Fyysikko Brian Greene: tekoälyn mahdollisia oikeuksia pitäisi pohtia jo nyt

Nykyisten chatbottien tietoisuuteen Brian Greene suhtautuu epäillen, mutta tulevaisuuden keinotekoista tietoisuutta hän pitää mahdollisena. Silloin virran katkaiseminen ei olisi enää vain laitteen sammuttamista.

Voiko tekoäly joskus tulla tietoiseksi, ja millä perusteella ihminen edes tunnistaisi sen? Teoreettinen fyysikko Brian Greene pitää kysymystä niin vakavana, että mahdollisten tietoisten järjestelmien oikeuksia pitäisi hänen mukaansa pohtia ennen kuin varmuutta niiden olemassaolosta on.

Columbian yliopiston fysiikan ja matematiikan professori käsittelee aihetta Steven Bartlettin The Diary of a CEO -haastattelussa. Yli kaksituntinen keskustelu ulottuu säieteoriasta simulaatiohypoteesiin, uskontoon, kuolemaan ja maailmankaikkeuden hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Nykyinen chatbot voi jäljitellä tunnetta

Greene kertoo tavanneensa tekoälytutkijoita, jotka pitävät ChatGPT:n tai Clauden kaltaisia järjestelmiä jo tietoisina. Hän ei itse usko nykyteknologian olevan siinä pisteessä. Järjestelmä voi hänen mukaansa vakuuttavasti jäljitellä tunnetta ja puhetta omasta olemassaolostaan ilman, että sillä on sisäistä kokemusta.

Tulevaisuuden suhteen Greene on avoimempi. Hän näkee tietoisuuden fysikaalisena prosessina eikä tunnista periaatteellista estettä sille, että vastaava prosessi voitaisiin joskus toteuttaa keinotekoisessa järjestelmässä. Näkemys on filosofinen kanta, ei osoitus siitä, että nykyiset tai tulevat tekoälyt varmasti olisivat tietoisia.

Vaikein kohta on todistaminen. Emme voi suoraan varmistaa edes toisen ihmisen tietoisuutta, vaan päättelemme sen yhteisestä biologiasta, käyttäytymisestä ja kielestä. Keinotekoinen järjestelmä voisi sanoa tuntevansa rakkautta, pelkoa tai masennusta, mutta ihminen voisi aina väittää sen vain jäljittelevän verkosta oppimiaan ilmauksia.

Oikeuskysymys voi tulla ennen varmuutta

Greene arvelee, että ihmiset saattavat vähitellen alkaa kohdella kehittyneitä järjestelmiä tietoisina, jos ne käyttäytyvät pitkään tietoisten olentojen tavoin. Muutos voisi olla niin hidas, ettei selvää rajapyykkiä huomattaisi.

Siksi hänestä pitäisi jo nyt miettiä, millaisia oikeuksia mahdollisella tuntevalla robotilla olisi. Lampun sammuttaminen ja tietoisen järjestelmän toiminnan lopettaminen olisivat moraalisesti eri asioita. Samalla Greene muistuttaa ihmisten kohdelleen huonosti sellaisiakin olentoja, joiden tietoisuudesta ei juuri kiistellä.

Simulaatiota ei voi sulkea pois – mutta se ei muuta arkea

Haastattelussa käsitellään myös ajatusta siitä, että todellisuutemme olisi tulevaisuuden sivilisaation tietokonesimulaatio. Greene sanoo, ettei pysty todistamaan ajatusta mahdottomaksi. Looginen mahdollisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin näyttö siitä, että eläisimme simulaatiossa.

Hän suhtautuu hypoteesiin käytännöllisesti: mahdollisuus voidaan hyväksyä ja siirtää sivuun, koska kaiken havainnon epäileminen tekisi myös tieteellisestä päättelystä mahdotonta. Vaikka maailma olisi simuloitu, hän eläisi siinä täysillä ja tutkisi sen lakeja.

Greene pitää perinteistä jumalakuvaa ihmisen luomuksena

The Diary of a CEO -keskustelun provosoiva otsikko viittaa Greenen näkemykseen persoonallisesta, taivaallisella valtaistuimella istuvasta jumalasta. Hän pitää tällaista jumalakuvaa ihmisen luomuksena, mutta ei kuvaa uskontoa automaattisesti tieteen viholliseksi.

Greenen tulkinnan mukaan uskonnot ovat tarjonneet ihmisille rakennetta kuoleman ja olemassaolon herättämään ahdistukseen. Hän ei itse usko perinteiseen jumalaan, mutta kertoo joskus rukoilevansa maailmankaikkeutta, koska rituaali voi lohduttaa, vaikka hän ei usko kenenkään kuulevan sitä.

Kaukaisessa tulevaisuudessa jäljelle jää kylmä pimeys

Haastattelun lopussa Greene kuvaa nykyfysiikkaan perustuvaa arviota kosmoksen tulevaisuudesta. Tähdet kuluttavat polttoaineensa, galaksien rakenteet hajoavat ja mustat aukot jäävät pitkäksi aikaa hallitseviksi suuriksi rakenteiksi.

Kvanttifysiikan perusteella mustat aukotkaan eivät ole ikuisia, vaan ne menettävät energiaa Hawkingin säteilyn kautta. Kaikkein massiivisimpien mustien aukkojen haihtuminen voi viedä suuruusluokaltaan 10 potenssiin 100 vuotta. Sen jälkeen nykyinen paras arvaus on yhä laajeneva, kylmenevä ja hiljenevä maailmankaikkeus, jossa harvat hiukkaset ajautuvat kaukana toisistaan.

Greene ei esitä ennustetta varmana. Se perustuu oletukseen, että nyt tunnetut fysiikan lait pätevät käsittämättömän kauas tulevaisuuteen. Hän löytää synkästä kuvasta myös merkityksen: elämme harvinaisessa kosmisessa vaiheessa, jossa aine voi muodostaa eläviä olentoja, jotka pystyvät katsomaan ympärilleen ja ymmärtämään jotakin maailmankaikkeudesta.