Your Tango kuvaa, miten oikukkaiden ja ailahtelevien vanhempien kanssa eläminen muovaa lapsen tunne-elämää pysyvästi.

Tällaisessa perheessä lapsi ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu — ja siksi hän oppii ennakoimaan, miellyttämään ja varomaan.

Nämä lapsuuden selviytymismallit seuraavat usein aikuisuuteen asti.

1. Heistä tulee miellyttämisen mestareita

Kun lapsi ei koskaan tiedä, missä mielentilassa vanhempi on, hän oppii pitämään kaikki tyytyväisinä.

Aikuisena tällainen ihminen varoo konflikteja ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle.

Hän on tottunut siihen, että rauha säilyy vain, jos hän hoitaa kaiken oikein.

2. He yliajattelevat kaiken

Oikukkaiden vanhempien lapset oppivat analysoimaan jokaisen eleen ja sanan.

Tämä jatkuva varuillaanolo muuttuu aikuisena yliajatteluksi, jossa jokainen päätös ja tunne täytyy purkaa osiin.

Heidän mielensä ei lepää, sillä se on tottunut etsimään vaaran merkkejä sielläkin, missä niitä ei ole.

3. He pelkäävät suututtaa muita

Koska he ovat lapsesta asti varoneet vanhempien reaktioita, he välttävät konflikteja hinnalla millä hyvänsä.

Heille riidan riski tuntuu uhkaavalta — kuin lapsuuden tunnekuohun toistolta.

Siksi he vaikenevat mieluummin kuin ilmaisevat todelliset tunteensa.

4. He ottavat syyn niskoilleen

Oikukkaiden vanhempien lapset oppivat uskomaan, että kaikki on heidän vikansa.

Jos vanhempi huusi, lapsi ajatteli tehneensä jotain väärin.

Aikuisena tämä ilmenee jatkuvana syyllisyytenä ja taipumuksena ottaa vastuu asioista, jotka eivät kuulu heille.

5. He ovat poikkeuksellisen empaattisia

Koska he ovat kokeneet henkistä kipua jo varhain, he ymmärtävät toisten tunteita syvällisesti.

He osaavat asettua toisen asemaan ja lohduttaa, mutta tämä empaattisuus voi muuttua taakaksi, jos he unohtavat omat rajansa.

6. He kulkevat varpaillaan

Lapsuudessa opittu varuillaanolo jää usein pysyväksi osaksi luonnetta.

He pelkäävät sanoa väärän asian tai tehdä virheen, joka aiheuttaa reaktion.

Aikuisena he saattavat elää kuin jatkuvasti kävelisivät munankuorilla — peläten toisten mielialojen heilahtelua.

7. He odottavat pahinta

Kun lapsuudessa hyvät hetket päättyivät usein räjähdykseen, negatiivinen odotus juurtuu syvälle.

He valmistautuvat aina pettymykseen ja tulkitsevat neutraalitkin tilanteet mahdollisina uhkina.

Tämä pessimistinen varautuneisuus on opittu suojakeino, ei luonteenpiirre.

8. He kaipaavat kontrollia

Lapsena heillä ei ollut vaikutusvaltaa mihinkään, joten aikuisena he etsivät turvaa hallinnasta.

He haluavat suunnitella kaiken, pitää tilanteet käsissään ja estää kaaoksen.

Liiallisena tämä voi kuitenkin muuttua kontrollinhaluksi, joka rajoittaa sekä heitä itseään että muita.

9. He pelkäävät hylätyksi tulemista

Epävakaiden vanhempien lapsi oppii, ettei rakkaus ole aina pysyvää.

Siksi hän pelkää, että läheiset hylkäävät hänet, jos hän tekee virheen tai on liikaa.

Tämä pelko voi johtaa takertumiseen tai liialliseen mukautumiseen suhteissa.

10. He voivat olla itsekin ailahtelevia

Vaikka he vannovat, etteivät toista vanhempiensa virheitä, malli siirtyy helposti eteenpäin.

Ilman tietoista työtä he voivat huomata reagoivansa samoin kuin vanhempansa — mieliala muuttuu hetkessä, eikä syytä aina tiedosta.

Kyse ei ole tahallisuudesta, vaan opitusta käyttäytymisestä.

11. He sulkeutuvat tunteistaan

Toiset valitsevat päinvastaisen strategian: he tukahduttavat tunteensa kokonaan.

Tunteiden ilmaiseminen on heille liian vaarallista, koska lapsuudessa se johti kaaokseen.

He vaikuttavat rauhallisilta ja tasaisilta, mutta pinnan alla on usein pelko, ettei heitä ymmärretä.

Lopuksi

Kasvu oikukkaiden vanhempien kanssa tekee lapsesta selviytyjän, mutta selviytymismekanismit eivät aina toimi aikuisuudessa.

Empatia, varovaisuus ja vastuuntunto voivat olla vahvuuksia – jos ne eivät muutu itsensä unohtamiseksi.

Kun tunnistaa lapsuuden vaikutukset ja uskaltaa opetella uusia tapoja reagoida, ympyrä voi katketa.

Ja silloin ei enää tarvitse elää varpaillaan, vaan voi vihdoin hengittää vapaasti.