Aivotutkija varoittaa keskeytysten kuormituksesta – uusi kirja purkaa sitkeitä myyttejä muistista

Keskeytykset, jatkuvat ilmoitukset ja usean asian tekeminen yhtä aikaa vievät huomiota työpäivän aikana. Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski tarkastelee uudessa Aivotyötä!-kirjassaan, miten työympäristöä voisi muuttaa ihmisen tiedonkäsittelylle sopivammaksi.

Työpäivä voi tuntua raskaalta, vaikka varsinaisten työtehtävien määrä ei olisi poikkeuksellisen suuri. Yksi syy löytyy tavasta, jolla työ pilkkoutuu viesteihin, ilmoituksiin, palavereihin ja jatkuvasti vaihtuvaan tekemiseen.

Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö, psykologian tohtori Virpi Kalakoski käsittelee näitä kysymyksiä 15. lokakuuta ilmestyneessä Aivotyötä! Ihmisen tiedonkäsittelyn kyvyt ja rajat -kirjassaan. Gaudeamus-kustantamon julkaisema teos perustuu kognitiivisen psykologian tutkimustietoon.

Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei välttämättä nopeuta työtä

Kalakoski purkaa kirjassaan myyttejä monitekemisestä ja muistia vahvistavista harjoituksista. Ihmisen tarkkaavaisuus ja työmuisti ovat rajallisia, vaikka taitoja voi kehittää ja uutta voi oppia läpi elämän.

Työpäivässä tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun kesken keskittymistä vaativan kirjoitustyön pitää vastata pikaviestiketjuun ja palata sen jälkeen takaisin alkuperäiseen tehtävään. Viestin kirjoittamiseen kuluvan ajan lisäksi huomiota tarvitaan myös siihen, että kesken jäänyt ajatus saadaan uudelleen kiinni.

Työympäristö voi joko auttaa tai vaikeuttaa ajattelua

Kalakosken keskeinen viesti on, ettei kaikkea vastuuta työn sujuvuudesta voi siirtää yksittäisen työntekijän muistille tai keskittymiskyvylle. Työn järjestämisen tavoilla on merkitystä. Toistuville keskeytyksille alttiin työn helpottaminen voi tarkoittaa esimerkiksi rauhoitettuja työjaksoja, selkeämpiä ohjeita ja tarkoituksenmukaisempaa viestintää.

Kirjan näkökulmasta hyvä kognitiivinen ergonomia hyödyttää sekä työssä suoriutumista että hyvinvointia. Ihmistä ei siis tarvitse yrittää koulia rajattomaan tarkkaavaisuuteen, vaan tehtävät ja ympäristö voidaan suunnitella paremmin todellisten kykyjen mukaan.

Tekoäly voi helpottaa työtä – tai tehdä päivästä entistä tiiviimmän

Uudessa teoksessa käsitellään myös tekoälyä. Kalakoski muistuttaa, että uuden työkalun opettelu itsessään kuormittaa tiedonkäsittelyä. Vaikka tekoäly voi nopeuttaa yksittäisiä työvaiheita, hyöty voi kadota, jos sen avulla vain ahdetaan päivään yhä enemmän tekemistä.

Gaudeamuksen julkaiseman Kalakosken haastattelun mukaan palautuminen jää helposti liian vähäiseksi, jos työn, taukojen ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät. Siksi tehokkuutta kannattaa arvioida myös sen perusteella, paljonko työpäivän jälkeen jää voimavaroja.

Iän karttuminen ei tarkoita työssä pärjäämisen loppua

Kirjassa haastetaan myös ikääntymiseen liittyviä yksinkertaistuksia. Jotkin tiedonkäsittelyn nopeat toiminnot voivat hidastua, mutta kokemus, opitut taidot ja osaaminen karttuvat edelleen. Useimmissa työtehtävissä ratkaisevaa ei ole se, kuka reagoi nopeimmin yksittäiseen ärsykkeeseen.

Aivotyötä! muistuttaa lopulta varsin arkisesta asiasta: keskittymisen vaikeudet eivät aina kerro siitä, että ihminen tekisi liian vähän töitä tai yrittäisi liian vähän. Joskus työ on yksinkertaisesti järjestetty tavalla, joka kuormittaa ajattelua tarpeettomasti.