Siksi omien virheiden myöntäminen tuntuu niin vaikealta

Mitä enemmän olemme käyttäneet päätökseen aikaa, rahaa ja tunteita, sitä vaikeampaa siitä voi olla luopua. Samalla yritys puolustaa vanhaa valintaa saattaa sitoa meidät vuosiksi väärään suuntaan.

Ihminen voi jatkaa epäsopivassa työssä, huonossa ihmissuhteessa tai epäonnistuneessa hankkeessa pitkään senkin jälkeen, kun merkit suunnan muuttamisen tarpeesta ovat selvät.

Syynä ei aina ole se, ettei parempaa vaihtoehtoa olisi olemassa. Luopuminen voi tuntua samalta kuin myöntäisi tehneensä alun perin väärän valinnan.

Psychology Todayn kirjoituksessa tiedetoimittaja Elizabeth Svoboda käsittelee uponneiden kustannusten harhaa. Sillä tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa menneisyydessä tehty sijoitus saa ihmisen jatkamaan huonoa päätöstä, vaikka tulevaisuuden kannalta järkevämpää olisi vaihtaa suuntaa.

Haluamme näyttää johdonmukaisilta

Omien virheiden myöntäminen on vaikeaa osittain siksi, että ihmiset haluavat nähdä itsensä johdonmukaisina ja järkevinä päätöksentekijöinä.

Kun olemme kertoneet muille olevamme varmoja valinnastamme, suunnan muuttaminen voi tuntua erityisen kiusalliselta. Samalla joudumme kohtaamaan mahdollisuuden, että käyttämämme aika, raha tai vaiva ei tuottanutkaan toivottua tulosta.

Psychology Todayn haastattelema psykologi Veronika Tait kiteyttää ongelman näin: "Suunnan muuttaminen tuntuu siltä, että joudumme myöntämään tehneemme virheen."

Siksi vanhan päätöksen puolustaminen voi tuntua hetkellisesti helpommalta kuin sen uudelleenarviointi.

Menneet sijoitukset alkavat ohjata tulevia päätöksiä

Uponneiden kustannusten harha syntyy, kun jo menetetty aika, raha tai vaiva vaikuttaa liikaa siihen, mitä teemme seuraavaksi.

Taloudellisesti järkevässä päätöksessä pitäisi tarkastella ennen kaikkea tulevia hyötyjä ja haittoja. Menneisyydessä käytettyjä resursseja ei kuitenkaan voi saada takaisin riippumatta siitä, jatkaako ihminen samalla tiellä vai ei.

Silti moni ajattelee, ettei voi lopettaa nyt, koska on jo käyttänyt asiaan niin paljon aikaa tai rahaa. Todellisuudessa jatkaminen voi kasvattaa menetyksiä entisestään.

Ilmiö näkyy pienissä arjen valinnoissa, mutta myös elämän suurissa ratkaisuissa. Ihminen saattaa pysyä koulutuksessa, ammatissa, yrityshankkeessa tai ihmissuhteessa, joka ei enää vastaa hänen tarpeitaan.

Valinnasta voi tulla osa identiteettiä

Huonosta päätöksestä luopuminen vaikeutuu entisestään, jos valinta on ehtinyt muodostua osaksi ihmisen identiteettiä.

Esimerkiksi opiskelupaikka, ulkomaille muuttaminen tai kumppanin valinta voi olla asia, jota ihminen on pitkään puolustanut sekä itselleen että muille. Hän on voinut kertoa päätöksen olevan yksi elämänsä parhaista, vaikka epäilykset olisivat kasvaneet taustalla.

Suunnan vaihtaminen ei tällöin tunnu vain käytännön päätökseltä. Se voi vaikuttaa myös siihen, millaisena ihminen näkee itsensä ja millaisen kuvan hän uskoo antaneensa muille.

Psychology Todayn mukaan tästä voi seurata vuosien viivyttelyä. Ihminen saattaa jatkaa vanhassa tilanteessa, koska totuuden kohtaaminen tuntuu liian epämukavalta.

Jumiin jäämisen hintaa kannattaa arvioida

Uponneiden kustannusten harhasta voi olla helpompi irrottautua, kun huomio siirretään menneistä sijoituksista nykyisen tilanteen aiheuttamiin haittoihin.

Kirjoituksessa viitataan kanadalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan ihmiset olivat valmiimpia muuttamaan suuntaa, kun he tunnistivat huonossa valinnassa pysymisen aiheuttaman vahingon.

Olennaista ei siis ole ainoastaan kysyä, kuinka paljon päätökseen on jo sijoitettu. Yhtä tärkeää on pohtia, mitä jatkaminen maksaa tulevaisuudessa.

Hinta voi tarkoittaa lisää menetettyä rahaa, mutta myös uupumusta, tyytymättömyyttä, heikentynyttä hyvinvointia tai käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia.

Yksi kysymys voi paljastaa ajatusharhan

Tait suosittelee arvioimaan päätöstä yksinkertaisen kysymyksen avulla: valitsisinko tämän edelleen, ellen olisi jo sijoittanut siihen aikaa, rahaa tai tunteita?

Kysymys auttaa tarkastelemaan tilannetta sellaisena kuin se on nyt. Se voi myös paljastaa, perustuuko jatkaminen todellisiin tulevaisuuden hyötyihin vai pelkästään haluttomuuteen hyväksyä menneitä menetyksiä.

Suunnan muuttaminen ei välttämättä tarkoita, että aiempi päätös olisi ollut alun perin typerä. Olosuhteet, tarpeet ja käytettävissä oleva tieto voivat muuttua.

Hyvä päätös voidaan tehdä vain sillä tiedolla, joka on sillä hetkellä käytettävissä. Myöhemmin viisain ratkaisu voi olla kokonaan toinen.

Virheen myöntäminen voi olla vahvuutta

Omasta päätöksestä luopuminen voi näyttää ulospäin epäjohdonmukaiselta. Todellisuudessa se voi kertoa kyvystä arvioida tilannetta rehellisesti ja mukautua uuteen tietoon.

Psychology Todayn kirjoituksen keskeinen viesti on, ettei menneisyyttä voi muuttaa. Sen sijaan ihminen voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon vanha valinta ohjaa hänen tulevaisuuttaan.

Virheen myöntäminen voi sattua hetken, mutta huonoon päätökseen takertuminen voi tulla paljon kalliimmaksi. Joskus rohkein ratkaisu ei ole jatkaa sinnikkäästi, vaan hyväksyä muuttunut tilanne ja valita uusi suunta.