Psykologi nimeää 5 tunne-elämän sokeaa pistettä – ne voivat ylläpitää pahaa oloa huomaamatta

Tunne-elämän sokea piste on tapa suhtautua omiin tunteisiin niin automaattisesti, ettei sitä välttämättä huomaa itse. Psykologi Nick Wignall nostaa esiin viisi yleistä toimintamallia, jotka voivat vaikeuttaa tunteiden ymmärtämistä ja lisätä turhaa henkistä kuormitusta. Lista ei ole diagnoosi, vaan väline oman toiminnan tarkastelemiseen.

Auton kuljettaja tietää, ettei kaikkea ympärillä tapahtuvaa voi nähdä suoraan peileistä. Samankaltaisia katvealueita voi syntyä myös tunne-elämään: ihminen ei aina huomaa, millä tavoin hän välttelee, arvostelee tai yrittää hallita omia tunteitaan.

Psykologi Nick Wignall kuvaa tunne-elämän sokeaa pistettä psykologiseksi haavoittuvuudeksi, joka voi ylläpitää kärsimystä juuri siksi, ettei ihminen tunnista sitä. Huomaamaton toimintamalli voi näkyä esimerkiksi toistuvina ristiriitoina, voimakkaina mielialoina tai epäterveinä selviytymiskeinoina.

Kaikki vältteleminen tai itsensä rauhoittaminen ei tietenkään ole haitallista. Olennaista on huomata, muuttuuko jokin keino automaattiseksi tavaksi, joka estää ymmärtämästä tunteen viestiä tai ratkaisemasta sen taustalla olevaa ongelmaa.

Seuraavat viisi kohtaa perustuvat Wignallin ammatillisiin havaintoihin. Niitä kannattaa tarkastella mahdollisina ajatusmalleina, ei varmoina merkkeinä mielenterveysongelmasta tai heikosta tunneälystä.

1. Tunteet muutetaan epämääräiseksi ajatteluksi

Ensimmäinen sokea piste on tunteiden älyllistäminen. Sen sijaan, että ihminen sanoisi olevansa surullinen, vihainen, pettynyt tai peloissaan, hän saattaa kuvata oloaan ympäripyöreästi oudoksi, hankalaksi tai vain huonoksi.

Epämääräinen ilmaus voi tuntua helpommalta, koska se pitää kivuliaan tunteen turvallisen etäisyyden päässä. Jos ystävä jättää saapumatta sovittuun tapaamiseen, on kevyempää sanoa olevansa hieman ärsyyntynyt kuin myöntää kokeneensa syvää pettymystä tai surua.

Wignall ehdottaa avuksi hyvin yksinkertaista kysymystä: millä sanalla lapsi kuvaisi tätä tunnetta? Tarkoituksena ei ole yksinkertaistaa kokemusta liikaa, vaan löytää sen alta mahdollisimman selkeä perustunne.

2. Tunteita yritetään hallita väkisin

Moni yrittää suhtautua tunteisiinsa kuin säätimeen, josta surun voisi kääntää iloksi ja ahdistuksen rauhallisuudeksi. Tunteita ei kuitenkaan voi käskeä katoamaan samalla tavalla kuin omaa näkyvää toimintaa voi muuttaa.

Hallinnan tavoittelu voi muuttua itsensä moittimiseksi. Surullinen ihminen käskee itseään piristymään, ahdistunut häpeää heikkouttaan ja vihainen suuttuu itselleen siitä, ettei pysynyt rauhallisena.

Tällöin alkuperäisen tunteen päälle rakentuu uusi kerros. Ihminen ei enää koe vain surua, vaan myös häpeää surustaan tai ahdistusta siitä, ettei pysty hallitsemaan oloaan.

Wignallin mukaan hyödyllisempää on hyväksyä tunne hetkellisesti ja suunnata energia asioihin, joihin voi todella vaikuttaa. Näitä ovat esimerkiksi oma käyttäytyminen, huomion suuntaaminen, arkiset valinnat, ihmissuhteet ja toistuvat tavat.

3. Omat tunteet tuomitaan vääriksi

Kolmas sokea piste liittyy tunteiden moraaliseen arviointiin. Ihminen voi pitää suuttumista huonona, pitkäkestoista surua heikkoutena tai pelkoa merkkinä epäonnistumisesta.

Tunne ja toiminta eivät kuitenkaan ole sama asia. Vihan tunteminen ei itsessään vahingoita ketään, vaikka vihan vallassa tehty teko voikin olla väärä tai loukkaava.

Jos ihminen syyllistää itseään jokaisesta vaikeasta tunteesta, olo voi muuttua alkuperäistä raskaammaksi. Suruun sekoittuu itseinhoa, pelkoon häpeää ja vihaan syyllisyyttä.

Tunteen hyväksyminen ei tarkoita, että sen ohjaamana pitäisi toimia. Se tarkoittaa tunteen tunnistamista ilman välitöntä tuomiota, jotta omaa toimintaa voi arvioida rauhallisemmin.

4. Vaikeita tunteita paetaan

Epämiellyttävä tunne voi tuntua vaaralta, vaikka se olisi todellisuudessa viesti jostakin tärkeästä. Wignall vertaa tunnetta auton polttoainevaloon: varoitus voi herättää ahdistusta, mutta valon peittäminen ei poista tyhjentyvän säiliön ongelmaa.

Tunteiden pakeneminen voi tarjota hetkellisen helpotuksen. Jatkuva kiire, loputon puhelimen selaaminen, syöminen tai päihteet voivat siirtää huomion pois pahasta olosta, mutta samalla tunteen taustalla oleva asia jää käsittelemättä.

Vaikean tunteen kohtaaminen alkaa usein sen huomaamisesta kehossa ja nimeämisestä sanoin. Sen jälkeen voi pohtia, viittaako tunne esimerkiksi ratkaisemattomaan ristiriitaan, turvattomuuteen, uupumukseen tai rikottuun rajaan.

Kaikkia tunteita ei tarvitse analysoida loputtomasti, eikä voimakkaiden kokemusten kanssa tarvitse jäädä yksin. Jos paha olo jatkuu pitkään tai haittaa arkea, asiasta on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

5. Hetkellinen tunne asetetaan omien arvojen edelle

Viides sokea piste syntyy, kun hetkellinen tunne alkaa määrätä tärkeistä valinnoista. Monet arvokkaat tavoitteet vaativat ajoittaista epämukavuutta, tylsyyttä, epävarmuutta tai pettymystä.

Liikuntatavan aloittaminen voi tuntua raskaalta, säästäminen vaatii houkutuksista luopumista ja uuden taidon harjoitteleminen sisältää väistämättä epäonnistumisia. Jos jokainen epämiellyttävä tunne tulkitaan merkiksi lopettamisesta, tärkeä tavoite jää helposti saavuttamatta.

Omien arvojen seuraaminen ei tarkoita tunteiden sivuuttamista. Tunteita kannattaa kuunnella tietona, mutta niiden ei tarvitse saada yksin päättää toimintaa. Intuitio voi joskus varoittaa aidosta vaarasta ja joskus vain kannustaa valitsemaan helpoimman tien.

Wignallin listan ydin on tasapaino. Tunteita ei tarvitse hallita, tuomita, pelätä tai totella automaattisesti. Kun ne oppii tunnistamaan ja nimeämään, on helpompi päättää tietoisesti, miten niiden kanssa toimii.