Findance.com aloitti viime viikolla uuden juttusarjan Koulukiusatut, jossa suomalaiset kertovat tarinoitaan kiusaamisesta ja sen voittamisesta (voit edelleen lähettää tarinasi sähköpostilla jutut(at)findance.com).

Olemme vastaanottaneet jo 60 tarinaa ja yksi asia yhdistää lähes kaikkia: opettajat ovat olleet täysin välinpitämättömiä. Karoliinan (nimi muutettu) tarina voi kuitenkin rohkaista niitä, jotka ovat joutuneet pitkäaikaisen kiusaamisen uhriksi. Kaikki voi lopulta muuttua hyväksi.

Karoliina asui pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Hän joutui muiden koululaisten silmätikuksi neljännellä luokalla ja kiusaaminen jatkui peräti yhdeksän vuoden ajan.

- Aluksi se oli nimittelyä ja syrjintää, juoruilua. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja opettajille, mutta asiaan ei tullut parannusta. Isäni neuvo pistää kampoihin johti vain asian pahentumiseen. Opettaja otti kiusaajan puhutteluun ja siitä alkaen kiusaaja oli nätisti opettajan silmien alla, mutta silmän välttäessä haukkuminen ja herjaaminen vain paheni.

Yläasteella kiusaajat tarttuivat mm. siihen, ettei Karoliinan perheellä ollut varaa pitää tytärtään muodissa mukana.

- Joka päivä mietin, pitäisikö mennä kouluun ja "sairastin" usein. Koulussa liikuin ns. hylkiöporukassa, joka koostui muistakin syrjityistä. Yläasteaika oli tuskaa. Haukkumisen, nimittelyn, syrjimisen ja juoruamisen rinnalle astui töniminen ja sylkeminen. Suurin pettymyksentunteeni opettajia kohtaan oli se, kun biologian tunnilla kiusaaja sylki kasvoilleni ohi kävellessään, eikä opettaja reagoinut mitenkään, vaikka näki kyllä hyvin tapahtuneen.

Haukkuminen ja syrjintä jatkui lukiossakin, vaikka entinen pääkiusaaja oli mennyt toiseen kouluun. Karoliina tunsi itsensä kotoisaksi vain sählyharrastuksessa, jossa joukkue koostui hänen ikäisistään ja vanhemmista pojista.

- Kohti lukion loppua tilanne helpottui uuden kaveriporukan ja koulutuntien vähenemisen ansiosta. Lisäksi aloin seurustella lukion 2. luokalla ja kihlauduin hänen kanssaan myöhemmin.

Kiusaamisesta Karoliina pääsi vasta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaessaan.

- Ihmiset tuntuivat huomanneen, ettei kiusaamalla saavuta mitään ja se on lapsellista. Nyt olen löytänyt oman harrastuksen, luottoystäviä, minulla on työpaikka, asunto ja opinnot hyvällä mallilla. Ympärilläni on ihmisiä jotka aidosti välittävät. Yhdeksän kyyneltentäyteisen vuoden jälkeen tämä tuntuu aika luksukselta. Rakkaat nettiystäväni sekä poikaystäväni vetivät minut takaisin pinnalle. Kiitos heille <3