Neil deGrasse Tyson keskustelee avaruusolennoista ja maailmankaikkeudesta podcast-haastattelussa
The Diary Of A CEO


viihde /

Neil deGrasse Tyson uskoo, ettemme ole yksin – mutta avaruusolentojen vierailuista puuttuu ratkaiseva todiste

Neil deGrasse Tyson pitää elämän löytymistä muualta universumista erittäin todennäköisenä. Se ei hänen mukaansa kuitenkaan tarkoita, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maassa tai että UFO-ilmiantajien kertomukset olisi todistettu oikeiksi.

Avaruusolennot, UFO-havainnot ja hallitusten mahdollisesti salaamat tiedot herättävät jälleen runsaasti kiinnostusta. Yhdysvaltalainen astrofyysikko Neil deGrasse Tyson muistuttaa kuitenkin, että keskustelussa yhdistetään usein kysymyksiä, jotka pitäisi pitää tarkasti erillään.

The Diary Of A CEO -podcastin laajassa haastattelussa Tyson keskustelee juontaja Steven Bartlettin kanssa avaruusolennoista, maailmankaikkeuden synnystä, mustista aukoista, simulaatiohypoteesista ja ihmisen asemasta universumissa.

Videon näyttävä otsikko antaa ymmärtää, että UFO-ilmiantajien väitteet olisivat osoittautuneet oikeiksi. Tysonin varsinainen näkemys on tätä huomattavasti varovaisempi. Hänen mukaansa korkea-arvoisten viranomaisten ja sotilaiden todistukset ansaitsevat huomiota, mutta todistuspuhe ei vielä korvaa fyysistä ja riippumattomasti tutkittavaa näyttöä.

Ilmiantajien kertomuksia ei voi enää vain sivuuttaa

Tyson kertoo kiinnostuneensa UFO-keskustelusta uudella tavalla sen jälkeen, kun entiset tiedusteluviranomaiset ja sotilashenkilöt alkoivat esittää väitteitään valaehtoisesti Yhdysvaltain kongressissa.

Aikaisemmin kertomukset tunnistamattomista lentävistä kohteista saatettiin yhdistää yksittäisiin ihmisiin, joiden havaintoja oli vaikea vahvistaa. Kun väitteitä esittävät turvallisuusluokiteltujen tietojen parissa työskennelleet henkilöt, niitä on Tysonin mielestä perusteltua tarkastella tavallista vakavammin.

Se ei silti tarkoita, että väitteet pitäisi hyväksyä sellaisinaan. Tyson tiivistää vaatimuksensa yksinkertaisesti: ”Tuokaa avaruusolento esiin.”

Hänen vertauksensa mukaan kukaan ei kysy, uskooko toinen ihminen elefantteihin, sillä elefantteja voidaan nähdä, kuvata ja tutkia. Jos hallussa todella olisi avaruusolennon ruumis, alus tai kappale tuntematonta teknologiaa, se pitäisi tuoda riippumattomien tutkijoiden arvioitavaksi.

Avaruusolentojen olemassaolo ja vierailu Maassa ovat eri kysymyksiä

Tyson pitää todennäköisenä, että maailmankaikkeudessa on elämää myös Maan ulkopuolella. Universumi on valtava ja erittäin vanha, ja elämän tarvitsemia alkuaineita esiintyy laajasti eri puolilla avaruutta.

Elämä käynnistyi Maassa kosmisessa mittakaavassa suhteellisen nopeasti sen jälkeen, kun olosuhteet muuttuivat sille sopiviksi. Tysonin mielestä tämä antaa aiheen ajatella, ettei elämän synty välttämättä ole ainutkertainen tapahtuma.

Hän vastaa älykkään elämän todennäköisyyttä koskevaan kysymykseen suoraan: ”En näe mitään syytä epäillä sitä.”

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jokin toinen sivilisaatio olisi lähettänyt aluksia Maahan. Väite elämän olemassaolosta jossain universumin miljardeista tähtijärjestelmistä on aivan eri asia kuin väite siitä, että tällainen elämä olisi ylittänyt tähtienväliset etäisyydet ja vieraillut juuri täällä.

Kaikki älykäs elämä ei välttämättä rakenna avaruusaluksia

Tyson huomauttaa, että sanalla älykkyys voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Elävä olento voi olla älykäs ilman, että se muodostaa sivilisaation. Sivilisaatio puolestaan voi syntyä ilman radioviestintää, tietokoneita tai avaruuslentojen mahdollistavaa teknologiaa.

Esimerkiksi antiikin Rooman ihmiset olivat älykkäitä ja rakensivat kehittyneen yhteiskunnan, mutta heillä ei ollut keinoja lähettää radiosignaaleja avaruuteen. Jos toinen sivilisaatio olisi tuolloin yrittänyt ottaa yhteyttä Maahan, roomalaiset eivät olisi pystyneet vastaamaan.

Siksi kysymys avaruusolennoista kannattaa Tysonin mukaan jakaa useaan vaiheeseen. Onko muualla elämää? Onko se älykästä? Onko sillä järjestäytynyt sivilisaatio? Onko sivilisaatiolla teknologiaa? Pystyykö se lopulta matkustamaan tähtien välillä?

Myönteinen vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei takaa myönteistä vastausta kaikkiin muihin.

Tähtienväliset etäisyydet ovat valtava este

Vaikka älykkäitä ja teknologisesti kehittyneitä sivilisaatioita olisi olemassa, niiden kohtaaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Tyson käyttää esimerkkinä New Horizons -luotainta, joka lähetettiin tutkimaan Plutoa ja aurinkokunnan ulko-osia.

Jos vastaavalla nopeudella liikkuva alus suunnattaisiin lähimpään tähtijärjestelmään, matka kestäisi kymmeniätuhansia vuosia. Ihmiskunnan nykyisellä teknologialla tähtienväliset lennot eivät siis ole käytännöllisiä.

Tuntematon sivilisaatio voisi toki olla ihmisiä huomattavasti kehittyneempi. Pelkkä oletus edistyneestä teknologiasta ei silti ole todiste siitä, että fysiikan asettamat rajoitukset olisi ratkaistu.

Ihminen saattaa kuvitella avaruusolennot liian ihmismäisiksi

Tyson käsittelee haastattelussa myös tapaa, jolla ihmiset kuvittelevat avaruusolennot. Elokuvien ja kertomusten hahmoilla on usein pää, kaksi silmää, kädet ja jalat. Ne näyttävät erilaisista yksityiskohdista huolimatta hämmästyttävän paljon ihmisiltä.

Tämä voi kertoa enemmän ihmisen mielikuvituksesta kuin mahdollisesta elämästä muualla. Vieraan planeetan eliöt voisivat kehittyä täysin toisenlaisissa olosuhteissa, eri kokoisiksi ja erilaisiin aisteihin tai viestintätapoihin perustuviksi.

Tyson leikittelee ajatuksella, etteivät Maahan saapuvat olennot välttämättä pitäisi ihmisiä planeetan kiinnostavimpana lajina. Valailla ja norsuilla on ihmistä suuremmat aivot, ja monet eläimet kykenevät asioihin, joihin ihmiset eivät pysty.

Teknologia ja sivilisaation rakentaminen erottavat ihmisen monista muista lajeista, mutta nekään eivät välttämättä olisi vieraan älykkyyden käyttämät arviointiperusteet.

UFO-videot eivät vielä vakuuta Tysonia

Haastattelussa käsitellään myös sotilaslentäjien kuvaamia tunnistamattomia ilmiöitä. Tyson ei kiistä sitä, että aineistossa saattaa näkyä jotakin, jota havaintohetkellä ei ole pystytty tunnistamaan.

Tunnistamaton ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti avaruusolentojen rakentamaa alusta. Selityksenä voi olla esimerkiksi harvinainen luonnonilmiö, mittauslaitteen ominaisuus, havaintovirhe tai ihmisten kehittämä teknologia, josta katsojalla ei ole tietoa.

Tieteellisessä arvioinnissa kiinnostava havainto on vasta tutkimuksen alku. Vahva johtopäätös vaatii aineistoa, joka voidaan tarkistaa, toistaa ja sulkea pois tavallisempien selitysten piiristä.

Mustaan aukkoon putoaminen päättyisi rajusti

Avaruusolentojen lisäksi Bartlett pyytää Tysonia selittämään, mitä ihmiselle tapahtuisi mustaan aukkoon pudotessa.

Mustan aukon valtava painovoima ei vaikuttaisi kehon jokaiseen osaan samalla voimakkuudella. Jos ihminen putoaisi jalat edellä, jalkoihin kohdistuva vetovoima kasvaisi päätä voimakkaammaksi. Ero venyttäisi kehoa yhä pidemmäksi ilmiössä, jota kutsutaan spagettifikaatioksi.

Tysonin kuvaus on karu: vuorovesivoimat kasvaisivat niin suuriksi, että keho repeytyisi. Mustan aukon sisimmissä osissa nykyiset fysiikan teoriat eivät enää pysty antamaan varmaa vastausta siitä, mitä tapahtuu.

Simulaatiohypoteesia on vaikea todistaa vääräksi

Haastattelun loppupuolella keskustelu siirtyy ajatukseen siitä, että koko todellisuus voisi olla kehittyneen sivilisaation rakentama simulaatio.

Tyson ei esitä simulaatiota tosiasiana. Hänen mukaansa ongelmana on, että väite voidaan muotoilla tavalla, jota on lähes mahdoton kumota. Jos kaikki havaitut luonnonlait tulkitaan simulaation ohjelmointisäännöiksi, mikään havainto ei välttämättä riitä osoittamaan väitettä vääräksi.

Tieteellisen teorian pitäisi tuottaa ennusteita, joita voidaan verrata havaintoihin. Muuten kyse on kiinnostavasta filosofisesta mahdollisuudesta, ei vahvistetusta kuvauksesta todellisuudesta.

Universumi ei tee ihmisestä merkityksetöntä

Bartlett kertoo maailmankaikkeuden valtavuuden saavan ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Tyson kääntää näkökulman ympäri.

Ihmiskehon hiili, happi, typpi ja rauta ovat syntyneet tähtien sisällä. Kun tähdet ovat elinkaarensa lopussa levittäneet aineensa avaruuteen, samoista aineksista on myöhemmin muodostunut uusia tähtiä, planeettoja ja lopulta elämää.

Tyson muotoilee ajatuksen runollisesti: ”Emme ainoastaan elä universumissa, vaan universumi elää meissä.”

Hänen mukaansa elämän tarkoitusta ei tarvitse odottaa löydettäväksi ulkopuolelta. Merkitystä voi rakentaa oppimalla jatkuvasti uutta ja tekemällä asioita, jotka vähentävät muiden kärsimystä.

Todennäköisyys ei ole sama asia kuin todiste

Tysonin haastattelun keskeisin viesti liittyy tieteelliseen ajatteluun. On täysin mahdollista pitää avaruusolentojen olemassaoloa todennäköisenä ja suhtautua samalla epäilevästi väitteisiin niiden vierailuista Maassa.

Maailmankaikkeuden valtavuus tekee elämästä muualla uskottavan mahdollisuuden. Yksittäiset kertomukset, epätarkat videot ja salaisiin tietoihin viittaavat lausunnot eivät silti yksinään osoita, että jokin toinen sivilisaatio olisi saapunut planeetallemme.

Poikkeuksellinen väite muuttuu tiedoksi vasta silloin, kun sen tueksi saadaan avointa, tutkittavaa ja riippumattomasti vahvistettavaa näyttöä.

Jaa artikkeli
WhatsApp
Myös Snapchatissa