9 varhaista varoitusmerkkiä, jotka voivat liittyä suurempaan uskottomuusriskiin

Tulevaa uskottomuutta ei voi päätellä puhelimen asennosta, ulkonäöstä tai yhdestä epäilyttävästä tilanteesta. Toistuva salailu, vastuun välttely ja välinpitämätön suhtautuminen sovittuihin rajoihin voivat silti kertoa luottamuksen kannalta olennaisista ongelmista.

Uuden suhteen alussa toinen ihminen näyttäytyy yleensä parhaimmillaan. Huomio on intensiivistä, keskustelut tuntuvat kiinnostavilta ja mahdolliset varoitusmerkit on helppo selittää kiireellä, jännityksellä tai väärinkäsityksellä.

Jos kumppani myöhemmin osoittautuu uskottomaksi, suhteen alkuvaiheen tilanteet saattavat näyttää jälkikäteen aivan erilaisilta. Epämääräiset poissaolot, ristiriitaiset selitykset tai omistushaluinen suhde puhelimeen voivat saada uuden merkityksen.

YourTangossa uudelleen julkaistu StyleCasterin artikkeli kokoaa yhdeksän varhaista merkkiä, joita uskottomaksi päätyvillä ihmisillä saatetaan havaita. Listaa kannattaa kuitenkin lukea varoen. Yksikään ilme, persoonallisuuden piirre tai arkinen tapa ei todista, että ihminen tulee pettämään.

Tutkimuksissa uskottomuus on osoittautunut jossain määrin ennustettavaksi, mutta olennaisimmat tekijät liittyvät usein koko suhteeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi sitoutumisen aste, suhteen tyytyväisyys, kielteinen vuorovaikutus, kiinnostus vaihtoehtoisiin kumppaneihin ja suhtautuminen uskottomuuteen.

1. Hurmaavuuden takaa ei löydy empatiaa

Voimakas viehätysvoima ei itsessään ole varoitusmerkki. Sosiaalisesti taitava, hauska ja itsevarma ihminen voi olla myös luotettava ja empaattinen kumppani.

Huolestuttavammaksi hurmaavuus muuttuu silloin, jos se toimii keinona peittää vastuun puutetta. Kumppani voi tehdä suuren vaikutuksen lahjoilla, kehuilla ja näyttävillä eleillä, mutta suhtautua välinpitämättömästi tilanteisiin, joissa hänen toimintansa tuottaa toiselle pettymyksen.

YourTangon haastattelema psykologi Paul DePompo kehottaa tarkkailemaan erityisesti sitä, löytyykö karisman rinnalta todellista empatiaa. Peruuttaako henkilö sovittuja tapaamisia ilman kunnollista syytä, syyttääkö hän ongelmista aina muita ja onnistuuko hän puhumaan itsensä irti jokaisesta vastuusta?

Olennaista ei ole se, kuinka vakuuttava ihminen on hyvällä hetkellä. Luottamuksesta kertoo enemmän se, miten hän toimii aiheutettuaan toiselle harmia: kuunteleeko hän, pyytääkö anteeksi ja muuttaako hän toimintaansa?

2. Puhelimesta muodostuu tarkasti suojeltu alue

Jokaisella on oikeus yksityisyyteen myös parisuhteessa. Kumppanin ei tarvitse luovuttaa salasanojaan tai sallia viestiensä tutkimista todistaakseen uskollisuuttaan.

Epäilyksiä voi silti herättää selvä ja äkillinen muutos puhelimen käytössä. Näyttö käännetään aina pöytää vasten, viestit avataan vain toisessa huoneessa ja puhelin kulkee mukana jopa lyhyelle käynnille asunnon sisällä.

Yksittäiselle teolle löytyy lukemattomia viattomia selityksiä. Puhelimessa voi olla työasioita, ystävän luottamuksellinen viesti tai kumppanille suunniteltu yllätys.

Merkitystä on jälleen kokonaisuudella. Jos uusi salailu yhdistyy tavoittamattomuuteen, ristiriitaisiin kertomuksiin ja puolustautumiseen tavallisista kysymyksistä, asiasta kannattaa keskustella suoraan.

Salainen puhelimen tutkiminen ei yleensä korjaa epäluottamusta. Se voi paljastaa jotakin, mutta se voi myös rikkoa yksityisyyttä ja vahvistaa suhteen valvovaa ilmapiiriä.

3. Tavallisiin poissaoloihin liittyy jatkuvasti epämääräisiä selityksiä

Kaikkien ei tarvitse antaa kumppanilleen yksityiskohtaista raporttia jokaisesta päivän hetkestä. Epätarkka vastaus ei myöskään automaattisesti tarkoita, että ihminen valehtelee.

YourTangon listassa huomiota kiinnitetään tilanteisiin, joissa kumppani on toistuvasti pitkään tavoittamattomissa ja antaa myöhemmin hyvin välttelevän selityksen. Hän ei esimerkiksi osaa sanoa, kenen kanssa oli tai missä ilta kului.

Ongelma ei ole yksittäinen lyhyt vastaus, vaan avoimuuden järjestelmällinen puute. Jos perustavanlaatuiset kysymykset yhteisestä arjesta tulkitaan aina hyökkäykseksi, parin käsitykset läheisyydestä ja vastuusta voivat olla hyvin erilaiset.

Myös kysymisen tavalla on merkitystä. Kuulusteleva vaatimus voi saada rehellisenkin ihmisen puolustuskannalle. Rauhallinen keskustelu kertoo paremmin, pystyykö kumppani vastaamaan johdonmukaisesti ja suhtautumaan toisen huoleen kunnioittavasti.

4. Kertomukset muuttuvat tilanteesta toiseen

Muisti ei ole täydellinen, ja ihmiset kertovat samoista tapahtumista eri kerroilla hieman eri tavoin. Pienet erot eivät siksi ole luotettava valheenpaljastin.

Huolestuttavampia ovat olennaiset ristiriidat. Tapaamisen paikka, mukana olleet ihmiset tai rahankäyttöä koskeva selitys vaihtuvat, eikä henkilö pysty käsittelemään eroja ilman hyökkäystä tai aiheen vaihtamista.

Terapeutti Sheri Meyers nostaa YourTangossa esiin tilanteet, joissa kumppanin kertomukset ajankäytöstä, menoista ja tekemisistä eivät vastaa havaittuja tapahtumia.

Ristiriita ei vielä kerro, mitä salataan. Taustalla voi olla uskottomuuden lisäksi esimerkiksi taloudellisia ongelmia, päihteiden käyttöä, häpeää tai täysin toisenlainen yksityinen asia.

Luottamuksen kannalta ongelmallista on joka tapauksessa se, jos suhteessa ei pystytä selvittämään tosiasioita yhdessä. Jatkuva valehtelu vahingoittaa turvallisuuden tunnetta riippumatta siitä, liittyykö se pettämiseen.

5. Suhteen osapuolilla on eri käsitys yksiavioisuudesta

Kaikki suhteet eivät ole yksiavioisia, eikä yhteisymmärrykseen perustuva avoin suhde ole uskottomuutta. Pettämisestä on kyse silloin, kun yhdessä sovitut rajat rikotaan tai toiselta salataan olennaista toimintaa.

Siksi yksi suhteen alkuvaiheen tärkeimmistä keskusteluista koskee sitä, mitä sitoutuminen kummallekin tarkoittaa. Onko flirttailu hyväksyttävää? Entä läheinen viestittely entisen kumppanin kanssa, deittisovellusten käyttäminen tai seksuaalissävytteisten kuvien vaihtaminen?

Varoitusmerkki voi olla se, että ihminen vähättelee uskottomuutta yleisesti, puolustelee jatkuvasti omaa aiempaa pettämistään tai pitää kumppanilta salaamista hyväksyttävänä, kunhan tämä ei saa tietää.

Tutkimuksissa sallivampi suhtautuminen uskottomuuteen ja heikompi sitoutuminen ovat olleet yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen toimia sovittujen rajojen vastaisesti.

Ihmisen vanhempien uskottomuus ei sen sijaan tarkoita, että hän itse tulisi pettämään. Lapsuudenkodin kokemukset voivat vaikuttaa käsityksiin parisuhteista, mutta aikuisen omat arvot, valinnat ja kyky käsitellä menneisyyttään ovat ratkaisevia.

6. Hän etsii jatkuvasti huomiota mahdollisilta uusilta kumppaneilta

Muiden ihmisten viehättävyyden huomaaminen ei lopu parisuhteen alkaessa. Ohimenevä vilkaisu ei myöskään ennusta uskottomuutta.

Merkityksellisempää on aktiivinen toiminta. Kumppani flirttailee avoimesti muiden kanssa, kerää jatkuvasti seksuaalista huomiota tai pitää rinnakkaisia vaihtoehtoja tietoisesti lämpiminä.

Hän voi myös puolustaa omaa toimintaansa harmittomana mutta loukkaantua voimakkaasti, jos kumppani käyttäytyy samalla tavalla. Tällainen kaksoisstandardi kertoo epätasaisista oikeuksista ja velvollisuuksista suhteessa.

Kiinnostusta vaihtoehtoisiin kumppaneihin käsitelleissä tutkimuksissa vähäinen sitoutuminen on ollut yhteydessä siihen, että muut ihmiset nähdään houkuttelevampina vaihtoehtoina ja heihin hakeudutaan aktiivisemmin.

Parin kannattaa keskustella konkreettisesti siitä, millainen käytös tuntuu molemmista kunnioittavalta. Oletus siitä, että rajojen pitäisi olla kaikille itsestään selviä, johtaa helposti ristiriitoihin.

7. Aiempi petetyksi tuleminen on muuttunut kostoa oikeuttavaksi ajatteluksi

Petetyksi tuleminen voi aiheuttaa vihaa, surua ja vaikeuksia luottaa uusiin kumppaneihin. Nämä reaktiot eivät tee ihmisestä tulevaa pettäjää.

YourTangon listassa varoitusmerkkinä pidetään ennemmin sitä, jos ihminen käyttää aiempaa kokemustaan perusteena omalle vahingoittavalle käytökselleen. Hän voi ajatella olevansa oikeutettu tekemään toisille samoin, koska häntä itseäänkin on kohdeltu huonosti.

Uusi kumppani voi tällöin joutua maksamaan edellisen suhteen teoista. Tavallisetkin erimielisyydet tulkitaan petokseksi, ja kostaminen nähdään hyväksyttävänä keinona palauttaa valta.

Ratkaisevaa on, kantaako ihminen vastuuta omista valinnoistaan. Vaikea menneisyys voi selittää reaktioita, mutta se ei oikeuta uuden kumppanin rankaisemista.

Jos aiempi uskottomuus hallitsee edelleen uusia ihmissuhteita, kokemuksen käsitteleminen ammattilaisen kanssa voi olla hyödyllistä ennen uuden vakavan suhteen rakentamista.

8. Hän toimii eri ihmisille täysin eri sääntöjen mukaan

YourTangon alkuperäinen artikkeli käyttää tässä yhteydessä kaksinaamaisuuden käsitettä ja nostaa esiin myös tutkimuksen, jossa ihmiset yrittivät arvioida aiempaa uskottomuutta kasvokuvien perusteella.

Kasvonpiirteistä, pukeutumisesta tai ulkoisesta olemuksesta ei kuitenkaan pidä tehdä päätelmiä ihmisen luotettavuudesta. Tällaiset tulkinnat ovat alttiita stereotypioille, eivätkä ne sovellu yksittäisen ihmisen tulevan toiminnan ennustamiseen.

Hyödyllisempää on tarkastella käyttäytymisen johdonmukaisuutta. Onko henkilö ystävällinen vain silloin, kun hän tarvitsee jotakin? Puhuuko hän läheisistään täysin eri tavalla näiden poissa ollessa? Vaatiiko hän kumppanilta avoimuutta, jota ei itse suostu tarjoamaan?

Myös toisten uskottomuuden järjestelmällinen peittely voi kertoa henkilön omista arvoista. Ystävän luottamuksellisuuden suojaaminen on eri asia kuin osallistuminen toistuvaan valehteluun ja petetyn kumppanin harhauttamiseen.

Rehellisyys näkyy usein pienissä asioissa ennen kuin suhde kohtaa suuren kriisin. Ihminen, joka ottaa vastuuta myös silloin, kun totuus on hänelle epäedullinen, antaa luottamukselle vahvemman perustan.

9. Runsaaseen alkoholinkäyttöön yhdistyy vastuun ja rajojen puute

Alkoholia käyttävä ihminen ei ole automaattisesti uskoton. Suurin osa alkoholia nauttivista ei petä kumppaniaan, eikä päihtymys poista vastuuta tehdyistä valinnoista.

Tutkimuksissa ongelmallinen alkoholinkäyttö on kuitenkin ollut yksi tulevaan uskottomuuteen yhteydessä olevista tekijöistä. Alkoholi voi heikentää harkintaa ja helpottaa sellaisten rajojen ylittämistä, joita ihminen selvin päin noudattaisi.

Suhteen kannalta varoitusmerkki on erityisesti se, jos juomiseen liittyy muistikatkoja, riskikäyttäytymistä, jatkuvaa flirttailua ja haluttomuutta kantaa vastuuta seuraavana päivänä.

Selitys siitä, ettei ihminen muista tapahtunutta tai ollut oma itsensä, ei tee kumppanin kokemasta rajojen rikkomisesta merkityksetöntä. Toistuvien tilanteiden jälkeen pelkkä lupaus juoda seuraavalla kerralla vähemmän ei välttämättä riitä.

Jos päihteiden käyttö aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ihmissuhteissa, kyse on uskottomuusriskiä laajemmasta asiasta, johon kannattaa hakea apua.

Aiempi uskottomuus lisää riskiä, mutta ei määrää tulevaisuutta

Yksi tutkimuksissa selvimmin toistuneista riskitekijöistä on aiempi uskottomuus. Kayla Knoppin ja hänen kollegoidensa pitkittäistutkimuksessa seurattiin 484 ihmistä kahden peräkkäisen parisuhteen aikana. Ensimmäisessä suhteessa pettäneillä oli muita suurempi todennäköisyys toimia samoin myös seuraavassa suhteessa.

Tulos ei silti vahvista väitettä, jonka mukaan kerran pettänyt pettäisi aina. Kaikki aiemmin uskottomat eivät toistaneet tekoaan.

Menneisyyttä olennaisempaa voi olla se, miten ihminen puhuu siitä nykyhetkessä. Myöntääkö hän tekonsa ilman puolustelua? Ymmärtääkö hän, miksi päätyi rikkomaan suhteen rajoja? Onko hän muuttanut käyttäytymistään vai syyttääkö hän edelleen yksinomaan entistä kumppania?

Rehellinen vastuunotto ei takaa, ettei uskottomuus toistu. Sen puuttuminen on kuitenkin syy suhtautua lupauksiin varovaisesti.

Yksittäisten merkkien sijasta kannattaa tarkastella kokonaisuutta

YourTangon lista voi auttaa tunnistamaan tilanteita, joista suhteessa kannattaa keskustella. Sitä ei pidä käyttää pettäjätestinä tai perusteluna kumppanin jatkuvalle valvomiselle.

Puhelimen suojeleminen, juhliminen tai sosiaalinen itsevarmuus eivät yksin kerro uskottomuudesta. Huomionarvoisempia ovat toistuvat mallit: valehtelu, yhteisten rajojen vähättely, vastuun välttely, matala sitoutuminen ja haluttomuus käsitellä kumppanin perusteltua huolta.

Myös tutkimukset korostavat suhteen dynamiikkaa. Yhdysvalloissa tehdyssä 933 ihmisen seurantatutkimuksessa tulevaa suhteen ulkopuolista seksuaalista toimintaa ennustivat muun muassa vähäinen tyytyväisyys, kielteinen viestintä, aggressiivisuus ja heikompi omistautuminen suhteelle.

Nämä yhteydet eivät tarkoita, että parisuhdeongelmat tekisivät pettämisestä väistämätöntä tai hyväksyttävää. Uskottomuus on edelleen siihen ryhtyvän ihmisen valinta.

Suhteen alussa hyödyllisintä on selvittää, ovatko molempien käsitykset sitoutumisesta, yksityisyydestä ja uskollisuudesta yhteensopivia. Luotettavuus näkyy ajan mittaan siinä, vastaavatko ihmisen sanat hänen tekojaan myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa.