Oletko koskaan ollut niin rakastunut, että et saa toista ihmistä pois mielestäsi — edes hetkeksi?

Jos hänen nimensä kuuleminen saa sinut hymyilemään ja kaipaat jatkuvasti hänen läheisyyttään, et ole yksin. Psychology Todayn artikkelissa kliininen psykologi Cortney Warren selittää, miksi rakastuminen voi tuntua kuin pakkomielteeltä – ja miksi aivoillamme on siihen osansa.

Rakkaus aktivoi aivojemme palkitsemisjärjestelmän

Tutkimukset osoittavat, että rakastuminen muistuttaa neurologisesti riippuvuutta. Johns Hopkinsin yliopiston mukaan aivojemme dopaminerginen palkitsemisjärjestelmä – sama joka liittyy selviytymiseen ja nautintoon – aktivoituu, kun rakastumme.

Tämä saa meidät keskittymään rakkauden kohteeseen kuin huumeeseen: ajattelemme häntä pakonomaisesti, tunnemme huumaa hänen läsnäolossaan ja haluamme jatkuvasti olla lähellä.

Miksi tämä ei aina ole hyväksi?

Jos rakkaus on vastavuoroista ja terveellä pohjalla, tämä "riippuvuus" voi tuntua maagiselta. Mutta jos toinen ei vastaa tunteisiin tai suhde on epäterve, seuraukset voivat olla tuhoisia.

Warren muistuttaa, että vaikka rakkausriippuvuus ei ole virallinen diagnoosi, sen oireet voivat haitata elämää merkittävästi.

Rakkausriippuvuuden oireita voivat olla:

• Pakkomielteinen ajattelu toisesta, vaikka haluaisit päästä siitä irti


• Vahva kaipuu yhteyteen, joka häiritsee muuta elämää


• Herkkä emotionaalinen reaktiivisuus ja ahdistus toisen vaikutuksesta


• Epäterve käyttäytyminen huomion saamiseksi (esim. viestien pommittaminen tai mustasukkaisuuskohtaukset)


• Itsensä turruttaminen juomisella, impulsiivisella käytöksellä tai itsetuhoisilla tavoilla

Joskus voit järjellä ymmärtää, että sinun pitäisi päästää irti – mutta tunteet pitävät sinut silti kiinni. Tällöin kyse ei ole enää vain rakkaudesta vaan emotionaalisesta lukkiutumisesta, joka vahingoittaa hyvinvointia ja itsetuntoa.

Voiko tästä toipua?

Kyllä. Rakkausriippuvuus ei tarkoita sitä, että olet rikki – aivosi vain tekevät sitä, mihin ne on ohjelmoitu: pitämään sinut kiinni jostain, mikä tuntuu tärkeältä. Tunnistamalla, että tunteillasi on myös biologinen pohja, voit alkaa irrottautua niistä tietoisesti.

Tarvittaessa kannattaa hakea ammattiapua, varsinkin jos oireet alkavat haitata arkea tai toistuvat suhteesta toiseen.

Lopuksi

Warren muistuttaa, että rakastuminen on yksi elämän huumaavimmista kokemuksista. Mutta jos huomaat, ettet pysty lopettamaan ajattelemasta rakastamaasi ihmistä – et edes silloin, kun haluaisit – kyse ei ehkä ole enää vain tunteista.

Kyse on biologiasta, riippuvuudesta ja siitä, että tarvitset ehkä uuden tavan olla yhteydessä itseesi.