Olemme tottuneet suuntaamaan itsemme ja objektit ympärillämme käsitteillä, kuten "vasen" ja "oikea".

Mutta entä jos pitäisi selittää nämä käsitteet avaruusolennolle, jolla ei välttämättä ole samaa ruumiillista ja kulttuurista viitekehystä kuin meillä?

Avaruuden kolmiulotteisuus

Koska avaruusolentojen oletetaan elävän avaruudessa, joka on kolmiulotteinen, yksi tapa lähestyä tätä ongelmaa on esitellä "vasen" ja "oikea" osana kolmiulotteista koordinaatistoa.

Tässä koordinaatistossa voitaisiin käyttää termiä "edessä" ja "takana" suhteessa avaruusolennon liikkumissuuntaan, "ylös" ja "alas" suhteessa painovoiman suuntaan (jos sellaista on), ja "vasen" ja "oikea" olisivat sitten suuntia, jotka ovat ortogonaalisia näihin kahteen.

Avaruusolennon fysiologia

Toinen tapa määrittää "vasen" ja "oikea" olisi ottaa huomioon avaruusolennon fysiologia, jos sellainen on tiedossa.

Jos avaruusolennolla on esimerkiksi symmetrinen ruumis, voidaan "vasen" ja "oikea" määrittää suhteessa tähän symmetriaan.

Esimerkiksi, jos avaruusolennolla on kaksi kättä, voidaan yksi käsi määrittää "vasemmaksi" ja toinen "oikeaksi".

Kulttuurin ja yhteisymmärryksen rooli

Vielä yksi näkökulma vasemman ja oikean käsitteiden selittämisessä avaruusolennolle liittyy kulttuurin ja yhteisymmärryksen merkitykseen. Meidän maapallolla kehittyneet käsitteemme "vasen" ja "oikea" ovat syntyneet yhteisymmärryksen ja kulttuurisen sopimuksen kautta, ja ne perustuvat meidän yleisiin havaintoihimme ja kokemuksiimme fyysisestä maailmasta.

Avaruusolennon kanssa kommunikoidessa meidän on otettava huomioon, että sen havainnot ja kokemukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omamme. Tämä tarkoittaa, että meidän on ensin pystyttävä luomaan jonkinlainen yhteisymmärrys tai yhteinen viitekehys, jonka puitteissa voimme esittää nämä käsitteet. Tämä voi vaatia pitkällistä kommunikaatiota ja yhteisen "kielen" tai kommunikaatiomenetelmän kehittämistä.

Tässä yhteydessä "vasen" ja "oikea" voitaisiin esitellä esimerkiksi suhteessa johonkin selkeään fyysiseen tai havaittavissa olevaan ilmiöön, kuten valon kulkusuuntaan, magneettikenttään tai avaruusolennon liikkumissuuntaan. Tämä edellyttää kuitenkin, että meillä on riittävästi tietoa avaruusolennon havaintokyvystä ja sen maailmankuvasta.