Pixabay
20:10 - 14.10.2021 / viihde / Findance
"Työyhteisö on resilientti, kun se ei lamaannu yllättävässä tilanteessa" - neljän kohdan ohjelma toipumiseen

Joillekin työyhteisöille koronakriisi teki hyvää. Työpaikoilla opittiin esimerkiksi yhteistä ongelmanratkaisua ja uusien työkalujen käyttöä. Mitä voidaan tehdä, jotta saavutettu hyvä ei katoa, kun poikkeusoloista palataan uuteen normaaliin? Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA korostaa resilienssin merkitystä mahdollisiin tuleviin terveyskriiseihin varautumisessa.

Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä muutoksista. Työyhteisö on resilientti, kun se ei lamaannu yllättävässä tilanteessa vaan säilyttää toimintakykynsä uusissakin olosuhteissa, mukautuu niihin ja menestyy. Resilientti työyhteisö myös kehittää jatkuvasti kykyään selviytyä muutoksista ja vaaratilanteista.

Resilienssi on noussut vahvasti esiin myös eurooppalaisella tasolla: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto korostaa resilienssin merkitystä mahdollisiin tuleviin terveyskriiseihin varautumisessa.

– Tuskin voi yleistää, että korona-aika olisi parantanut suomalaisten työyhteisöjen resilienssiä. On kuitenkin nähty menestystarinoita, sellaisia yrityksiä ja organisaatioita, jotka ovat selviytyneet kriisistä erittäin hyvin. Tyypillistä näille työpaikoille ovat työyhteisön yhdessä kehittämät ratkaisut työn haasteisiin, sanoo Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Miira Heiniö, joka on tutkinut työyhteisöjen resilienssiä.

– Yksi tällainen esimerkki on leipomo, jonka kondiittorit pallottelivat keskenään ideoita ja ehdottivat, että aletaan tehdä vessapaperirullan muotoisia kakkuja. Omistaja suostui, ja kakuista tuli menestys, Heiniö kertoo.

Toiseksi esimerkiksi Heiniö nostaa Oulun kaupungin erityisryhmien asumis- ja päiväpalvelujen yksikön. Työterveyslaitoksen Sotejoki-hanke toteutti yksikössä ennen koronakriisiä resilienssivalmennuksen, jossa pohdittiin, miten toimittaisiin, jos vedenjakelu katkeaisi. Yksikön resilienssi mitattiin ennen koronakriisiä ja sen jälkeen.

– Tulokset paranivat kautta linjan. Esimerkiksi viestintä, yhteinen ennakointi ja tunne työyhteisöön kuulumisesta olivat vahvistuneet, vaikka koko yksikön toiminta oli mullistunut. Porukka oli osallistunut entistä enemmän työ- ja toimintatapojen kehittämiseen. Tästä voi päätellä, että työyhteisö voi kehittyä myös kriisin aikana, ja kriisin voi ottaa mahdollisuutena oppia, Heiniö sanoo.

Avainasemassa on johtaminen. Työyhteisön resilienssi voi kärsiä, jos johto pyrkii ratkomaan ongelmat keskenään. Jos kuitenkin muutokset on tehty yhdessä neuvotellen, työyhteisö todennäköisesti palautuu kriisistä nopeammin. Näin etenkin, jos on jouduttu tekemään kovia ratkaisuja, kuten lomautuksia tai irtisanomisia.

– Ne työyhteisöt, jotka ovat oppineet kriisin aikana toimimaan entistä paremmin yhdessä, ovat hyötyneet tästä ajasta. Tämä erottelee nyt jyvät akanoista, Heiniö sanoo.


1. KAIKKI LÄHTEE IHMISTEN HYVINVOINNISTA

Ne työyhteisöt toipuvat kriiseistä parhaiten, joissa henkilöstön hyvinvoinnista on pidetty huolta.

– Kriisialueiden kokemuksista tiedetään, että maanjäristyksen jälkeen on tärkeintä saada kaikille katto pään päälle. Suomessa on hyvä muistaa koronakriisin jälkeen, että ihmisten kuormitus voi vaihdella samallakin työpaikalla. Kaikkien toipumista edistää, jos työyhteisössä löydetään keinoja helpottaa kuormittuneimpien elämää. Esimerkiksi työmäärän yhteinen tasaaminen siten, että kaikki selviytyvät osuudestaan, on hyvä merkki, Miira Heiniö sanoo.

2. PARHAAT KEHITYSIDEAT VALITAAN JATKOON

Kriisin jälkeen työyhteisön kannattaa pysähtyä tietoisesti miettimään, mitä sen aikana on opittu. Mitkä uusista toimintatavoista halutaan pitää?

– Monessa työpaikassa on tehty digiloikka, joka ei olisi ollut mahdollinen missään muissa olosuhteissa. Uusien työtapojen kehittämistä ei ole jätetty rehtorin tai tutkimus- ja kehitysosaston harteille, vaan työyhteisöt ovat etsineet niitä aktiivisesti yhdessä. Päätöksentekoa on viety lähemmäs arkea, ja ihmisten tarpeita on ehkä opittu kuuntelemaan entistä paremmin. Kun tällaiseen on totuttu, vanhaan ei mielellään palata takaisin. Uusista tavoista on tullut osa työyhteisön sosiaalista pääomaa, Heiniö sanoo.

Myös työergonomian kannalta koronan aikana mentiin paikoin eteenpäin. Moni sai kotiin näppäimistön ja näytön. Keittiönpöydän kulmalle ei enää ole paluuta, kun etätyöläiset ovat jo rakentaneet koteihinsa toimivat työpisteet.

– Myös työyhteisön yhteinen tarkoitus ja päämäärä ovat saattaneet kirkastua kriisin melskeissä. Tällaisissa muutoksissa on paljon säilyttämisen arvoista, Heiniö sanoo.

3. FIKSU TYÖYHTEISÖ KEHITTÄÄ VERKOSTOJAAN

Viimeistään koronakriisi on osoittanut, miten riippuvaisia työyhteisöt ovat yhteistyösuhteista. Sopeutuvainen työyhteisö kehittää tietoisesti yhteistyötä sekä oman työpaikan sisällä että yhteistyökumppaneiden kanssa.

– Usein kuulee sen suuntaista puhetta, että me selviydymme tästä, hyvä me. Harvemmin olen huomannut korostettavan sitä, että olemme menestyneet verkostomme avulla tai toisiamme tukien. Yhteistyösuhteet ovat kriisiaikoina kuitenkin tavallista enemmän liikkeessä, ja moni on löytänyt uusia kumppaneita. Resilientit työyhteisöt ovat hyvin aktiivisia verkostojen rakentajia. Ne, jotka jäävät odottelemaan, saattavat jäädä pois kyydistä, kun kriisi on ohi, Heiniö sanoo.

4. YMPÄRISTÖÄ KANNATTAA SEURATA JATKUVASTI

Seuraava kriisi voi olla jo nurkan takana, joten neljäs teesi muistuttaa tulevaisuustyöskentelyn tärkeydestä. Vaikka yritys tai organisaatio olisi selviytynyt koronakriisistä ketterästi, sen ei pidä seisahtua. Resilientissä työyhteisössä jokainen seuraa ympäristöään ja rekisteröi pieniä muutoksia, jotka kertovat tulevaisuuden suunnasta. Tulevaisuudentutkijat varoittivat pandemiastakin hyvissä ajoin, mutta kaikki eivät kuunnelleet.

– Seuraavan yllätyksen voi aiheuttaa vaikkapa pitkittynyt pakkasjakso. Voi tulla talouden heilahteluja, terroritekoja tai teknologian murroksia. Työyhteisöjen kykyä kohdata mitä tahansa vaikeuksia on mahdollista kehittää jo etukäteen, ja niin myös kannattaa toimia, Miira Heiniö sanoo.