Yksinäisyys voi iskeä myös ihmisten keskellä. Sisäinen vahvuus ei tarkoita tunteiden tukahduttamista, vaan kykyä kohdata ne rauhallisemmin ja toimia niiden keskellä rakentavasti.
Yksinäisyys ei ole aina sama asia kuin yksin oleminen. Joskus ihminen voi olla yksin ja täysin rauhassa. Toisinaan taas ympärillä voi olla ihmisiä, mutta olo on silti ulkopuolinen, näkymätön tai emotionaalisesti irrallinen.
Your Tangon artikkelissa Brock Hansen käsittelee yksinäisyyttä tunteena, joka voi aktivoida vanhoja hylätyksi tulemisen kokemuksia. Hänen mukaansa kyse ei aina ole tämänhetkisestä todellisuudesta, vaan siitä, että jokin tilanne muistuttaa meitä aiemmasta kivusta tai turvattomuudesta.
Sisäisesti vahvat ihmiset eivät välttämättä tunne vähemmän yksinäisyyttä kuin muut. He ovat vain oppineet suhtautumaan siihen tavalla, joka ei tee tunteesta koko totuutta.
1. He ymmärtävät, että yksinäisyys on tunne, ei fakta
Kun yksinäisyys iskee, mieli alkaa usein etsiä selityksiä. "Kukaan ei välitä minusta." "Olen epäonnistunut." "Muut eivät halua minua mukaan."
Nämä ajatukset voivat tuntua todelta, mutta ne eivät välttämättä ole totta.
Sisäisesti vahva ihminen tunnistaa, että yksinäisyys on tunne, joka voi nousta pintaan monesta syystä. Se voi liittyä stressiin, väsymykseen, vanhoihin kokemuksiin tai siihen, että jokin tilanne on herättänyt hylätyksi tulemisen pelon.
Life coach Lisa Petsinis muotoilee asian Your Tangon mukaan näin: "Sisäisesti vahvat ihmiset ymmärtävät, että tunteet ovat signaaleja, eivät käskyjä."
Tämä on olennainen ero. Tunteen voi huomata ilman, että sen tarvitsee antaa ohjata koko käyttäytymistä.
2. He ottavat yhteyttä, kun yksinäisyys käy liian raskaaksi
Yksinäisyys houkuttelee vetäytymään. Juuri silloin puhelimeen tarttuminen, viestin lähettäminen tai tapaamisen ehdottaminen voi tuntua erityisen vaikealta.
Silti se voi olla juuri se teko, joka katkaisee kierteen.
Sisäisesti vahva ihminen ei jää odottamaan, että joku huomaa hänen olonsa. Hän ymmärtää, että aikuisena yhteyttä täytyy usein myös itse rakentaa.
Se ei tarkoita suurta sosiaalista operaatiota. Joskus riittää yksi viesti, lyhyt puhelu tai videokeskustelu ihmisen kanssa, jonka seurassa ei tarvitse esittää mitään.
3. He huomaavat, kun ajatukset lähtevät kiertämään kehää
Yksinäisyyteen liittyy usein tarinoita, joita alamme kertoa itsellemme.
Lapsi voi ajatella, että hänessä on jotain vikaa, jos hän tuntee surua tai ulkopuolisuutta. Aikuisena sama ajatusmalli voi jatkua hienovaraisempana: "Minua ei kutsuttu, koska en ole tarpeeksi kiinnostava."
Sisäisesti vahva ihminen pysähtyy tällaisen ajatuksen kohdalla ja kysyy: onko tämä fakta vai tulkinta?
Jos etsii todisteita sille, että maailma on kylmä ja ihmiset välinpitämättömiä, niitä kyllä löytyy. Mutta sama pätee myös toiseen suuntaan. Jos etsii pieniä merkkejä ystävällisyydestä, mahdollisuuksista ja yhteydestä, niitäkin alkaa huomata.
4. He siirtävät huomion hetkeksi toisiin ihmisiin
Yksinäisyys kääntää katseen helposti sisäänpäin. Ihminen alkaa tarkkailla omaa oloaan, puutteitaan ja sitä, mitä muut eivät tee hänen hyväkseen.
Hansenin mukaan yksi keino on suunnata huomio tietoisesti muiden ihmisten tarpeisiin ja tunteisiin.
Tämä ei tarkoita omien tunteiden mitätöintiä. Se tarkoittaa, että yksinäinen olo ei saa viedä kaikkea tilaa.
Kadulla voi kulkea pää painuksissa ja ajatella omaa ulkopuolisuuttaan. Tai voi opetella katsomaan ympärilleen, huomaamaan ihmisiä ja suhtautumaan heihin hiljaisella hyväntahtoisuudella. Pieni sisäinen asennemuutos ei poista yksinäisyyttä kerralla, mutta se voi pehmentää sen otetta.
5. He etsivät ihmisiä, joiden kanssa on jotain yhteistä
Ystävyyttä on helpompi rakentaa, kun jokin yhteinen asia tuo ihmiset samaan tilaan.
Se voi olla harrastus, vapaaehtoistyö, liikuntaryhmä, lukupiiri, musiikki, käsityöt, retkeily tai mikä tahansa kiinnostuksenkohde, jonka ympärille ihmisiä kokoontuu.
Psykoterapeutti William Meleney tiivistää Your Tangossa asian näin: "Ilmeisin vastalääke yksinäisyyteen on yhteys ja osallistuminen. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä."
Tämä ei tarkoita, että jokaisesta ryhmästä pitäisi löytyä paras ystävä. Usein ensimmäinen askel on vain hakeutua paikkaan, jossa keskustelu voi alkaa luonnollisesti.
6. He ilmestyvät paikalle, vaikka jäisi mieluummin kotiin
Yksinäisyys voi tehdä ihmisestä passiivisen. Kynnys lähteä uuteen paikkaan, osallistua tapahtumaan tai vastata kutsuun kasvaa suureksi.
Sisäisesti vahvat ihmiset eivät aina odota oikeaa mielialaa. He toimivat joskus ennen kuin tunne ehtii muuttua.
Paikalle meneminen ei vaadi täydellistä itsevarmuutta. Se voi olla pieni kokeilu: mitä tapahtuu, jos menen kuitenkin?
Jokainen osallistuminen on samalla harjoitus. Uteliaisuus muita kohtaan voi vähitellen viedä huomiota pois omasta kivusta ja avata tilaa aidommalle yhteydelle.
7. He valitsevat ystävällisyyden, vaikka se ei aina tule luonnostaan
Yksinäisyys voi tehdä ihmisestä puolustautuvan. Kun olo on haavoittuva, vieraat ihmiset voivat tuntua uhkaavilta tai välinpitämättömiltä.
Siksi ystävällisyys on joskus tietoinen valinta, ei automaattinen reaktio.
Hansen muistuttaa, että vaikuttavienkin julkisivujen alla ihmisillä on samoja perustunteita. Myös menestyneet, suositut ja ulospäin vahvat ihmiset voivat kärsiä yksinäisyydestä.
Kun tämän muistaa, muita on helpompi lähestyä vähemmän tuomitsevasti. Hyväntahtoisuus ei tee ihmisestä heikkoa. Se voi olla yksi vahvimmista tavoista olla maailmassa.
8. He jatkavat yrittämistä, vaikka yksi ryhmä ei tuntuisi omalta
Kaikki sosiaaliset yritykset eivät onnistu. Kaikista ryhmistä ei tule omaa paikkaa. Kaikista uusista tuttavuuksista ei synny ystävyyttä.
Sisäisesti vahva ihminen ei tee yhdestä pettymyksestä lopullista tuomiota.
Jos yksi porukka tuntuu väärältä, voi kokeilla toista. Jos ensimmäinen tapahtuma oli kankea, seuraava voi olla helpompi. Jos joku ei vastaa viestiin, se ei tarkoita, että kukaan ei välitä.
Ystävyyksien rakentaminen vaatii aikaa, toistoa ja joskus myös sen hyväksymistä, että kaikki ihmiset eivät anna takaisin yhtä paljon kuin saavat. Kun ystävyyksiä syntyy enemmän, omaa aikaa voi suunnata niihin suhteisiin, joissa yhteys tuntuu vastavuoroiselta.
Yksinäisyys ei määrittele ihmisarvoa
Yksinäisyys voi tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta, mutta se ei ole sitä. Se on inhimillinen tunne, joka kertoo tarpeesta tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.
Sisäinen vahvuus ei tarkoita sitä, ettei tarvitse ketään. Se tarkoittaa kykyä tunnistaa oma tarvitsevuus ilman häpeää ja tehdä pieniä tekoja yhteyden suuntaan.
Joskus vahvin mahdollinen teko onkin hyvin arkinen: lähettää viesti, mennä paikalle, olla ystävällinen tai muistuttaa itseään siitä, että tämänhetkinen tunne ei ole koko totuus.