Selviätkö ongelmasta vai vain siedätkö sitä? Yksi kysymys paljastaa olennaisen eron

Vaikean tilanteen sietäminen voi olla tietoinen ja perusteltu valinta, mutta joskus selviytymisenä pidetty toiminta onkin passiivista alistumista ongelmaan. Ratkaiseva ero löytyy siitä, onko ihminen tunnistanut vaihtoehtonsa, kustannukset ja syynsä jäädä.

Kaksi ihmistä istuu samassa liikenneruuhkassa ja näyttää ulospäin yhtä rauhalliselta. Toinen puristaa hampaitaan, peittää stressinsä musiikilla ja vakuuttaa myöhemmin kaiken olleen hyvin. Toinen tunnistaa myöhästymisen, arvioi vaihtoehtonsa ja päättää tietoisesti odottaa.

Psychology Todayssa Antonieta Contreras ehdottaa näille tilanteille erottelua aktiivisen ja passiivisen sietämisen välillä. Passiivinen sietäminen ei ole vakiintunut diagnoosi, vaan hänen käyttämänsä käsite toiminnalle, jossa välttely alkaa näyttää vahvuudelta.

Ongelman nimi voi olla väärä

Contreras kertoo asiakkaasta, joka tuli käsittelemään lentopelkoa. Tarkempi tutkiminen paljasti, ettei lentokone ollut suurin ongelma.

Ahdistus liittyi aikaisen herätyksen, lentokenttämatkan, jonojen ja ennakoimattomien viivästysten muodostamaan prosessiin. Kun lennon ja kaikkeen sitä edeltävään liittyvän kuormituksen erotti toisistaan, ongelmasta tuli nopeammin käsiteltävä.

Samalla tavalla ihminen voi ajatella sietävänsä yhtä asiaa, vaikka todellinen kuormitus syntyy hallinnan puutteesta, rajojen ylittämisestä tai siitä, ettei hän näe itsellään vaihtoehtoja.

Aivot ennakoivat kokemuksen aiemman tiedon perusteella

Uusi tilanne ei saavu mieleen täysin tyhjänä. Aivot vertaavat sitä aiempiin kokemuksiin ja muodostavat nopeasti arvion siitä, kuinka epämiellyttävä tai vaarallinen se on.

Toinen arvio koskee vaikutusmahdollisuuksia. Jos mieli ennustaa, ettei mitään ole tehtävissä, ihminen voi lakata etsimästä vaihtoehtoja jo ennen kuin hän on tarkastellut niitä.

Ruuhkassa aktiivisesti toimiva kuljettaja voi soittaa myöhästymisestään, hyväksyä seurauksen tai vaihtaa reittiä. Jos odottaminen jää parhaaksi vaihtoehdoksi, se on tietoinen päätös eikä vain lamaantumista.

Passiivinen sietäminen näyttää joskus vahvuudelta

Passiivisessa sietämisessä ihminen vaimentaa viestit, joita tilanne ja keho lähettävät. Hän ei varsinaisesti hyväksy kustannusta, vaan yrittää olla huomaamatta sitä.

Ulospäin tämä voi näyttää kärsivällisyydeltä, lojaaliudelta tai ammattimaisuudelta. Sisäinen stressi, tarkkaavaisuuden kaventuminen ja jatkuva varuillaanolo voivat silti jatkua.

Koska ihminen pitää toimintaansa vahvuutena, hän ei ehkä huomaa arvioida, onko järjestely enää kohtuullinen tai muutettavissa.

Parisuhteessa vaikeneminen voi olla pienin kustannuksin maksettua pelkoa

Ihminen saattaa sietää kumppanin vähättelyä, koska asian esiin nostaminen tuntuu vaarallisemmalta kuin sen nieleminen. Hän voi kutsua tätä riitojen valitsemiseksi, vaikka todellisuudessa hän on jo arvioinut keskustelun mahdottomaksi.

Kaikkea ei tarvitse ottaa esille jokaisella kerralla. Ero syntyy siitä, onko vaikeneminen tietoinen ja turvallinen valinta vai pelkoon perustuva oletus, ettei omilla tarpeilla ole merkitystä.

Jos suhteessa on kontrollia, uhkailua tai väkivaltaa, keskusteluun ryhtymistä ei pidä käsitellä tavallisena tunnetaitoharjoituksena. Turvallinen eteneminen voi vaatia ulkopuolista tukea ja huolellista suunnittelua.

Työssä jatkuva joustaminen voi naamioitua ammattimaisuudeksi

Työntekijä voi hyväksyä kohtuuttoman kuorman, koska kieltäytyminen tuntuu uhkaavan asemaa tai arvoa. Hän tekee aina vielä yhden tehtävän ja kutsuu sitä sitoutumiseksi.

Aktiivinen sietäminen voisi tarkoittaa rajattua päätöstä kestää kiireinen vaihe tiettyyn päivään asti, koska sen jälkeen resurssit tai tehtävät muuttuvat. Passiivisessa muodossa loppupistettä tai omaa perustelua ei ole.

Ystävyyden välttelykustannus maksetaan pieninä erinä

Kuormittavan ystävyyden jatkaminen voi tuntua helpommalta kuin yksi vaikea keskustelu tai suhteen päättäminen. Lyhyellä aikavälillä välttäminen säästää epämukavuudelta.

Pitkällä aikavälillä sama kustannus maksetaan toistuvina tapaamisina, ärtymyksenä ja omien rajojen ohittamisena. Contreras kuvaa tätä yhtä vaikeaa keskustelua korvaaviksi pieniksi, loputtomiksi maksuiksi.

Aktiivinen sietäminen perustuu päätökseen

Aktiivisessa sietämisessä ihminen myöntää tilanteen epämiellyttävyyden, selvittää vaihtoehdot ja hyväksyy kustannuksen tietoisesti. Hän voi pysyä, koska odottaminen palvelee tärkeää tavoitetta tai koska muut vaihtoehdot ovat juuri nyt huonompia.

Selviytymiskeino, kuten musiikki ruuhkassa, ei ole itsessään ongelma. Ratkaisevaa on, auttaako se toteuttamaan valittua päätöstä vai peittääkö se sen, ettei päätöstä ole koskaan tehty.

Yksi kysymys tekee eron näkyväksi

Contreras pyytää asiakkaitaan kysymään: osaanko sanoa, miksi pysyn tässä tilanteessa? Aidolla päätöksellä on yleensä nimetyt perusteet.

Jos vastausta ei löydy, ihminen saattaa hyväksymisen sijasta vältellä ongelman tarkastelua. Se ei tarkoita, että hänen pitäisi heti lähteä, irtisanoutua tai katkaista suhde. Se tarkoittaa, että valinta ja sen kustannukset täytyy tehdä näkyviksi.

Vahvuus ei ole kyky lakata tuntemasta. Se on kyky tunnistaa epämukavuus, arvioida vaihtoehdot ja jäädä tarvittaessa siksi, että jääminen on aidosti oma ja perusteltu valinta.