Puhelinsoitto voi tuntua yhdelle ihmiselle helpolta tavalta hoitaa asia nopeasti. Toiselle se on yllättävän kuormittava tilanne, jossa jokainen hiljaisuus, sävy ja yllättävä kysymys tuntuu liian suurelta.

Kaikki eivät inhoa puheluita siksi, että olisivat epäkohteliaita, itsekkäitä tai hankalia. Monelle kyse on epävarmuudesta, sosiaalisesta kuormituksesta tai siitä, että puhelussa ei voi tukeutua samoihin vihjeisiin kuin kasvokkaisessa keskustelussa.

Your Tango kirjoittaa, että puheluita välttelevät ihmiset murehtivat usein hyvin tiettyjä asioita. Artikkelin mukaan jopa 76 prosenttia millenniaaleista ja 40 prosenttia suurista ikäluokista kokee ahdistavia ajatuksia, kun puhelin soi.

1. He pelkäävät joutuvansa yllättäen tilanteen keskelle

Puhelu voi tuntua siltä, että ihminen heitetään suoraan lavalle ilman valmistautumisaikaa. Kun puhelin soi, ei aina tiedä, mitä asia koskee, kuinka kiireellinen se on tai millaiseen tunnetilaan toinen ihminen on tulossa.

Your Tangon artikkelissa viitataan kliininen psykologi Jennifer Casparin ajatukseen siitä, että mahdollisen kritiikin tai torjunnan kohtaaminen voi tehdä haavoittuvaksi asettumisesta vaikeaa.

Puheluita välttelevä ihminen voi pelätä, että häneltä kysytään jotakin, mihin hän ei osaa vastata. Hän ei välttämättä halua vältellä vastuuta. Hän saattaa vain tarvita hetken koota ajatuksensa.

2. Kiusaantunut hiljaisuus tuntuu liian kovalta

Puhelussa hiljaisuus voi tuntua paljon pidemmältä kuin se todellisuudessa on. Kun ei näe toisen kasvoja, eleitä tai ilmettä, tauko alkaa helposti täyttyä omilla tulkinnoilla.

Miettiikö toinen, että sanoin jotain typerää? Onko hän ärsyyntynyt? Pitäisikö minun sanoa jotain? Tuliko outo hetki?

Puheluita inhoava ihminen ei välttämättä pelkää itse hiljaisuutta, vaan sitä, ettei hän tiedä, mitä hiljaisuus tarkoittaa.

3. He eivät aina tiedä, milloin on oma vuoro puhua

Puhelussa päälle puhuminen on helppoa. Viive, epäselvä ääni tai toisen hengitystauko voi saada ihmisen aloittamaan lauseen juuri silloin, kun toinen jatkaakin puhumista.

Se voi tuntua pieneltä asialta, mutta puheluita jännittävälle ihmiselle hetki voi jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa.

Hän ei halua vaikuttaa töykeältä tai välinpitämättömältä. Siksi hän saattaa mieluummin vaieta liikaa kuin ottaa riskin siitä, että keskeyttää toisen.

4. Äänensävyn tulkitseminen voi mennä pieleen

Puhelussa sanat eivät aina riitä. Jos toisen ääni kuulostaa väsyneeltä, kiireiseltä tai lyhytsanaiselta, tulkinta voi lähteä nopeasti väärään suuntaan.

Onko hän vihainen? Oliko tuo piikki? Kuulostinko itse kylmältä? Pitäisikö kysyä, onko kaikki hyvin?

Kasvokkain eleet ja katseet voivat pehmentää väärinymmärryksiä. Puhelussa ne puuttuvat. Siksi sävyjen tulkinta voi tuntua puheluita välttelevälle ihmiselle jatkuvalta arvaamiselta.

5. Yllättävät aiheet tekevät puheluista raskaita

Tekstiviestissä ihminen voi lukea asian, hengittää hetken ja vastata rauhassa. Puhelussa aihe voi vaihtua hetkessä johonkin, johon ei ole valmistautunut.

Se voi olla lääkäriaika, työasia, perheen huoli, raha, ihmissuhde tai jokin vaikea kysymys. Kun aihe tulee eteen yllättäen, ihminen voi mennä lukkoon.

Your Tangon artikkelissa lääkäri Ran D. Anbar toteaa, että tuntemattoman pelko on yleistä monilla ahdistuksesta kärsivillä potilailla.

Puhelua välttelevälle ihmiselle ongelma ei siis aina ole itse keskustelu, vaan tunne siitä, ettei hän voi ennakoida, mihin se johtaa.

6. Vastaamisen paine tuntuu liian nopealta

Puhelu vaatii välitöntä reagointia. Se ei anna samaa harkinta-aikaa kuin viesti.

Moni haluaa miettiä sanansa, tarkistaa kalenterin, jäsentää tunteensa tai varmistaa, ettei lupaa mitään liian nopeasti. Puhelussa tulee helposti olo, että vastaus on annettava saman tien.

Siksi puheluita välttelevä ihminen saattaa suosia viestejä. Ei siksi, että hän ei välittäisi, vaan koska kirjallinen viestintä antaa hänelle tilaa olla täsmällisempi ja rauhallisempi.

7. He pelkäävät sanovansa väärin

Puhelussa sanottua ei voi muotoilla uudelleen ennen lähettämistä. Tämä tekee tilanteesta hankalan ihmiselle, joka miettii sanojaan paljon.

Hän voi pelätä kuulostavansa epäselvältä, tylyltä, tietämättömältä tai liian hitaalta. Vaikka virhe olisi pieni, se voi jäädä hänen mieleensä kiertämään.

Your Tangon artikkelissa nostetaan esiin Albert Einsteinin ajatus: "Mitä enemmän opin, sitä enemmän ymmärrän, kuinka paljon en tiedä."

Puheluita pelkäävälle ihmiselle tämä viisaus voi olla lohdullinen, mutta hetkessä epävarmuus voi silti tuntua liian suurelta.

8. He pelkäävät huonoja uutisia tai riitaa

Monelle puhelu merkitsee jotakin kiireellistä. Jos joku soittaa yllättäen, ensimmäinen ajatus voi olla: onko jotain sattunut?

Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ihmisellä on aiempia kokemuksia vaikeista puheluista. Huonot uutiset, riidat, äkilliset vaatimukset tai painostavat keskustelut voivat tehdä puhelimen soimisesta stressireaktion.

Puhelu ei silloin tunnu neutraalilta yhteydenotolta. Se tuntuu mahdolliselta hälytykseltä.

9. Puhelussa täytyy usein esittää jaksavansa

Puhelut voivat vaatia tietynlaista esiintymistä. Pitää kuulostaa pirteältä, kohteliaalta, selkeältä ja sosiaaliselta, vaikka oma olo olisi kuormittunut.

Your Tangon artikkelissa viitataan Utahin yliopiston terveyssivuston näkemykseen siitä, että uupumus voi luoda kierteen, jossa ihminen yrittää korjata tilannetta ponnistelemalla enemmän, mutta päätyy entistä väsyneemmäksi.

Puheluita välttelevä ihminen ei siis aina ole välinpitämätön. Hän voi olla jo valmiiksi kuormittunut, eikä hänellä ole energiaa siihen pieneenkään sosiaaliseen rooliin, jonka puhelu vaatii.

10. Huonot kokemukset jäävät mieleen

Yksi raskas puhelu voi jäädä kehoon ja mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä ihminen on joskus saanut puhelimessa musertavan uutisen. Ehkä hän on riidellyt, tullut nolatuksi tai joutunut selvittämään asiaa, joka venyi tuntikausiksi.

Sen jälkeen puhelin ei enää tunnu pelkältä välineeltä. Se voi muistuttaa vanhasta epämukavuudesta.

Vaikka nykyinen puhelu olisi täysin harmiton, ihminen voi silti ennakoida vanhan kokemuksen toistumista.

11. He pelkäävät tulevansa arvioiduiksi

Puhelussa ihminen ei näe, miten toinen reagoi. Hän ei voi lukea hymyä, nyökkäystä tai ilmettä, joka kertoisi, että kaikki on hyvin.

Siksi arvioiduksi tulemisen pelko voi kasvaa. Puhuinko liian nopeasti? Kuulostinko oudolta? Oliko vastaukseni typerä? Ärsyttikö ääneni?

Your Tangon artikkelissa psykologi Bonnie Zucker muistuttaa, että monilla ihmisillä on ainakin jonkinlainen pelko muiden arvioinnista. Hänen mukaansa omat epävarmuudet voivat saada ihmisen olettamaan, että muutkin kiinnittävät huomiota juuri niihin puoliin.

Puhelukammo ei aina näy ulospäin

Puheluita välttelevä ihminen voi olla muuten hyvinkin sosiaalinen. Hän voi viihtyä kasvokkaisissa keskusteluissa, kirjoittaa pitkiä viestejä ja olla läheisilleen lämmin ja läsnä oleva.

Silti puhelu voi tuntua väärältä kanavalta. Se yhdistää yhtä aikaa nopeuden, epävarmuuden, sävyjen tulkinnan ja sosiaalisen paineen.

Siksi kannattaa olla varovainen, ennen kuin tulkitsee vastaamattoman puhelun välinpitämättömyydeksi. Joskus ihminen ei välttele sinua. Hän välttelee tunnetta, jonka puhelu hänessä herättää.

Viesti voi joskus olla ystävällisempi aloitus

Kaikkia puheluita ei voi välttää. Joskus soittaminen on nopein, selkein ja inhimillisin tapa hoitaa asia.

Silti pieni ennakkoviesti voi tehdä puhelusta paljon helpomman: "Voinko soittaa hetken päästä? Ei mitään hätää, yksi käytännön asia vain."

Tällainen viesti poistaa pahimman epävarmuuden. Se kertoo, ettei kyse ole kriisistä, eikä ihmisen tarvitse vastata täysin valmistautumatta.

Puheluita inhoava ihminen ei välttämättä kaipaa erityiskohtelua. Hän kaipaa vain hetken turvaa ennen kuin vastaa.