Eläkkeelle jääminen on suuri elämänmuutos, mutta mitä tehdä, jos kumppani ottaa sen turhankin rennosti? Eräs nainen kertoi Mirror-lehden parisuhdepalstalle turhautumisestaan, kun hänen puolisonsa ei enää tee mitään, vaan viettää päivänsä sohvalle juurtuneena.

Pariskunta on ollut yhdessä 42 vuotta ja molemmat ovat nyt eläkkeellä. Nainen kertoo, että hän itse on yhä aktiivinen – hoitaa kodin, laittaa ruokaa ja huolehtii kaikista arkisista askareista. Hänen miehensä sen sijaan viettää päivänsä television tai puhelimen ääressä eikä enää edes käy kävelyllä, kuten ennen.

"Hän on saanut korkean verenpaineen diagnoosin ja on myös lihonut kolme kiloa, mutta kun yritän kannustaa häntä liikkumaan, hän suuttuu minulle heti", nainen kertoo.

Asiantuntija neuvoo: ”Tämä voi olla henkisesti raskasta”

Elämäntapamuutokset voivat olla raskaita ja eläkkeelle jääminen voi aiheuttaa identiteettikriisin. Asiantuntijat neuvovat, että tilanteessa kannattaa lähestyä asiaa ymmärtäväisesti, mutta jämäkästi.

"On mahdollista, että miehesi on ajautunut passiivisuuden kierteeseen ja hänellä voi olla myös mielialaan liittyviä haasteita", Mirror-lehden asiantuntija Coleen Nolan arvioi.

Sen sijaan, että huomauttaisi jatkuvasti tekemättömistä asioista, kannattaa miettiä, voisiko päivään lisätä yhteisiä tekemisiä.

Voisiko arkeen löytää uusia rutiineja?

Jos mies ei ole motivoitunut lähtemään ulos yksin, voisiko kävelylenkeistä tehdä yhteisen aktiviteetin? Myös pieni arjen muutos, kuten se, että nainen lopettaisi kaikki palvelukset – esimerkiksi kahvin keittäminen ja kaiken kodin järjestäminen – voisi herätellä miestä ottamaan enemmän vastuuta arjesta.

"Hänelle voisi asettaa pienempiä tavoitteita, kuten yhden lyhyen kävelyn päivässä. Tärkeää on tehdä se lempeästi ja ilman syyttelyä", Coleen Nolan vinkkaa.

Keskustelu on avain muutokseen

Vaikka tilanne on turhauttava, jatkuva valittaminen ei useinkaan auta. Sen sijaan kannattaa käydä rauhallinen keskustelu siitä, miten molemmat haluavat viettää eläkepäiviään.

”Kerro, että et odota hänen tekevän kaikkea, mutta että olisi hyvä, jos hän osallistuisi enemmän. Yhdessä tekeminen voi auttaa häntä pääsemään takaisin aktiiviseen elämään.”

Onko sinun parisuhteessasi ollut vastaavaa tilannetta? Miten ratkaisit sen?