Nämä 5 lapsuudessa opittua taitoa voivat tukea uskollista parisuhdetta

Uskollisuus ei ole vain kiusauksista kieltäytymistä, vaan sitä tukevat monet tavalliset vuorovaikutustaidot. Osa ihmisistä saa niihin vahvan perustan jo lapsuudessaan. Varhaiset kokemukset eivät silti määrää tulevaisuutta, sillä samoja taitoja voi harjoitella myöhemmin.

Lapsuudenkodin vuorovaikutus voi antaa ensimmäisen mallin siitä, miten läheisissä suhteissa puhutaan, kuunnellaan, osoitetaan kiintymystä ja ratkaistaan ristiriitoja. YourTangossa julkaistussa kirjoituksessa parisuhdevalmentaja Mitzi Bockmann nostaa esiin viisi taitoa, jotka voivat myöhemmin tukea lojaalia ja uskollista parisuhdetta.

Yhteys ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Hyvä lapsuus ei takaa uskollisuutta, eikä vaikea kasvuympäristö tee ihmisestä epäluotettavaa kumppania.

Uskollisuuteen vaikuttavat yksilön valinnat, arvot, elämäntilanne, suhteen dynamiikka ja kyky asettaa rajoja. Yhden ihmisen uskottomuutta ei myöskään voi selittää automaattisesti sillä, mitä parisuhteesta puuttui.

Lapsuudessa opitut taidot ovat paremminkin välineitä. Ne voivat auttaa käsittelemään tyytymättömyyttä ja etääntymistä ennen kuin ongelmat muuttuvat salailuksi, rinnakkaisiksi suhteiksi tai täydelliseksi yhteyden katkeamiseksi.

Jos näitä taitoja ei saanut lapsena harjoitella, niitä voi opetella aikuisena ystävyyssuhteissa, parisuhteessa, terapiassa tai muussa turvallisessa vuorovaikutuksessa.

1. Avoin ja rehellinen keskustelu

Rehellisyys ei tarkoita jokaisen mieleen tulevan ajatuksen sanomista sellaisenaan. Se tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy puhumaan tärkeistä tunteistaan, tarpeistaan ja rajoistaan ilman tarkoituksellista salailua.

Lapsi voi oppia avoimuutta ympäristössä, jossa hänen kokemuksiaan kuunnellaan eikä vaikeiden asioiden kertomisesta seuraa välitöntä pilkkaa, raivoa tai häpeää. Samalla hän näkee, kuinka aikuiset ottavat asioita puheeksi ja korjaavat väärinkäsityksiä.

Parisuhteessa avoimuutta tarvitaan erityisesti silloin, kun kaikki ei ole hyvin. Jos pettymyksistä ei uskalleta puhua, niiden ympärille voi kasvaa etäisyyttä, oletuksia ja salaista katkeruutta.

Puhuminen on silti vain puolet taidosta. Bockmann korostaa myös kuuntelemista: pystyykö ihminen keskittymään kumppanin sanoihin vai suunnitteleeko hän jo omaa puolustustaan?

Kuuntelemisen ei aina tarvitse johtaa ratkaisuehdotukseen. Joskus toinen kaipaa ensimmäiseksi kokemusta siitä, että hänen tunteensa ja näkökulmansa on ymmärretty.

2. Kyky saada toinen tuntemaan itsensä nähdyksi

Suhteen alussa kumppanin tekemiset, ulkonäkö ja pienetkin eleet huomataan helposti. Vuosien myötä toisen läsnäolo voi alkaa tuntua niin itsestään selvältä, että arvostus jää ilmaisematta.

Nähdyksi tuleminen tarkoittaa sitä, että toinen huomaa muutakin kuin suoritukset ja velvollisuudet. Hän tunnistaa kumppanin ponnistelut, mielialan, onnistumiset ja asiat, joilla on tälle merkitystä.

Lapsuudessa tämä taito voi kehittyä, kun perheenjäsenet iloitsevat toistensa onnistumisista ja kiinnostuvat aidosti toistensa kokemuksista. Lapsi oppii, ettei läheisyys ole pelkkää samassa tilassa olemista.

Aikuisessa suhteessa nähdyksi tekeminen voi olla kiitos hoidetusta arkisesta asiasta, kysymys tärkeän tapaamisen sujumisesta tai huomio siitä, että toinen vaikuttaa tavallista väsyneemmältä.

Jatkuva kehuminen ei ole välttämätöntä eikä aina edes uskottavaa. Olennaisempaa on täsmällinen huomio, joka osoittaa, että kumppania on todella katsottu ja kuunneltu.

3. Kunnioituksen osoittaminen myös ristiriidoissa

Kunnioitus näkyy erityisen selvästi silloin, kun kumppanit ovat eri mieltä. Helppoina hetkinä ystävällinen käytös ei vielä kerro, mitä tapahtuu pettymyksen, mustasukkaisuuden tai suuttumuksen aikana.

Lapsi voi oppia, että ristiriita ei anna lupaa nöyryyttää, uhkailla tai rikkoa toisen rajoja. Hän voi myös nähdä, että väärässä ollut aikuinen pystyy pyytämään anteeksi menettämättä arvoaan.

Parisuhteessa kunnioitus tarkoittaa muun muassa lupausten ottamista vakavasti, sovituista muutoksista ilmoittamista ja toisen yksityisyyden suojaamista. Se näkyy myös siinä, miten kumppanista puhutaan muiden seurassa.

Lojaali ihminen ei käytä kumppanin luottamuksellisesti kertomia heikkouksia aseena myöhemmässä riidassa. Hän ei myöskään rakenna omaa asemaansa tekemällä toisesta naurunalaisen.

Kunnioittaminen ei tarkoita alistumista. Omien rajojen puolustaminen, eri mieltä oleminen ja haitallisesta suhteesta lähteminen voivat olla täysin yhteensopivia lojaaliuden kanssa.

4. Kiintymyksen tekeminen osaksi arkea

Kiintymys jää helposti suhteen alkuvaiheen ominaisuudeksi, vaikka läheisyyttä tarvitaan myös vakiintuneessa arjessa. Pienet eleet voivat muistuttaa, että kumppanit eivät ole vain yhteisen kodin tai tehtävälistan ylläpitäjiä.

Lapsuudessa hellyyttä voidaan oppia turvallisesta kosketuksesta, ystävällisistä sanoista ja siitä, että läheisyyttä tarjotaan ilman ehtoja. Kaikissa perheissä kiintymystä ei kuitenkaan ilmaista samalla tavalla.

Aikuisena läheisyys voi tarkoittaa halausta, suudelmaa, viereen istumista tai hellää kosketusta arjen keskellä. Joillekin tärkeämpiä ovat sanat, yhteinen aika tai käytännön teot.

Kosketuksen pitää aina perustua molempien suostumukseen ja tuntua turvalliselta. Fyysisen läheisyyden määrä vaihtelee ihmisestä, elämäntilanteesta, terveydestä ja suhteen luonteesta riippuen.

Olennaista ei ole tietyn hellyyskiintiön täyttäminen, vaan se, että kumpikin pystyy kertomaan omista toiveistaan. Jos toinen kaipaa kosketusta ja toinen tilaa, tarpeiden yhteensovittaminen vaatii avointa keskustelua.

5. Omien ja kumppanin tunnetarpeiden tunnistaminen

Hyvässäkään parisuhteessa yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia toisen tarpeita. Ystävät, perhe, harrastukset, työ ja oma sisäinen elämä ovat tärkeitä myös sitoutuneelle ihmiselle.

Kumppanilla on silti erityinen merkitys turvallisuuden, läheisyyden ja arjen jakamisen kannalta. Suhde alkaa helposti kulua, jos jommankumman keskeiset tunnetarpeet jäävät pitkäksi aikaa täysin huomiotta.

Lapsi voi oppia tunnetarpeiden tunnistamista, kun tunteille annetaan nimiä ja niiden ilmaiseminen on sallittua. Samalla hän oppii, että tarpeesta kertominen ei automaattisesti tarkoita sen välitöntä toteutumista.

Aikuisena tämä taito auttaa erottamaan tarpeen ja vaatimuksen toisistaan. Kumppanille voi kertoa kaipaavansa enemmän yhteistä aikaa ilman, että hänen edellytetään luopuvan kaikesta muusta elämästään.

Tunnetarpeiden huomioiminen on vastavuoroista. Kummankaan ei pitäisi joutua jatkuvasti hoivaajan, kuuntelijan tai tunnelman ylläpitäjän rooliin samalla, kun hänen omat tarpeensa sivuutetaan.

Uskollisuus ei tarkoita suhteessa pysymistä hinnalla millä hyvänsä

Lojaaliutta saatetaan joskus käyttää perusteluna sille, että ihmisen pitäisi sietää loukkaavaa, turvatonta tai väkivaltaista kohtelua. Tällainen tulkinta sekoittaa uskollisuuden oman hyvinvoinnin hylkäämiseen.

Terve lojaalius sisältää myös rehellisyyden. Jos suhdetta ei enää halua jatkaa, sen päättäminen avoimesti on yleensä vastuullisempaa kuin rinnakkaisen elämän rakentaminen salaa.

Parisuhteen ongelmat voivat selittää tyytymättömyyttä, mutta ne eivät siirrä vastuuta uskottomuudesta petetylle kumppanille. Jokainen vastaa omista valinnoistaan ja tavastaan käsitellä suhteen vaikeuksia.

YourTangon esiin nostamia viittä taitoa yhdistää turvallisen yhteyden rakentaminen. Kun ihmiset pystyvät puhumaan, kuuntelemaan, osoittamaan arvostusta ja ilmaisemaan tarpeitaan, ongelmien ei tarvitse kasvaa hiljaisuudessa.

Taitojen hallitseminen ei tee suhteesta immuunia uskottomuudelle tai erolle. Ne voivat kuitenkin auttaa huomaamaan etääntymisen aikaisemmin ja tarjoavat välineitä päättää yhdessä, voidaanko yhteyttä vielä korjata.

Lapsuudesta saatu hyvä malli on etu, mutta se ei ole pääsylippu onnistuneeseen parisuhteeseen. Lopulta ratkaisevaa on, haluaako aikuinen opetella näitä taitoja ja käyttää niitä myös silloin, kun avoimuus tuntuu vaikealta.