6 arkista tapaa, jotka voivat kertoa henkisestä ja emotionaalisesta älykkyydestä

Älykäs toiminta ei aina näy nopeina vastauksina tai tietomäärällä loistamisena. Se voi ilmetä kykynä tarkistaa omia oletuksia, ottaa vastaan palautetta ja ymmärtää toisen näkökulmaa. Kuusi arkista tapaa auttavat tunnistamaan hyödyllisiä ajattelu- ja tunnetaitoja, vaikka ne eivät muodosta älykkyystestiä.

Jotkut ihmiset eivät tyydy toteamaan, että jokin meni pieleen, vaan miettivät myös mahdollisia ratkaisuja. Toiset osaavat kuunnella palautetta silloinkin, kun se horjuttaa heidän omaa käsitystään asiasta.

Tällaiset arkiset toimintatavat voivat kertoa ajattelun joustavuudesta, uteliaisuudesta ja kyvystä huomioida tunteita. Ne eivät välttämättä näytä ulospäin erityisen vaikuttavilta, mutta juuri toistuvina pieninä valintoina ne vaikuttavat oppimiseen, päätöksentekoon ja ihmissuhteisiin.

YourTango kokosi lääkäri ja kirjoittaja Akshad Singin tekstistä kuusi tapaa, jotka hän yhdistää henkiseen ja emotionaaliseen älykkyyteen. Listassa käsitellään tavoitteiden asettamista, ratkaisukeskeisyyttä, ajatusharhoja, oppimista, uteliaisuutta ja empatiaa.

Käsitteitä on silti syytä käyttää täsmällisesti. Kognitiivinen älykkyys ja tunneäly eivät ole yksi ja sama ominaisuus. Tunneälyn tunnetussa kykymallissa tarkastellaan esimerkiksi tunteiden havaitsemista, hyödyntämistä ajattelussa, ymmärtämistä ja säätelemistä.

Lähteen kuusi kohtaa eivät ole psykologinen testi, eikä niiden perusteella voi jakaa ihmisiä älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin. Niitä on hyödyllisempää tarkastella taitoina, joita voi harjoitella ja käyttää tilanteen mukaan.

1. He määrittelevät tavoitteen ennen kuin tietävät kaikki keinot

Ensimmäinen tapa liittyy kysymysten järjestykseen. Singin mukaan moni rajaa tavoitteensa sen perusteella, mitä osaa juuri nyt. Toisenlainen ajattelutapa on päättää ensin, mitä todella haluaa saavuttaa, ja selvittää vasta sen jälkeen, millaista osaamista, aikaa ja apua tavoite vaatii.

Ajatus voi vapauttaa ihmisen nykyhetken osaamisen asettamasta rajasta. Jos mitään tavoitetta ei sallita ennen täydellistä varmuutta toteutustavasta, moni uusi työ, koulutus tai luova projekti jäisi aloittamatta.

Tavoitteen valitseminen ennen keinojen tuntemista ei kuitenkaan tarkoita realiteettien sivuuttamista. Älykäs suunnitelma muuttuu uuden tiedon mukana. Jos kustannukset, terveys, perhetilanne tai muut olosuhteet tekevät alkuperäisestä tavoitteesta epärealistisen, suuntaa voidaan muuttaa ilman että koko yritys tulkitaan epäonnistumiseksi.

Käytännössä tavoitteen voi pilkkoa kolmeen kysymykseen: mitä haluan, miksi se on minulle tärkeää ja mikä on pienin seuraava askel? Vasta tämän jälkeen tarvitaan yksityiskohtainen vastaus siihen, miten koko matka toteutetaan.

2. He tuovat ongelmien rinnalle ratkaisuehdotuksia

Ongelman huomaaminen on arvokasta, mutta ratkaisukeskeinen ihminen yrittää viedä havaintoa yhden vaiheen pidemmälle. Hän voi esitellä esihenkilölle tai työryhmälle yhden valmiin vastauksen sijasta muutaman vaihtoehdon sekä niiden hyödyt ja riskit.

Tämä ei vaadi sitä, että ratkaisu olisi täydellinen. Usein jo alustava ehdotus auttaa keskustelua etenemään, koska muut voivat arvioida konkreettista vaihtoehtoa pelkän ongelmakuvauksen sijasta.

Harvard Business Schoolin ongelmanratkaisua käsittelevissä aineistoissa on korostettu, että työpaikan kyky ratkaista käytännön pulmia riippuu myös johtamisesta. Työntekijän aloitteellisuus ei yksin riitä, jos havaintoja vähätellään, virheistä rangaistaan tai ehdotuksia ei koskaan käsitellä.

Kaikkien ongelmien ratkaiseminen ei myöskään kuulu niiden ensimmäiselle havaitsijalle. Vaaratilanne, häirintä, tietoturvaongelma tai vakava virhe pitää voida ilmoittaa nopeasti, vaikka ilmoittajalla ei olisi valmista korjausta. Ratkaisukeskeisyys ei saa muuttua vaatimukseksi vaieta ongelmasta siihen asti, että sen osaa hoitaa yksin.

3. He tunnistavat omien ajatusharhojensa mahdollisuuden

Ihmisen mieli käyttää oikopolkuja, koska jokaista arkista havaintoa ei voi analysoida alusta asti. Daniel Kahneman teki nopean ja hitaan ajattelun erottelua tunnetuksi teoksessaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti.

Nopea ajattelu on usein hyödyllistä. Sen ansiosta tuttu tilanne voidaan tunnistaa ja tavalliseen päätökseen voidaan reagoida ilman pitkää pohdintaa. Samat oikopolut voivat kuitenkin johtaa järjestelmällisiin ajatusharhoihin.

Vahvistusharha saa ihmisen kiinnittämään helpommin huomiota tietoon, joka tukee hänen ennakkokäsitystään. Ankkuroituminen voi puolestaan sitoa arvion ensimmäiseen kuultuun lukuun tai ehdotukseen, vaikka myöhempi tieto puhuisi toisen ratkaisun puolesta.

Ajatusharhojen nimien tunteminen ei tee ihmisestä immuunia niille. Hyödyllinen taito on pysähtyä erityisesti tärkeässä päätöksessä kysymään, mikä tieto voisi osoittaa oman tulkinnan vääräksi ja mitä vaihtoehtoista selitystä ei ole vielä tarkasteltu.

Myös muiden näkemyksiä kannattaa käyttää oman ajattelun tarkistamiseen. Eri mieltä oleva ihminen ei automaattisesti ole oikeassa, mutta hän saattaa huomata oletuksen, joka omalta puolelta jäi näkymättömäksi.

4. He osaavat panna oman tietämyksensä hetkeksi sivuun

Mitä enemmän ihminen tietää aiheesta, sitä helpommin hän voi myös olettaa ymmärtävänsä uuden tilanteen jo valmiiksi. Aiempi osaaminen auttaa oppimaan, mutta se voi muuttua esteeksi, jos jokainen uusi neuvo torjutaan ennen sen tutkimista.

YourTangon listassa tätä kuvataan kykynä pitää oma älykkyys talutushihnassa. Luontevampi ilmaus on älyllinen nöyryys: ihminen tunnistaa oman osaamisensa rajat ja hyväksyy mahdollisuuden, että hänen käsityksensä voi olla puutteellinen.

Älyllinen nöyryys ei tarkoita oman asiantuntemuksen vähättelyä tai kaiken kuulemansa uskomista. Taitava oppija pystyy arvioimaan neuvoa kriittisesti ja samalla kokeilemaan, olisiko siinä jotain käyttökelpoista.

Palautteen kohdalla voi erottaa kolme asiaa toisistaan: mitä toinen todella havaitsi, millaisen tulkinnan hän teki ja mitä muutosta hän ehdottaa. Näin palautetta ei tarvitse hyväksyä kokonaisena pakettina eikä torjua pelkän epämiellyttävän sävyn vuoksi.

5. He säilyttävät uteliaisuutensa

Utelias ihminen kysyy, miksi jokin toimii niin kuin toimii, ja etsii tietoa myös silloin, kun kysymys saattaa kuulostaa yksinkertaiselta. Hän ei pidä tietämättömyyden myöntämistä merkkinä tyhmyydestä vaan oppimisen lähtökohtana.

Uteliaisuus voi näkyä hyvin arkisesti: ihminen pyytää selittämään vieraan käsitteen, kokeilee uutta työkalua, lukee vastakkaista näkökulmaa tai selvittää, miksi tuttu menetelmä tuottaa tietyn lopputuloksen.

Tutkimuksissa uteliaisuus on yhdistetty lasten tiedon omaksumiseen ja myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Yhteys ei silti osoita, että uteliaisuus yksin nostaisi älykkyyttä tietyllä määrällä. Lapsen kehitykseen vaikuttavat samanaikaisesti muun muassa oppimisympäristö, vuorovaikutus ja mahdollisuudet tutkia ympäristöä.

Aikuisen uteliaisuus ei vaadi jatkuvaa uuden harrastuksen aloittamista. Se voi olla yhden lisäkysymyksen esittämistä tilanteessa, jossa ensimmäinen selitys tuntuu liian helpolta.

6. He pyrkivät ymmärtämään muiden tunteita

Empatia tarkoittaa kykyä hahmottaa toisen kokemusta ja tunnetta. Se ei edellytä samaa mieltä olemista, mutta se auttaa ymmärtämään, miksi toinen reagoi tietyllä tavalla.

Tunneälyyn liittyy olennaisesti tunteiden havaitseminen ja ymmärtäminen sekä omassa itsessä että muissa. Pelkkä tiedon muistaminen tai nopea päättely ei siksi vielä kerro siitä, kuinka hyvin ihminen lukee vuorovaikutustilanteita.

Empaattinen kuunteleminen voi olla yllättävän konkreettista. Ihminen antaa toisen puhua loppuun, tarkistaa ymmärsikö oikein eikä kiirehdi muuttamaan keskustelua omaksi kokemuksekseen tai tarjoamaan ratkaisua ennen kuin tietää, kaivataanko sellaista.

Empatia ei kuitenkaan ole sama asia kuin rajaton myöntyminen. Toisen tunteen voi tunnistaa ja tämän pyynnöstä voi silti kieltäytyä. Myös väärää tai vahingoittavaa toimintaa voi ymmärtää ilman että sitä hyväksyy.

Älykäs toiminta on tilanteeseen sopivaa joustavuutta

Kuudessa tavassa on lopulta kyse kyvystä siirtyä oman ensimmäisen vastauksen ulkopuolelle. Tavoitteen voi erottaa tämänhetkisestä osaamisesta, ongelmalle voi etsiä vaihtoehtoja ja omaa tulkintaa voi tarkistaa uuden tiedon valossa.

Samalla lista yhdistää keskenään erilaisia ominaisuuksia. Uteliaisuus, empatia, ongelmanratkaisu ja älyllinen nöyryys eivät ole yksi yhtenäinen persoonallisuuspiirre, eivätkä ne esiinny kaikilla samassa suhteessa.

Henkisesti ja emotionaalisesti taitava ihminen voi myös tehdä virheitä, puolustautua palautteelta tai tulkita toisen väärin. Ratkaisevampaa on se, pystyykö hän huomaamaan tapahtuneen, korjaamaan käsitystään ja kokeilemaan seuraavalla kerralla toisenlaista toimintaa.

Listaa voi käyttää harjoittelun lähtökohtana ilman tarvetta arvioida omaa tai muiden älykkyyttä. Yksi avoin kysymys, yksi harkittu ratkaisuehdotus tai yksi aidosti kuunneltu keskustelu on jo konkreettisempi tavoite kuin pyrkimys vaikuttaa muita älykkäämmältä.