8 väärinkäsitystä introverteistä – hiljaisuus ei tarkoita ujoutta

Introvertti mielletään helposti hiljaiseksi, ujoksi ja ihmiseksi, joka viihtyy mieluiten yksin. Todellisuus on huomattavasti monipuolisempi. Introverttius ei tarkoita huonoja sosiaalisia taitoja eikä sitä, ettei ihminen nauttisi muiden seurasta. Nämä kahdeksan väärinkäsitystä voivat aiheuttaa turhia tulkintoja niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin.

Juhlissa joku keskustelee vilkkaasti koko illan, toinen viettää suurimman osan ajasta muutaman tutun kanssa. Työpalaverissa yksi puhuu nopeasti ja paljon, toinen osallistuu vasta pohdittuaan asiaa perusteellisesti.

Kummankaan käyttäytymisen perusteella ei voi päätellä varmasti, kumpi on introvertti. Persoonallisuus näkyy monissa tilanteissa, mutta ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat myös ympäristö, kiinnostuksenkohteet ja sosiaaliset odotukset.

American Psychological Associationin psykologian sanakirjassa introverttius kuvataan laajaksi persoonallisuuspiirteeksi, joka sijoittuu jatkumolle yhdessä ulospäinsuuntautuneisuuden kanssa. Kyse ei ole kahdesta toisensa poissulkevasta ihmistyypistä.

1. Introvertti on aina ujo

Ujous ja introverttius sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka ne eivät tarkoita samaa asiaa. Ujouteen voi liittyä epävarmuutta, itsetietoisuutta ja pelkoa siitä, miten muut arvioivat omaa käyttäytymistä.

Introvertti voi sen sijaan olla täysin itsevarma sosiaalisissa tilanteissa mutta pitää rauhallisempaa ympäristöä tai pienempää seuraa mieluisampana.

Esimerkiksi ihminen voi esiintyä työssään vakuuttavasti suurelle yleisölle ja silti valita vapaa-ajallaan mieluummin rauhallisen koti-illan kuin suuret juhlat.

2. Introvertti ei pidä ihmisistä

Yksinolosta nauttiminen ei tarkoita muiden ihmisten karttamista. Introvertti voi pitää ystävistään, perheestään ja työtovereistaan aivan yhtä paljon kuin ulospäinsuuntautunut ihminen.

Hän saattaa vain valita tarkemmin, millaisissa tilanteissa viettää aikaa muiden kanssa. Suuri juhla ei välttämättä houkuttele, mutta pitkä keskustelu läheisen ystävän kanssa voi olla viikon odotetuin hetki.

Myös introvertit hyötyvät sosiaalisista suhteista ja toisten ihmisten tuesta. Persoonallisuus ei poista läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarvetta.

3. Introvertti ei osaa keskustella

Hiljaisuus voidaan tulkita helposti merkiksi siitä, ettei ihminen keksi sanottavaa. Todellisuudessa hän saattaa vain kuunnella, miettiä vastaustaan tai odottaa sopivaa tilaisuutta puhua.

Jotkut pitävät keskusteluista, joissa käsitellään yhtä aihetta perusteellisesti. He voivat vaikuttaa hiljaisilta nopeassa ryhmäkeskustelussa mutta puhua innostuneesti kahdenkeskisessä tilanteessa.

Myös keskustelutaidot ovat opittavia taitoja. Introverttius ei estä kehittämästä niitä, eikä ulospäinsuuntautuneisuus automaattisesti tee ihmisestä hyvää kuuntelijaa.

4. Introvertti ei viihdy juhlissa

Introvertti voi nauttia konserteista, syntymäpäivistä ja suuristakin tapahtumista. Ero saattaa näkyä enemmän siinä, kuinka usein hän haluaa osallistua ja millaisessa seurassa hän viihtyy.

Esimerkiksi suuren ystäväjoukon illanvietto voi olla hauska, vaikka sitä seuraavalle päivälle ei haluaisikaan sopia uusia menoja.

Juhliin osallistuminen ja niistä nauttiminen eivät siis tee introvertistä ekstroverttiä. Samoin koti-iltojen suosiminen ei yksin määrittele ihmisen persoonallisuutta.

5. Introvertti on etäinen tai kylmä

Jos ihminen ei puhu paljon, hänen suhtautumisestaan muihin saatetaan tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Hiljainen työtoveri voidaan tulkita ylimieliseksi ja vähäpuheinen uusi tuttavuus välinpitämättömäksi.

Occupational Health Science -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että introverteiksi kuvattuja työntekijöitä arvioitiin keskimäärin vähemmän lämpimiksi ja päteviksi kuin ulospäinsuuntautuneita työntekijöitä.

Tutkimus kertoo ennen kaikkea ihmisten stereotypioista, ei siitä, että introvertit todella olisivat muita kylmempiä tai vähemmän päteviä.

6. Introvertti ei voi olla hyvä johtaja

Johtajalta odotetaan usein nopeaa reagointia, näkyvää esiintymistä ja runsasta vuorovaikutusta. Siksi hiljaisempi ihminen saatetaan ohittaa johtajavalinnoissa jo ennen kuin hänen taitojaan on arvioitu.

Johtamiseen kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin puhumista. Päätösten valmistelu, vastuun jakaminen, kuunteleminen ja ongelmien ratkaiseminen ovat kaikki olennaisia tehtäviä.

Introverttius ei yksin osoita, että ihminen olisi hyvä tai huono johtaja. Ratkaisevampaa on, miten hänen taitonsa sopivat tehtävään ja kuinka hän toimii muiden kanssa.

7. Introvertti haluaa aina olla yksin

Yksinolon arvostaminen ei tarkoita halua viettää kaikkea vapaa-aikaa erillään muista. Tarve omaan rauhaan voi myös muuttua tilanteen mukaan.

Journal of Personality -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin introverttiuden eri muotoja ja vapaaehtoista yksinoloa. Tulokset osoittivat, että yksinoloon hakeutuminen liittyi eri tavoin persoonallisuuden eri ulottuvuuksiin.

Pelkkä introverttiysmerkintä ei siis kerro, kuinka paljon yksinoloa juuri tietty ihminen tarvitsee tai miksi hän sitä haluaa.

8. Introvertti ei voi käyttäytyä ulospäinsuuntautuneesti

Työpaikalla voi olla ihminen, joka vetää kokouksia, pitää esityksiä ja keskustelee asiakkaiden kanssa koko päivän. Vapaa-ajallaan hän kuitenkin viihtyy parhaiten rauhallisissa harrastuksissa.

Persoonallisuuden piirteet eivät määrää kaikkea käyttäytymistä. Ihminen voi toimia tilanteen vaatimalla tavalla, vaikka toiminta ei vastaisi hänen tavallisimpia mieltymyksiään.

Myös introvertti voi olla puhelias, innostunut ja huomion keskipisteessä. Yksittäinen tilanne ei muuta hänen koko persoonallisuuttaan.

Introverttius ei ole ongelma, joka pitäisi korjata

Introvertteihin liitettyihin stereotypioihin sisältyy helposti ajatus siitä, että heidän pitäisi muuttua ulospäinsuuntautuneemmiksi menestyäkseen työssä tai ihmissuhteissa.

Hyödyllisempää olisi tunnistaa, että ihmisillä on erilaisia tapoja osallistua keskusteluihin, muodostaa suhteita ja viettää vapaa-aikaansa.

Introvertti voi opetella esiintymistä ja ulospäinsuuntautunut voi opetella kuuntelemaan rauhassa. Kumpikaan ei kuitenkaan tarvitse erilaista persoonallisuutta ollakseen arvokas ystävä, kumppani tai työtoveri.