Viime aikaisten tutkimusten perusteella unella vaikuttaa olevan merkitystä lasten liikalihavuuteen [lähde].

Unen puute ja liikalihavuuden yhteys

Liian vähäisen unen ja hitaan aineenvaihdunnan välillä on katsottu olevan yhteys, joka voisi johtaa liikalihavuuteen. Myöhäiset nukkumaanmenoajat liittyvät myös liialliseen välipalaherkutteluun.

Yksilöllinen unentarve

Jokaisen lapsen tarvitsema unen määrä on yksilöllinen ja vaihtelee iän mukaan.

Esikoululaiset tarvitsevat enemmän unta kuin teini-ikäiset, jotka hekin tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset.

Lapset, jotka eivät nuku tarpeeksi, ovat myös alttiita ärtyneisyydelle, keskittymisvaikeuksille koulussa ja heikentyneelle vastustuskyvylle.

Fyysinen aktiivisuus ja ulkoilu edistävät unensaantia

Lapset on helpompi saada nukkumaan joissa, jos he ovat aktiivisia päiväsaikaan.

Heidän tulisi harjoittaa fyysistä aktiivisuutta ja nauttia ulkoilmasta.

Rutiinit helpottavat nukkumaanmenoa

Lisäksi vanhemman tulisi olla johdonmukainen rutiineissa, eikä poiketa niistä liikaa. Päiväohjelman tulisi säilyä rungoltaan pitkälti samankaltaisena.

Nukkumisen helpottamisena voi toimia myös nukkumaanmenorutiini. Näihin voivat kuulua esimerkiksi univaatteiden pukeminen, hampaiden harjaus, kirjan lukeminen tai tuutulaulut nuorimpien kohdalla.

Unen merkitys myös aikuisten liikalihavuudessa

Liikalihavuuden ja vähäisen unen yhteydestä on havaittu merkkejä tutkimuksissa myös aikuisten kohdalla.