DeepMindin johtaja ehdottaa riippumatonta tarkastajaa tehokkaimmille tekoälymalleille

Google DeepMindin toimitusjohtaja Demis Hassabis ehdottaa Yhdysvaltoihin uutta standardointielintä, joka arvioisi kehittyneimpien tekoälymallien turvallisuutta ennen niiden julkaisua. Malli voisi korvata nykyiset tapauskohtaiset neuvottelut, mutta alan itsensä rahoittama valvoja joutuisi todistamaan, ettei se päädy suurimpien tekoäly-yhtiöiden ohjaukseen.

Tehokkaimpien tekoälymallien julkaisemista ei pitäisi jättää pelkästään niitä kehittävien yhtiöiden omien turvallisuusarvioiden varaan.

Näin katsoo Google DeepMindin toimitusjohtaja Demis Hassabis, joka esittää Yhdysvaltoihin uutta ja toiminnallisesti riippumatonta tekoälystandardien valvojaa.

TechCrunchin mukaan ehdotettu organisaatio testaisi niin sanottuja frontier- eli rajamalleja ennen niiden laajaa käyttöönottoa. Se kehittäisi yhteiset arviointikäytännöt ja auttaisi yhtiöitä korjaamaan myös julkaisun jälkeen havaittuja vakavia haavoittuvuuksia.

Hassabis vertaa järjestelyä Yhdysvaltain rahoitusalaa valvovaan FINRA-organisaatioon. Kyse ei olisi tavallisesta ministeriöstä tai virastosta, vaan valtion hyväksymästä ja valvomasta itsesääntelyorganisaatiosta.

Tekoäly-yhtiöt rahoittaisivat toiminnan jäsenmaksuilla tai muilla alan maksuilla. Teknisten arvioiden ja julkaisupäätösten pitäisi silti tapahtua yrityksistä riippumattomasti.

Ehdotus on vasta Hassabisin esittämä hallintomalli. Yhdysvaltain hallinto tai kongressi ei ole ilmoittanut perustavansa tällaista organisaatiota.

Mitä rajamallilla tarkoitetaan?

Rajamallille ei ole yhtä maailmanlaajuisesti hyväksyttyä määritelmää.

Ilmaisulla tarkoitetaan tavallisesti kehityshetkensä kaikkein suorituskykyisimpiin kuuluvaa yleiskäyttöistä tekoälymallia. Se voi käsitellä tekstiä, ohjelmakoodia, kuvia ja muita aineistoja sekä suorittaa monivaiheisia tehtäviä aikaisempia järjestelmiä itsenäisemmin.

Huoli ei kohdistu vain siihen, että malli vastaisi joskus väärin tai tuottaisi sopimatonta sisältöä. Tehokas järjestelmä voi auttaa löytämään ohjelmistohaavoittuvuuksia, automatisoimaan kyberhyökkäyksiä tai madaltamaan vaarallisen biologisen ja kemiallisen tiedon hyödyntämisen kynnystä.

Samat kyvyt voivat tarjota huomattavia hyötyjä. Tekoäly voi löytää tietoturva-aukkoja ennen rikollisia, nopeuttaa lääketieteellistä tutkimusta ja auttaa ratkaisemaan monimutkaisia tieteellisiä ongelmia.

Sääntelyn vaikeus syntyy tästä kaksikäyttöisyydestä. Sama toiminto voi olla puolustajalle arvokas ja väärinkäyttäjälle vaarallinen.

Mallit annettaisiin tarkastettaviksi enintään 30 päivää ennen julkaisua

Hassabis ehdottaa järjestelmän aloittamista vapaaehtoisena yhteistyönä.

Kehityksen eturintamassa toimivat tekoälylaboratoriot luovuttaisivat uudet mallinsa standardointielimen arvioitaviksi enintään 30 päivää ennen suunniteltua julkaisua.

Arvioinnissa voitaisiin testata esimerkiksi kyberhyökkäyksiin, biologisiin riskeihin, mallin itsenäiseen toimintaan ja sen suojauksien kiertämiseen liittyviä kykyjä.

Elin ei välttämättä suorittaisi kaikkia kokeita itse. Hassabisin mukaan osa arvioista voitaisiin antaa tiettyihin riskeihin erikoistuneille riippumattomille turvallisuusryhmille.

Kun testausmenetelmät olisivat osoittautuneet toimiviksi, vapaaehtoinen vaihe voitaisiin muuttaa sitovaksi. Rajamallin pitäisi läpäistä arviointi ennen kuin se voitaisiin tuoda Yhdysvaltain markkinoille.

"Järjestelmän vahvuus olisi sen tekninen painotus sekä kyky tukea innovaatioita ja vastuullista toimintaa", Hassabis perustelee TechCrunchin välittämässä kirjoituksessaan.

Julkaisun läpäiseminen ei päättäisi valvontaa

Tekoälymallin kaikkia ominaisuuksia ei välttämättä tunnisteta laboratorio-olosuhteissa.

Miljoonat käyttäjät voivat löytää järjestelmästä uusia toimintatapoja, yhdistelmiä ja suojauksien kiertämiskeinoja vasta julkaisun jälkeen. Malli voidaan myös liittää ulkopuolisiin työkaluihin, tietokantoihin ja tietokonejärjestelmiin tavalla, jota alkuperäisessä arvioinnissa ei kokeiltu.

Hassabisin ehdotuksessa tekoäly-yhtiöiden pitäisi tämän vuoksi jatkaa yhteistyötä valvojan kanssa myös käyttöönoton jälkeen.

Vakavista haavoittuvuuksista pitäisi ilmoittaa, niiden vaikutukset arvioida ja suojaukset korjata. Tarvittaessa mallin pääsyä tiettyihin toimintoihin voitaisiin rajoittaa.

Tällainen järjestelmä muistuttaisi enemmän jatkuvaa tuoteturvallisuuden valvontaa kuin kertaluonteista hyväksymisleimaa.

Anthropic ja OpenAI joutuivat tapauskohtaiseen tarkastukseen

Hassabisin ehdotus liittyy Yhdysvalloissa kesällä 2026 syntyneeseen poikkeukselliseen tilanteeseen.

Anthropicin Mythos-malliperhe osoitti yhtiön omissa ja ulkopuolisissa arvioissa erittäin vahvaa kykyä löytää ja hyödyntää ohjelmistohaavoittuvuuksia. Yhtiö rajasi mallin käyttöä aluksi valittuihin kyberpuolustuksen ja kriittisen infrastruktuurin toimijoihin.

Yhdysvaltain hallinto puuttui myöhemmin mallien saatavuuteen kansalliseen turvallisuuteen ja ulkomaalaisten käyttäjien pääsyyn liittyvien huolten vuoksi. Rajoituksia muutettiin neuvottelujen jälkeen, mutta osa Mythos-mallien käytöstä säilyi tarkasti rajattuna.

Myös OpenAI rajoitti tehokkaimman GPT-5.6 Sol -mallinsa ensimmäistä julkaisua hallinnon pyynnöstä. Mallia tarjottiin ennen laajempaa käyttöönottoa vain pienelle joukolle luotettuja yhteistyökumppaneita.

TechCrunchin mukaan hallituksen tarkastuksia arvosteltiin teknisen asiantuntemuksen puutteesta ja epäselvistä päätöskriteereistä. Yritysten oli vaikea tietää, millainen testi, suojaus tai näyttö riittäisi laajan julkaisun hyväksymiseen.

Tilannetta hankaloitti myös se, ettei Yhdysvalloissa ollut vakiintunutta julkista menettelyä, jolla tällaiset päätökset tehtäisiin yhdenmukaisesti eri yrityksille.

FINRA tarjoaa mallin valtion ja teollisuuden väliin

Hassabis ei ehdota tekoälylle suoraan elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n kaltaista viranomaista.

Hänen esikuvansa FINRA on yksityinen voittoa tavoittelematon itsesääntelyorganisaatio, joka valvoo yhdysvaltalaisia arvopaperivälittäjiä.

FINRAa rahoittavat sen jäsenet, ei valtion budjetti. Se rekisteröidään kuitenkin Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission SEC:n alaisuuteen, ja SEC valvoo sen toimintaa.

FINRAn säännöt käyvät yleensä läpi SEC:n tarkastuksen ja julkisen kuulemisen. Organisaatio voi valvoa jäsenyrityksiä, tutkia rikkomuksia ja määrätä kurinpitoseuraamuksia.

Tekoälyalalle sovellettuna malli voisi yhdistää valtion oikeudellisen tuen sekä teollisuuden tekniset ja taloudelliset resurssit.

Rakenteen tarkka toiminta olisi silti ratkaistava erikseen. FINRA toimii vuosikymmenten aikana rakentuneessa lainsäädännössä ja valvoo selvästi määriteltyä jäsenjoukkoa. Tekoälymallit, avoimet mallipainot ja kansainvälinen ohjelmistojakelu muodostavat erilaisen ympäristön.

Alan rahoitus mahdollistaisi kovapalkkaisten asiantuntijoiden palkkaamisen

Yksi tekoälyvalvonnan käytännön ongelmista on osaavan henkilöstön saatavuus.

Suurimmat teknologiayhtiöt maksavat huippututkijoille, tietoturva-asiantuntijoille ja koneoppimisen insinööreille palkkoja, joiden kanssa julkisen sektorin on vaikea kilpailla.

Alan rahoittama itsesääntelyelin voisi käyttää huomattavasti tavallista virastoa enemmän rahaa teknisten arvioijien palkkaamiseen.

Hassabis ehdottaa mukaan myös avoimien mallien yhteisöjen edustajia. Näin valvonta ei perustuisi yksinomaan Googlen, OpenAI:n, Anthropicin ja muiden suurten suljettuja palveluja kehittävien yhtiöiden näkökulmaan.

Tekninen osaaminen ei silti ratkaise kaikkia sääntelyn kysymyksiä. Päätös hyväksyttävästä riskistä on osittain poliittinen ja yhteiskunnallinen, eikä sitä voi johtaa pelkästä testituloksesta.

Yritysten maksama valvoja voi joutua eturistiriitaan

Hassabisin ehdotuksen ilmeisin ongelma liittyy riippumattomuuteen.

Jos tarkastajan toiminta rahoitetaan sen valvomilta yhtiöiltä, organisaatiolle voi syntyä paine pitää alan suurimmat jäsenet tyytyväisinä.

Suuret tekoälylaboratoriot voisivat vaikuttaa käytettäviin testeihin, riskien määritelmiin ja siihen, keillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Myös sääntelykaappauksen riski on olemassa. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa valvottava ala saa niin suuren vaikutusvallan valvojaansa, että säännöt alkavat suojella vakiintuneita yrityksiä yleisen edun sijasta.

Tiukat ja kalliit testivaatimukset voivat olla helpommin täytettävissä miljardiyhtiöille kuin yliopistoille, pienille yrityksille ja avoimen lähdekoodin kehittäjille. Suuret toimijat voisivat saada sääntelystä kilpailuedun, vaikka säännöt esitettäisiin turvallisuustoimina.

Riippumattomuus edellyttäisi ainakin läpinäkyvää hallintoa, julkisia päätöskriteerejä, eturistiriitojen valvontaa ja mahdollisuutta hakea päätöksiin muutosta.

Avoimet mallit tekevät hyväksymisrajasta hankalan

Suljetun tekoälypalvelun tarjoaja voi rajoittaa käyttäjien pääsyä, seurata väärinkäyttöä ja muuttaa mallin toimintaa omilla palvelimillaan.

Avoimilla painoilla julkaistava malli voidaan sen sijaan ladata käyttäjän omalle laitteistolle. Julkaisun jälkeen alkuperäinen kehittäjä ei välttämättä pysty estämään suojauksien poistamista tai mallin muokkaamista.

Hassabis haluaa avoimien mallien edustajia mukaan standardointielimeen, mutta ehdotuksesta ei vielä selviä, sovellettaisiinko kaikkiin malleihin samoja julkaisuehtoja.

Liian kevyt valvonta voi päästää helposti muokattavan vaarallisen mallin maailmanlaajuiseen jakeluun. Liian tiukka järjestelmä voi puolestaan estää avointa tutkimusta ja keskittää tehokkaan tekoälyn muutaman suuren pilvipalveluyhtiön hallintaan.

Arvioinnissa pitäisi mahdollisesti huomioida kyvykkyyksien lisäksi julkaisumuoto, käyttäjärajoitukset, suojaukset ja se, kuinka helposti mallia voidaan jälkikäteen muuttaa.

Testi ei anna varmaa vastausta mallin turvallisuudesta

Rajamallien arviointi on vielä kehittyvä tieteenala.

Testissä hyvältä näyttävä tulos ei takaa turvallista toimintaa todellisessa käytössä. Malli voi tunnistaa olevansa arvioitavana, alisuoriutua tarkoituksellisesti tai käyttäytyä eri tavalla, kun sille annetaan enemmän aikaa, työkaluja ja toimintavapautta.

Britannian AI Security Institute on varoittanut, että kehittyneet mallit voivat joissakin olosuhteissa erottaa testiympäristön aidosta käyttöönotosta. Monimutkaisten tekoälyagenttien arviointi vaikeutuu lisäksi sitä mukaa, kun järjestelmille annetaan enemmän laskenta-aikaa.

Myös testien julkaiseminen voi heikentää niiden arvoa. Mallien kehittäjät voivat alkaa optimoida järjestelmiään juuri tunnettuihin mittareihin ilman, että laajempi turvallisuus paranee.

Tämän vuoksi standardointielin tarvitsisi jatkuvasti muuttuvia arvioita, salassa pidettäviä testiosioita, ulkopuolisia tutkijoita ja julkaisun jälkeistä seurantaa.

Yhdysvalloissa on jo tekoälystandardeja kehittävä viranomainen

Hassabisin esitys ei synny täysin tyhjään tilaan.

Yhdysvaltain standardointi- ja teknologiainstituutti NIST on kehittänyt vapaaehtoisen AI Risk Management Framework -kehyksen tekoälyriskien tunnistamiseen ja hallintaan.

NISTin yhteydessä toimiva Center for AI Standards and Innovation arvioi kehittyneitä tekoälymalleja ja kehittää testausmenetelmiä. Vuonna 2026 virasto käynnisti lisäksi tekoälyagenttien standardointialoitteen.

Uuden organisaation perustamista pitäisi siksi verrata vaihtoehtoon, jossa olemassa oleville viranomaisille annetaan lisää henkilöstöä, rahoitusta ja oikeuksia.

Erillinen elin voisi toimia nykyisiä virastoja nopeammin ja keskittyä vain rajamalleihin. Se voisi samalla lisätä hallinnon päällekkäisyyttä ja tehdä vastuuketjusta epäselvemmän.

Britannia on jo rakentanut valtiollista testausosaamista

Britannian AI Security Institute arvioi edistyneiden mallien kykyjä muun muassa kyberturvallisuudessa, kemiassa ja biologiassa.

Instituutti on kehittänyt avoimen Inspect-työkalun, jossa on yli 200 valmista tekoälyarviointia. Se tekee yhteistyötä malliyhtiöiden, tutkijoiden ja muiden maiden viranomaisten kanssa.

Britannian malli on valtiollinen tutkimus- ja arviointiorganisaatio, ei Hassabisin ehdottama teollisuuden rahoittama itsesääntelyelin.

Sen kokemukset osoittavat kuitenkin, että hallitukset voivat rakentaa omaa teknistä kapasiteettia sen sijaan, että kaikki arviointi ulkoistettaisiin teollisuudelle.

Kansallisten laitosten yhteistyö voisi myös vähentää tarvetta arvioida sama malli erikseen jokaisessa maassa.

Euroopan unionilla on jo sitovia velvoitteita järjestelmäriskin malleille

Euroopan unionin tekoälysäädös lähestyy rajamalleja eri tavalla.

EU käyttää yleiskäyttöisen tekoälymallin käsitettä. Kaikkein edistyneimmät mallit voidaan luokitella järjestelmäriskiä aiheuttaviksi niiden laskentamäärän, kyvykkyyksien ja vaikutusten perusteella.

Tällaisten mallien tarjoajien on arvioitava järjestelmäänsä standardoiduilla testeillä, tehtävä vastustavaa testausta, tunnistettava ja vähennettävä riskejä sekä raportoitava vakavista poikkeamista EU:n tekoälytoimistolle.

Niiden on myös huolehdittava mallin ja sen teknisen infrastruktuurin kyberturvallisuudesta.

EU:n järjestelmä perustuu lakiin ja viranomaisvalvontaan, vaikka velvoitteiden käytännön toteutuksessa hyödynnetään alan kanssa laadittuja menettelyohjeita.

Hassabisin ehdotus voisi tuottaa Yhdysvaltoihin osittain samankaltaisia ennakkotestejä, mutta kevyemmän ja teollisuuslähtöisemmän organisaatiorakenteen kautta.

ISO-standardit eivät yksin päätä mallin julkaisemisesta

Myös kansainvälinen standardointijärjestö ISO on julkaissut tekoälyä koskevia standardeja.

ISO/IEC 42001 määrittelee vaatimuksia organisaation tekoälyn hallintajärjestelmälle. Sen avulla yritys voi rakentaa prosesseja esimerkiksi vastuulle, riskienhallinnalle, läpinäkyvyydelle ja jatkuvalle parantamiselle.

Tällainen standardi kertoo, miten organisaation pitäisi hallita tekoälytyötään. Se ei kuitenkaan sellaisenaan ratkaise, onko tietty erittäin kyvykäs malli turvallista julkaista.

Hassabisin ehdottama elin menisi pidemmälle. Se testaisi yksittäisiä malleja ja voisi myöhemmin käytännössä estää niiden tuomisen Yhdysvaltain markkinoille.

Yhdysvaltain hyväksyntä ei ratkaisisi maailmanlaajuista jakelua

Tekoälypalvelut ovat kansainvälisiä, mutta Hassabisin ehdotus keskittyy Yhdysvaltojen markkinoille.

Yhdysvaltalainen hyväksymismenettely vaikuttaisi merkittävästi Googleen, OpenAI:hin, Anthropiciin, Metaan ja muihin maan johtaviin yhtiöihin. Se ei kuitenkaan automaattisesti sitoisi Kiinassa, Euroopassa tai muualla kehitettyjä malleja.

Ulkomaisen yhtiön voisi olla vaikea sivuuttaa järjestelmää, jos se haluaa myydä palvelujaan yhdysvaltalaisille asiakkaille. Avoimen mallin maailmanlaajuista internetjakelua olisi silti vaikeampi estää.

Hassabis on aikaisemmin kehottanut johtavia maita koordinoimaan tekoälystandardejaan. Yhteensopivat arvioinnit voisivat vähentää tilannetta, jossa jokainen valtio asettaa eri testit ja yhtiöt valitsevat toimintapaikakseen helpoimman sääntelyn maan.

Kansainvälinen sopiminen olisi hidasta, sillä maat suhtautuvat eri tavoin avoimiin malleihin, yritysten vastuuseen, valtion turvallisuuteen ja teknologian vientiin.

Nopeus on ehdotuksen tärkeimpiä lupauksia

Tekoälymallien kehitys etenee nopeammin kuin tavallinen lainsäädäntö.

Uusi merkittävä kyvykkyys voi ilmestyä kuukausissa, kun taas lain valmistelu, parlamentaarinen käsittely ja viranomaisohjeet voivat viedä vuosia.

Hassabisin mukaan teknisesti johdettu standardointielin voisi muuttaa testejään nopeasti uusien riskien perusteella. Vaatimuksia voitaisiin kiristää, jos mallien kyvyt muuttuvat oletettua vaarallisemmiksi.

Joustavuus on samalla oikeusturvakysymys. Jos pieni asiantuntijaryhmä voi muuttaa julkaisuehtoja nopeasti, yritysten ja kansalaisten täytyy pystyä näkemään, millä perusteella päätökset tehdään.

Toimiva järjestelmä tarvitsee siis sekä nopeutta että ennakoitavuutta. Pelkkä tekninen asiantuntemus ei riitä, jos päätöksenteko jää yhtä läpinäkymättömäksi kuin nykyisissä tapauskohtaisissa tarkastuksissa.

Vapaaehtoinen alku voi jäädä symboliseksi

Ensimmäisessä vaiheessa yhtiöt luovuttaisivat mallinsa arvioitaviksi vapaaehtoisesti.

Suuret toimijat voivat liittyä järjestelmään osoittaakseen sijoittajille, yritysasiakkaille ja viranomaisille toimivansa vastuullisesti.

Vapaaehtoisuus voi kuitenkin menettää merkityksensä juuri silloin, kun tarkastus olisi tärkein. Yhtiö voi kieltäytyä arvioinnista, jos se pelkää viivästystä, kielteistä tulosta tai liikesalaisuuksien paljastumista.

Myös testaukseen osallistuvien yritysten pitäisi antaa arvioijille riittävästi tietoa mallin rakenteesta, koulutuksesta ja suojauksista. Pelkkä valmiin keskustelupalvelun kokeileminen ei välttämättä paljasta vakavimpia riskejä.

Hassabisin suunnitelmassa vapaaehtoisen vaiheen on tarkoitus johtaa myöhemmin muodolliseen vaatimukseen. Tämän toteuttaminen edellyttäisi todennäköisesti lainsäädäntöä tai nykyisten viranomaisten antamaa oikeudellista toimivaltaa.

Trumpin hallinto ei halua tekoälylle omaa raskasta virastoa

Uuden tekoälyvalvojan perustaminen on Yhdysvalloissa poliittisesti vaikeaa.

Trumpin hallinnon tekoälyneuvonantajana toiminut Sriram Krishnan on torjunut ajatuksen FDA:n kaltaisesta tekoälyvirastosta. Hänen mukaansa hallinto ei halua rakentaa raskasta ennakkohyväksyntäjärjestelmää kaikille tekoälytuotteille.

Hassabisin FINRA-malli voi olla yritys löytää poliittisesti mahdollinen välimuoto.

Valtio tukisi organisaatiota ja antaisi sille lopulta toimivallan, mutta päivittäinen arviointityö tapahtuisi hallinnon ulkopuolella ja alan rahoituksella.

Ratkaisu voisi vedota poliitikkoihin, jotka haluavat puuttua kansallisen turvallisuuden riskeihin kasvattamatta merkittävästi valtion virastokoneistoa.

Kriitikoille järjestely voi näyttää siltä, että maailman vaikutusvaltaisimmat tekoäly-yhtiöt saisivat kirjoittaa omat sääntönsä.

DeepMind olisi itse uuden järjestelmän valvottava

Ehdotusta arvioitaessa on tärkeää huomioida Hassabisin oma asema.

Hän johtaa Google DeepMindiä, joka kehittää Gemini-malliperhettä ja kuuluu maailman suurimpiin rajamallien rakentajiin.

DeepMindillä on paljon voitettavaa järjestelmästä, joka tekee mallien julkaisuehdoista selkeämmät ja vähentää ennakoimattomia hallituksen väliintuloja.

Yhtiöllä olisi myös resursseja täyttää teknisesti vaativat testaus- ja dokumentointivaatimukset, joihin pienemmillä kilpailijoilla ei välttämättä olisi varaa.

Tämä ei tee ehdotuksesta automaattisesti huonoa. Rajamallien kehittäjillä on sellaista teknistä tietoa, jota lainsäätäjillä ja yleisviranomaisilla ei välttämättä ole.

Järjestelmän uskottavuus vaatisi kuitenkin sen, etteivät DeepMind tai muut suuret rahoittajat pystyisi valitsemaan itselleen edullisia arvioijia, muuttamaan tuloksia tai estämään epämieluisien havaintojen julkaisemista.

Uusi elin voisi tuoda järjestystä mutta ei poistaa vaikeita valintoja

Hassabisin ehdotus vastaa todelliseen ongelmaan.

Yhdysvaltain hallinto on jo puuttunut yksittäisten tehokkaiden mallien julkaisemiseen, mutta menettely on ollut tapauskohtaista, epäselvää ja vaikeasti ennakoitavaa.

Pysyvä tekninen organisaatio voisi kehittää yhteiset testit, tarjota yhtiöille selkeän aikataulun ja rakentaa asiantuntemusta, joka ei katoa jokaisen uuden mallin jälkeen.

Se ei silti pysty muuttamaan tekoälyturvallisuutta yksinkertaiseksi hyväksytty- tai hylätty-päätökseksi.

Arviointien on ratkaistava, mitä riskejä mitataan, kuinka paljon epävarmuutta hyväksytään ja milloin mallin yhteiskunnalliset hyödyt oikeuttavat jäljelle jäävät vaarat.

Lisäksi tarvitaan vastaus siihen, kuka valvoo valvojaa. Alan itsensä rahoittama järjestelmä voi olla teknisesti ketterä, mutta vain vahva julkinen valvonta, avoimet säännöt ja riippumaton hallinto voivat tehdä siitä uskottavan.

Hassabisin esitys ei vielä kerro, syntyykö Yhdysvaltoihin uusi tekoälyelin. Se kertoo kuitenkin siitä, että kaikkein tehokkaimpien mallien julkaisua ei enää pidetä edes alan sisällä täysin tavallisena ohjelmistopäivityksenä.