Moni vanhempi jakaa arjen hetkiä lapsestaan somessa ajattelematta asiaa sen enempää.

Mutta Medium-blogissa julkaistun terapeutti Michele DeMarcon artikkelin mukaan tämä nykyään täysin normaalina pidetty tapa voi sisältää riskejä, joita harva tulee edes ajatelleeksi. Kyse ei ole vain kuvista, vaan paljon laajemmasta ilmiöstä, joka voi vaikuttaa lapsen identiteettiin, yksityisyyteen ja tulevaisuuteen.

Kun lapsen tarina alkaa ennen kuin hän ehtii itse kertoa sitä

Artikkelissa kuvataan esimerkki pojasta, jonka elämä dokumentoitiin verkkoon jo ennen syntymää. Vanhempien hedelmöityshoidot, positiivinen raskaustesti ja ensimmäiset ultraäänikuvat päätyivät someen reaaliajassa.

Vuosien varrella julkaisuja kertyi lisää: ensimmäiset askeleet, arkiset kommellukset, kouluelämä ja jopa kiusalliset hetket. Kun lapsi lopulta pyysi poistamaan itsestään epämiellyttävän kuvan, vastaus oli yksinkertainen: "Se on söpö."

Tämä kertoo paljon siitä, miten vanhemman ja lapsen näkemykset voivat erota täysin toisistaan.

Mitä on sharenting ja miksi siitä puhutaan nyt

Asiantuntijat käyttävät ilmiöstä termiä sharenting, joka tarkoittaa lapsen yksityisten tietojen jakamista digitaalisissa kanavissa.

Leah Plunkettin mukaan tämä voi johtaa siihen, että lapsesta muodostuu niin sanottu digitaalinen dossier. Toisin sanoen verkkoon kertyy vuosien aikana valtava määrä tietoa, jota lapsi ei ole itse valinnut jakaa.

Tämä ei ole pelkästään teoreettinen huoli. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa lasten identiteettivarkauksista vuoteen 2030 mennessä voi liittyä juuri tähän ilmiöön.

Yksityisyys, jota lapsi ei voi itse suojella

Aikuinen voi päättää, mitä jakaa itsestään. Lapsella tätä mahdollisuutta ei ole.

Kun vanhempi julkaisee kuvia, videoita ja tarinoita lapsestaan, hän samalla määrittää, millainen digitaalinen jalanjälki lapselle muodostuu. Tämä voi vaikuttaa myöhemmin esimerkiksi koulussa, ihmissuhteissa tai jopa työelämässä.

Vaikka julkaisut tuntuvat harmittomilta, niiden vaikutukset voivat ulottua yllättävän pitkälle tulevaisuuteen.

Kun lapsen oma identiteetti jää varjoon

Yksi keskeisimmistä huolista liittyy siihen, miten lapsi oppii näkemään itsensä.

Jos lapsesta on jo rakennettu tietynlainen tarina verkkoon, hän saattaa kokea painetta vastata sitä. Mitä tapahtuu, jos hän ei halua olla se "kiltti tyttö" tai "hauska poika", jollaisena hänet on esitetty?

Pahimmillaan lapsi voi alkaa muokata itseään vastaamaan vanhemman luomaa kuvaa sen sijaan, että rakentaisi omaa identiteettiään.

Vanhemman hyvä tarkoitus voi kääntyä itseään vastaan

Useimmiten jakamisen taustalla on aito ylpeys ja halu jakaa elämän iloisia hetkiä.

Sosiaalinen media on kuitenkin muuttanut mittakaavaa. Se, mikä ennen jaettiin pienelle lähipiirille, voi nyt tavoittaa tuhansia ihmisiä. Samalla lapsen elämästä tulee sisältöä, joka ei enää ole vain perheen sisäinen asia.

Tässä kohtaa tarina voi huomaamatta siirtyä lapsesta vanhempaan itseensä.

Miksi lapsen autonomia on tärkeämpää kuin koskaan

Asiantuntijoiden mukaan yksi tärkeimmistä taidoista, jonka lapsi voi oppia, on kyky rakentaa oma tarinansa.

Kun vanhempi hallitsee tätä tarinaa liikaa, lapsen autonomia voi heikentyä. Tämä voi vaikuttaa itseluottamukseen ja kykyyn tehdä omia valintoja myöhemmin elämässä.

Siksi yhä useampi asiantuntija kehottaa pysähtymään ennen julkaisemista ja miettimään, kenen tarinaa ollaan oikeasti kertomassa.

Mitä jokaisen vanhemman kannattaa miettiä ennen julkaisemista

Kyse ei ole siitä, että kaikki jakaminen olisi väärin.

Oleellista on tietoisuus. On hyvä kysyä itseltään, miltä tämä julkaisu tuntuisi lapsesta nyt tai myöhemmin. Antaako se hänelle mahdollisuuden määritellä itse, kuka hän on?

Pienikin harkinta voi tehdä suuren eron.