Mom, Interrupted -blogissa Kerala Goodkin käsittelee viiltävän tarkasti sitä, miksi niin monet miehet eivät ymmärrä, mitä mentaalikuorma todella tarkoittaa. Eivätkä he tajua, että se ei liity siihen, kuinka monta kertaa nurmikko on ajettu tai roskat on viety.
Kun työ ei näy, sitä ei arvosteta
Pihatöissä on selkeä alku ja loppu, ja ne saa usein tehtyä omassa aikataulussa.
Mutta näkymätön työ — vaatteiden lajittelu, lasten harrastusten koordinointi, koulun viestien lukeminen ja vastaaminen, lomien suunnittelu ja koko perheen arjen ennakointi — ei koskaan lopu. Se ei kysy aikaa eikä paikkaa, eikä sitä voi aikatauluttaa kalenteriin.
Se on arjen metatyötä, jonka loputonta virtaa on lähes mahdoton hallita.
Mentaalikuorma ei ole sama asia kuin kotityöt
Moni mies ajattelee jakavansa kodin työt tasan, jos osallistuu kotitöihin.
Mutta vaikka molemmat tekisivät yhtä paljon näkyviä kotitöitä, henkinen kuorma ei jakaudu samalla tavalla. Naisten harteille jäävät usein yhä perheen tunneilmapiirin ylläpito, lasten hyvinvoinnin seuranta ja jatkuva ennakointi.
Kyse on lukemattomista pienistä asioista: kuka muistaa pakata eväät, ilmoittaa Wilmaan, ostaa synttärilahjan, muistaa lapsen ystävän erityisruokavalion tai huolehtii lääkäriajasta?
Mentaalikuorma on ennakoivaa, reagoivaa ja jatkuvaa
Goodkin kuvaa osuvasti, miten yksikin muutettu suunnitelma, kuten peruuntunut kyyti, käynnistää ketjureaktion: uusi kyyti, oman aikataulun muutos, viestien ja puheluiden ketju. Kaikki tämä tapahtuu taustalla, ilman näkyvää draamaa – mutta se kuluttaa.
Nämä ei ole tehtäviä, jotka voisi tehdä "kun ehtii". Ne tapahtuvat siinä välissä, kun yrität tehdä töitä, laittaa ruokaa tai edes hetken hengähtää.
Äidit kantavat huomaamattoman raskasta vastuuta
Mentaalikuorma liittyy usein äitiyteen ja vanhemmuuteen, mutta se näkyy kaikissa heterosuhteissa, joissa nainen ottaa automaattisesti vastuun perhe-elämän logistisesta hallinnasta.
Goodkin kertoo saaneensa yhden kuukauden aikana 229 viestiä lastensa koulusta ja harrastuksista. Se on 7–8 viestiä päivässä – joka päivä.
Ja vaikka viesteihin ei tarvitsisi vastata, ne täytyy kuitenkin lukea, sisäistää ja reagoida niihin tavalla tai toisella. Ja jos et reagoi heti, tiedät koko ajan, että jokin asia unohtuu. Kuormitus ei lopu, vaikka päivä päättyy.
Mentaalikuorma on kasvanut hallitsemattomaksi
Goodkin muistuttaa, että mentaalikuorma ei ole uusi ilmiö – mutta se on kasvanut. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten turvallisuushuolen lisääntyminen, yhteisöllisyyden väheneminen, viestitulva ja vanhemmuuden vaatimusten kasvu, ovat lisänneet kuormaa erityisesti äideille.
Monet miehet ajattelevat edelleen, että naiset ovat itse aiheuttaneet tämän. Mutta kuten Goodkin toteaa: ei kukaan äiti herännyt yhtenä päivänä ja päättänyt muuttua neuroottiseksi helikopterivanhemmaksi. Tilanne on seurausta useiden vuosikymmenten kehityksestä, jossa yksilön vastuuta on lisätty samalla kun yhteisön tuki on heikentynyt.
Mikä auttaisi? Mieluummin vähemmän pihatöistä puhumista ja enemmän kuuntelua
Tärkeintä olisi, että miehet ymmärtäisivät: mentaalikuorma on todellista. Se ei ole valittamista tai liioittelua. Se ei katoa sillä, että osallistut pihatöihin kerran viikossa.
Tarvitaan aitoa halua jakaa perheen vastuu myös näkymättömissä asioissa – niissä, jotka kuormittavat mieltä, eivät pelkästään kehoa.
Lopuksi
Kerala Goodkinin mukaan mentaalikuorma ei ole mikään pikkuasia. Se vaikuttaa keskittymiskykyyn, työhön, hyvinvointiin ja jopa kykyyn nauttia ajasta lasten kanssa.
Ja ainoa tapa helpottaa sitä on jakaa se. Mieluiten niin, että mies ei odota naisen pyytävän apua, vaan itse ottaa aktiivisen roolin.
Se, että mies tekee ruohonleikkuun, ei ole väärin – mutta se ei vielä tarkoita, että kaikki olisi kunnossa.