Sosioekonomisten tekijöiden ja alkoholin vaikutus ammatin kuolleisuuteen ei ole yhtä suuri tai edes samansuuntainen kaikissa ammateissa, joissa kuolleisuus on korkea.
Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa löytyi 31 korkean kuolleisuuden ammattia miehille ja 11 korkean kuolleisuuden ammattia naisille.
Näihin korkean kuolleisuuden ammatteihin kuului neljännes kaikista miespuolisista työntekijöistä ja kymmenesosa kaikista naispuolisista työntekijöistä.
Molempien sukupuolten korkean kuolleisuuden ammatteja olivat tarjoilijat, siivoojat, kiinteistönhuoltajat, sanomalehtien ja mainosten jakelijat, pakkaajat ja lajittelijat sekä rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät.
Miesten keskuudessa kuolleisuus oli korkea myös useilla rakennustyöntekijöillä, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä kuljetustyöntekijöillä. Lisäksi joidenkin toimistotyöntekijöiden ja prosessityöntekijöiden kuolleisuus oli korkea molemmilla sukupuolilla.
Suuressa osassa ammatteja korkea ammattikuolleisuus selittyi ainakin osittain, kun koulutus, tulot, työttömyys ja toimiala otettiin huomioon. Joissakin ammateissa, kuten paperityöntekijöissä, miesten kuolleisuus oli korkea korkeista työtuloista huolimatta.
Korkea alkoholikuolleisuus ei aina selitä yleistä kuolleisuutta ammatissa
Alkoholikuolleisuus lisäsi enimmäkseen ammatin ylikuolleisuutta, mutta selitti vain osan kuolleisuuden erosta kaikkiin palkansaajiin verrattuna.
- Vaikka ammatissa oli korkea alkoholikuolleisuus, se ei aina ollut merkittävä selittävä tekijä korkealle kokonaiskuolleisuudelle, Helsingin yliopistossa väittelevä Hanna Rinne kertoo.
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa ammatit, joissa kuolleisuus on korkea, ja selvittää tarkemmin syitä korkeaan kuolleisuuteen näissä ammateissa. Lisäksi tarkasteltiin ammattien välisiä eroja terveyspalvelujen käytössä. Aineistona käytettiin laajaa yksilötason rekisteriaineistoa Suomessa ja Oulussa. Kuolleisuusanalyysit tehtiin kaikkia suomalaisia palkansaajia kattavasta aineistosta ja terveyspalveluita kattavasta aineistosta Oulussa työskentelevistä palkansaajista.
Lääkärin tai sairaanhoitajan luona käynti oli yleisempää työntekijäammateissa, mutta jotkin ammatit poikkesivat tästä yleisestä kaavasta.
- Terveyspalveluiden käyttöön voivat ammatin riskien lisäksi vaikuttaa myös erot esimerkiksi sairauksien tunnistamisessa, terveydenhuoltoa koskevissa tiedoissa ja asenteissa sekä työterveyshuollon kattavuudessa, Rinne sanoo.
Tutkimuksen mukaan korkean työperäisen kuolleisuuden syyt ovat rakenteellisia, joten korjaustoimenpiteiden tulisi olla rakenteellisia eikä yksilökeskeisiä.
- Terveyserojen vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä olisi keskityttävä enemmän ammatteihin, joissa kuolleisuus on korkea. Terveydenhuoltoresursseja olisi suunnattava korkean kuolleisuuden ammatteihin. Vielä tärkeämpää on puuttua perimmäisiin syihin, kuten haitallisiin työoloihin, Rinne tuumii.