus vain kohteliasta luottamusta siihen, että toinen tarkoittaa hyvää.

7. Heidän sisäinen kriitikkonsa puhuu kovempaa kuin kehuja

Monella on sisäinen ääni, joka ehtii kommentoida ennen muita.

"Et oikeasti ansaitse tuota."
"Jos he tietäisivät totuuden, he eivät kehuisi."
"Älä usko, kohta mokaat kuitenkin."
"Nyt sinun pitää olla parempi seuraavalla kerralla."

Tällainen sisäinen kriitikko voi olla niin automaattinen, että kehu ei ehdi koskettaa. Se torjutaan ennen kuin se pääsee perille.

Silloin harjoitus ei ole vain opetella sanomaan "kiitos". Harjoitus on opetella huomaamaan, ettei sisäinen kriitikko ole aina totuuden ääni.

8. He ovat tottuneet saamaan huomiota vain suorituksista

Jos ihminen on saanut arvostusta lähinnä silloin, kun hän onnistuu, kehu voi kytkeytyä suorituspaineeseen.

Häntä ei ehkä ole kehuttu siitä, kuka hän on, vaan siitä, mitä hän tekee: hyvä arvosana, onnistunut työ, siisti koti, kaunis ulkonäkö, reipas käytös, avuliaisuus tai vahvuus.

Silloin kehu ei tunnu rakkaudelta vaan mittarilta.

Jos onnistun, kelpaan. Jos epäonnistun, mitä sitten tapahtuu?

Tämä voi tehdä kehujen vastaanottamisesta vaikeaa, koska jokainen myönteinen sana muistuttaa samalla ehdollisuudesta.

Miksi kehujen torjuminen voi satuttaa myös kehujaa?

Kun joku kehuu vilpittömästi ja kehu torjutaan heti, kehuja voi tuntea olonsa oudoksi. Hän antoi pienen hyvän asian, mutta se palautettiin takaisin.

Jos sanot aina "ei se mitään ollut", toinen voi oppia, ettei kehuja kannata antaa. Hän voi myös tuntea, että hänen havaintonsa mitätöitiin.

Kehun vastaanottaminen ei ole vain itseä varten. Se on myös tapa antaa toisen ihmisen ystävällisyyden laskeutua perille.

Yksinkertainen "kiitos" voi riittää.

Miten kehuja voi opetella ottamaan vastaan?

Jos kehut tuntuvat vaikeilta, sinun ei tarvitse muuttua yhdessä yössä itsevarmaksi ihmiseksi. Aloita pienestä.

Kun joku kehuu, älä selitä heti pois. Sano ensin: "Kiitos."
Voit lisätä: "Olipa mukava kuulla."
Tai: "Tuo merkitsee minulle paljon."
Tai: "Kiitos, olen itsekin vähän tyytyväinen siihen."

Jos kehu tuntuu liian suurelta, voit ajatella sitä toisen kokemuksena. Sinun ei tarvitse heti uskoa sitä sataprosenttisesti. Voit vain hyväksyä, että toinen näki sinussa jotakin hyvää.

Se on jo alku.

Kehu voi olla pieni ikkuna siihen, miten muut sinut näkevät

Ihminen ei aina näe itseään tarkasti. Oma katse voi olla vääristynyt, liian ankara tai jumissa vanhoissa kokemuksissa.

Siksi kehut voivat tuntua vierailta. Ne tulevat joskus maailmasta, jota et itse osaa katsoa: muiden kokemuksesta sinusta.

Ehkä he näkevät sinussa lämpöä, jota pidät itsestäänselvyytenä. Ehkä he näkevät taitoa, jota vähättelet. Ehkä he näkevät kauneutta, jota et huomaa. Ehkä he näkevät vahvuutta, joka sinusta tuntuu vain selviytymiseltä.

Kaikkea ei tarvitse omaksua heti. Mutta joskus kannattaa antaa kehun jäädä hetkeksi viereen ja kysyä: entä jos tämäkin voisi olla totta?

Kehu ei vaadi puolustautumista

Kehun vastaanottaminen voi olla vaikeaa, jos on oppinut pienentämään itseään, epäilemään muiden motiiveja tai suojaamaan itseään pettymykseltä.

Mutta kehu ei ole ansa, koe tai velka. Parhaimmillaan se on pieni yhteyden ele. Joku huomasi sinussa jotakin hyvää ja sanoi sen ääneen.

Sitä ei tarvitse kumota. Sitä ei tarvitse maksaa heti takaisin. Sitä ei tarvitse analysoida puhki.

Jos et tiedä mitä sanoa, sano vain: "Kiitos."

Se on pieni sana, mutta joskus iso askel kohti sitä, että annat itsesi tulla nähdyksi vähän lempeämmin.