Suomi haluaa kasvattaa siemenperunatuotantoa - kaksi kuntaa vastaa lähes 70 prosentista

Luonnonvarakeskuksen uusi strategia pyrkii turvaamaan suomalaisen perunantuotannon perustan vuosiksi 2026–2030. Tavoitteena on lisätä sertifioidun siemenperunan käyttöä, houkutella uusia viljelijöitä ja suojata Pohjois-Pohjanmaan poikkeuksellisen puhdasta tuotantoaluetta uusilta kasvitaudeilta ja tuholaisilta.

Suomi haluaa kasvattaa kotimaista siemenperunatuotantoa ja vähentää riippuvuutta ulkomailta tuotavasta siemenestä.

Luonnonvarakeskuksen julkaisema Siemenperuna-alan strategia 2026–2030 kokoaa yhteen tavoitteet, joilla suomalaisen perunantuotannon jatkuvuutta, kasvinterveyttä ja huoltovarmuutta pyritään vahvistamaan.

Strategian keskiössä ovat Tyrnävä ja Liminka Pohjois-Pohjanmaalla. Kuntien muodostamalla High Grade -alueella viljeltiin vuonna 2025 noin 735 hehtaaria siemenperunaa.

Se vastasi 68 prosenttia koko Suomen tarkastetusta siemenperunan viljelyalasta.

Alueen merkitys on suuri, sillä terve siemenperuna toimii lähtökohtana ruokaperunan, teollisuusperunan, varhaisperunan ja tärkkelysperunan tuotannolle.

Luonnonvarakeskuksen eli Luken tiedotteen mukaan puhtaan siemenen avulla voidaan hillitä kasvitautien ja tuholaisten leviämistä sekä turvata sadon laatua myös poikkeusoloissa.

Siemenperuna on koko sadon lähtökohta

Siemenperuna ei tarkoita kasvin varsinaista siementä, vaan seuraavan sadon kasvattamiseen käytettävää perunan mukulaa.

Jos istutettava mukula kantaa viruksia, bakteereita tai muita taudinaiheuttajia, ongelma voi siirtyä uuteen kasvustoon ja lisääntyä viljelyketjun aikana.

Sertifioitu siemenperuna on tuotettu ja tarkastettu määrättyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Tarkastuksissa seurataan muun muassa lajikeaitoutta, kasvuston terveyttä ja erilaisten kasvintuhoojien esiintymistä.

Puhdas lähtöaineisto ei yksin takaa onnistunutta satoa, sillä lopputulokseen vaikuttavat myös sää, maaperä, viljelymenetelmät ja varastointi.

Se vähentää kuitenkin riskiä siitä, että tautiongelma tuodaan pellolle jo istutusvaiheessa.

Strategiassa siemenperuna nähdään siksi sekä kasvinterveyskysymyksenä että osana kansallista huoltovarmuutta.

Lähes 70 prosenttia tuotantoalasta sijaitsee Tyrnävällä ja Limingassa

Kotimaisen perunantuotannon viljelyalasta noin viisi prosenttia käytetään siemenperunaan.

Siemenperunan tuotantomäärä on strategiaraportin mukaan pysynyt melko vakaana, vaikka viljelyala on ollut pääosin laskusuunnassa viimeisten 20 vuoden aikana.

Vuonna 2025 Tyrnävän ja Limingan High Grade -alueella oli noin 735 hehtaaria tarkastettua siemenperunaviljelystä.

Osuus oli 68 prosenttia koko maan tarkastetusta siemenperuna-alasta. Käytännössä kahden kunnan olosuhteilla ja kasvinterveydellä on siis huomattava vaikutus koko suomalaisen perunaketjun toimintaan.

Pohjoinen sijainti, pitkä talvi ja lyhyt mutta valoisa kasvukausi ovat auttaneet pitämään monien kasvintuhoojien paineen Keski-Eurooppaa pienempänä.

Samaan aikaan alueelle on keskittynyt viljelijöitä, yrityksiä, tarkastustoimintaa ja tutkimusosaamista.

High Grade -asema tuo alueelle tiukat vaatimukset

Tyrnävä ja Liminka muodostavat EU:n hyväksymän korkealaatuisen siemenperunan tuotantoalueen.

Kyseessä on Euroopan unionin neljästä High Grade -alueesta pohjoisin. Muut sijaitsevat Irlannissa, Saksan Mecklenburg-Etu-Pommerissa ja Portugalin Azoreilla.

Ruokaviraston mukaan alueella noudatetaan tavallista tiukempia vaatimuksia, joiden tarkoituksena on estää vaarallisten kasvintuhoojien leviäminen.

Kaikista alueen ulkopuolelta tuotavista perunaeristä on tehtävä ilmoitus Ruokavirastolle. Vaatimus koskee myös muuta kuin siemenperunaa.

Alueella saa myydä vain määrättyihin korkeisiin siemenluokkiin kuuluvaa siemenperunaa. Myös ruoka- ja teollisuusperunan tuotannossa on käytettävä vaatimukset täyttävää siementä.

Strategiaraportin mukaan alueella ei esiinny lainsäädännössä määriteltyjä perunan karanteenituhoojia, ja tilanne on hyvä myös muiden tuholaisten osalta.

Aseman säilyminen ei kuitenkaan ole automaattista. Se edellyttää valvontaa, puhtaita tuotantoketjuja ja sitä, että myös alueen asukkaat sekä muut toimijat tuntevat riskit.

Uusi strategia tavoittelee kasvavaa viljelyalaa

Strategian visiona on, että Suomessa tuotetaan riittävästi korkealaatuista ja tervettä siemenperunaa vastuullisesti.

Tuotantoalan toivotaan kasvavan, kun Keski-Euroopan siemenperunatuotanto kohtaa entistä vaikeampia ympäristöoloja.

Samalla korkeampia siemenluokkia halutaan tuottaa nykyistä enemmän Suomessa, jossa tautipaine on moniin keskisen Euroopan alueisiin verrattuna pienempi.

High Grade -alueen tunnettuutta aiotaan vahvistaa sekä Suomessa että kansainvälisillä markkinoilla.

"Strategialla tavoitellaan tuotantoalan kasvua, korkeampien siemenluokkien nykyistä laajempaa tuotantoa Suomessa ja High Grade -alueen tunnettuuden vahvistamista kotimaassa ja kansainvälisesti", Luken erikoistutkija Lea Hiltunen kertoo tiedotteessa.

Tavoite ei tarkoita vain suurempaa hehtaarimäärää. Kasvun pitäisi tapahtua niin, että alueen kasvinterveys ja maaperän puhtaus säilyvät.

Sertifioitua siementä ei käytetä vielä kaikilla perunapelloilla

Strategia pyrkii lisäämään sertifioidun siemenperunan käyttöä Suomessa.

Raportissa käytetyt viimeisimmät sektorikohtaiset luvut ovat vuodelta 2018. Tuolloin sertifioitua siementä käytettiin 49 prosentilla ruokateollisuusperunan viljelyalasta ja 46 prosentilla ruokaperunan viljelyalasta.

Varhaisperunan viljelyalasta osuus oli 30 prosenttia ja tärkkelysperunan alasta vain yhdeksän prosenttia.

Luvut ovat jo useita vuosia vanhoja, joten ne eivät sellaisenaan kerro vuoden 2026 tilanteesta. Strategia käyttää niitä kuitenkin osoittamaan, että puhtaan ja tarkastetun siemenen käytölle on edelleen kasvupotentiaalia.

Yksi keino olisi se, että ruokateollisuus edellyttäisi sopimusviljelijöiltään nykyistä useammin sertifioidun siemenperunan käyttöä.

Toinen mahdollisuus on kehittää teollisuuden tarpeisiin kustannustehokkaita siemenvaihtoehtoja, jotka tekevät siirtymisestä viljelijälle taloudellisesti mahdollisen.

Tuontisiemenen käyttö halutaan minimoida

Strategian pitkän aikavälin tavoitteena on saada siemenperunan tuotantoketjut kokonaisuudessaan Suomeen.

Samalla tuontisiemenen käyttö halutaan minimoida.

Ajatus liittyy huoltovarmuuteen. Vaikka Suomi on monissa maatalouden perusraaka-aineissa varsin omavarainen, tuotanto voi olla riippuvaista ulkomaisista tuotantopanoksista.

Kansainvälinen kriisi, kuljetushäiriö tai kasvinterveysongelma voi vaikeuttaa siemenen saamista juuri silloin, kun sitä tarvitaan.

Kotimainen tuotantoketju ei poistaisi kaikkia riippuvuuksia. Perunanviljely tarvitsee edelleen esimerkiksi koneita, energiaa, lannoitteita, kasvinsuojeluratkaisuja ja pakkausmateriaaleja.

Se parantaisi kuitenkin mahdollisuutta varmistaa perunan tärkein biologinen lähtöaineisto kotimaasta.

Viennistä halutaan ennakoitavaa sopimuskauppaa

Ilmastonmuutos ja kasvavat tautiongelmat voivat lisätä pohjoisessa tuotetun siemenperunan kysyntää muualla Euroopassa.

Strategian mukaan kiinnostusta on etenkin virusalttiiden perunalajikkeiden korkeisiin siemenluokkiin.

Suomessa viljellään jo nyt keskieurooppalaisten jalostajien lajikkeita, joten osa osaamisesta ja tuotantoyhteyksistä on olemassa.

Viennin kasvattaminen ei kuitenkaan onnistu pelkän hyvän maineen avulla.

Yritykset tarvitsevat toimivia pakkaus-, kuljetus- ja tarkastusketjuja. Euroopan eritahtiset kasvukaudet tarkoittavat myös sitä, että vientieriä pitäisi pystyä lähettämään ja tarkastamaan jo talvella.

Strategiassa tavoitellaan ennakoitavaa sopimusvientiä, joka ei vaarantaisi kotimaan saatavuutta.

Yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön esimerkiksi kuljetuksissa, pakkausmateriaaleissa ja yhteisessä vienti-infrastruktuurissa.

"Tämä vaatii yritysten välistä yhteistyötä ja yhteisiä ratkaisuja viennin ja kansainvälisen näkyvyyden kehittämiseksi", Ruokaviraston osastonjohtaja Hanna Kortemaa toteaa.

Ilmastonmuutos on Suomelle sekä mahdollisuus että uhka

Pohjoisten alueiden merkitys siemenperunan tuotannossa voi kasvaa, jos Keski- ja Etelä-Euroopan olosuhteet muuttuvat nykyistä vaikeammiksi.

Suomen viileämpi ilmasto ja vähäisempi tautipaine voivat tehdä High Grade -alueesta kansainvälisesti kiinnostavamman.

Ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan tarkoita, että Pohjois-Suomi olisi turvassa.

Lämpenevät kasvukaudet voivat tuoda uusia hyönteisiä, kasvitautien levittäjiä ja taudinaiheuttajia nykyistä pohjoisemmaksi.

Strategia nostaa esiin esimerkiksi persikkakirvan, joka pystyy levittämään perunan Y- ja A-viruksia sekä perunan kierrelehtisyysvirusta.

Myös sään ääri-ilmiöiden vaihtelu vaikeuttaa ennakointia. Pitkää kuivaa jaksoa voi seurata rankkasade, eikä yksi lajike tai viljelymenetelmä välttämättä menesty kaikissa oloissa.

Tämän vuoksi strategia korostaa viljelyvarmoja lajikkeita, kasvinterveyden seurantaa ja kansainvälistä tiedonvaihtoa.

Kirvoja ja tyvimätää seurataan säännöllisesti

Luke jatkaa High Grade -alueella muun muassa kirva- ja tyvimätäseurantaa.

Kirvat ovat siemenperunatuotannossa merkittäviä, koska ne voivat levittää viruksia kasvista toiseen.

Tyrnävällä toimii imupyydys, jonka avulla seurataan kasvukauden aikaista kirvatilannetta.

Tavoitteena on saada ajankohtaista tietoa siitä, millaisia lajeja alueella liikkuu ja kuinka suuri viruslevinnän riski eri aikoina on.

Strategiassa esitetään myös oman uhkakartan selvittämistä alalle. Se kokoaisi tiedot uusista taudeista ja tuholaisista sekä auttaisi kohdentamaan ennakointia.

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää, koska Suomen, Ruotsin ja Norjan kasvukaudet muistuttavat toisiaan.

Suomessa ei enää ole omaa perunan lajikejalostusta, mutta Norjassa kehitetään pohjoisiin olosuhteisiin sopivia lajikkeita.

Kasvu vaatii uusia viljelijöitä ja puhtaita peltoja

Suomalainen siemenperuna kiinnostaa, mutta nykyinen tuotanto ei pysty vastaamaan kaikkeen mahdolliseen kysyntään.

Strategiaraportin mukaan viljelytilaa ja viljelijöitä tarvittaisiin huomattavasti lisää.

Uuden pellon on sovelluttava siemenperunantuotantoon. Maaperän pitää olla puhdas, ja lohkon sijainnin tulee vähentää riskiä siitä, että taudit leviävät läheisiltä perunaviljelmiltä.

Myös sukupolvenvaihdokset vaikuttavat High Grade -alueen tulevaisuuteen.

Jos kokeneille viljelijöille ei löydy jatkajia, tuotantoala voi pienentyä siitä huolimatta, että tuotteelle olisi kysyntää.

Siemenperunan viljely vaatii tavallisen peltoviljelyn lisäksi erityisosaamista kasvinterveydestä, tarkastuksista, lajikepuhtaudesta ja varastoinnista.

Kasvutavoite edellyttää siksi myös koulutusta, neuvontaa ja taloudellisesti uskottavaa näkymää uusille yrittäjille.

Tutkimuksen jatkuvuudesta ollaan huolissaan

Strategia haluaa vahvistaa perunan perus- ja soveltavaa tutkimusta Suomessa.

Keskeisiä aiheita ovat kasvinterveys, maaperä, viljelymenetelmät, lajikkeiden menestyminen ja uudet kuvantamisteknologiat.

Paikallinen tutkimus on tärkeää, koska eteläisemmässä Euroopassa toimiva ratkaisu ei välttämättä sovellu pohjoisen pitkän päivän, viileän maaperän tai lyhyen kasvukauden oloihin.

Suomessa perunatutkimusta tehdään etenkin Lukessa, Helsingin yliopistossa ja Pyhäjärvi-instituutin PETLA-ohjelmassa.

Strategia varoittaa osaamisen pirstaloitumisesta ja katoamisesta tutkijoiden eläköityessä.

Nuoria halutaan houkutella alalle opinnäytetöiden, harjoittelupaikkojen ja yritysyhteistyön avulla.

"Tavoitteena on, että suomalainen perunatutkimus säilyy kansainvälisesti verkostoituneena, näkyy alan toimijoille ja opiskelijoille sekä tarjoaa uutta tietoa muun muassa kasvinterveydestä, maaperästä, viljelymenetelmistä ja uusista teknologioista", Luken tutkija Matti Salmela sanoo.

Peruna-alan kannattavuus on kasvun suuri este

Siemenperunan tulevaisuus riippuu myös koko perunaketjun taloudesta.

Strategiaraportin mukaan perunatilojen määrä on noin puolet siitä, mitä se oli kymmenen vuotta aikaisemmin.

Vuoden 2023 perunan kokonaissato oli yksi mittaushistorian pienimmistä.

Tuottajahinta ei raportin mukaan ole pysynyt tuotantopanosten kallistumisen mukana. Jos viljelijä saa muista kasveista paremman ja ennakoitavamman tuoton, peruna-ala menettää helposti tuotantoalaa.

Myös kulutus on muuttunut. Perinteisen ruokaperunan käyttö on vähentynyt, kun pasta, riisi ja muut vaihtoehdot ovat yleistyneet.

Samalla perunajalosteiden, kuten pakasteiden, ranskalaisten perunoiden ja perunalastujen, merkitys on kasvanut.

Strategia arvioi perunan kokonaiskäytön olevan tuontijalosteet mukaan lukien noin 65 kiloa henkilöä kohti vuodessa.

Perunan mainetta halutaan vahvistaa

Strategiassa perunaa halutaan tuoda esiin kotimaisena, monipuolisena ja ympäristön kannalta kilpailukykyisenä ruokana.

Luken elinkaariarvioinnin perusteella perunan ilmastovaikutukset ovat pienemmät kuin riisin tai pastan.

Myös suomalaiset ja pohjoismaiset ravitsemussuositukset suhtautuvat myönteisesti vähärasvaisesti ja vähäsuolaisesti valmistettuun perunaan.

Perunan ravitsemuksellista arvoa ei kuitenkaan voi siirtää sellaisenaan kaikkiin perunatuotteisiin. Keitetty peruna ja runsaasti rasvaa sekä suolaa sisältävä perunalastu ovat ravitsemuksen kannalta hyvin erilaisia tuotteita.

Alan viestinnässä pitäisi strategian mukaan korostaa myös kotimaisen tuotannon merkitystä ja käyttötapojen monipuolisuutta.

Kuluttajien valintoja ohjaa silti voimakkaasti hinta. Raportissa viitatuissa kyselyissä hinta oli tärkein valintaperuste, kun taas kotimaisuus sijoittui alemmaksi ja ympäristötekijät listan loppupäähän.

Strategian toteutumista seuraa 15 organisaation ryhmä

Siemenperuna-alan strategia on valmisteltu yritysten, tutkimuksen, valvonnan, neuvonnan ja muiden sidosryhmien yhteistyönä.

Työhön osallistuneessa neuvottelukunnassa on 15 organisaatiota.

Mukana ovat muun muassa siemenperunayrityksiä, Luke, Ruokavirasto, Helsingin yliopisto, ProAgria, MTK-Pohjois-Suomi, Pyhäjärvi-instituutin PETLA-ohjelma ja Tyrnävän kunta.

Neuvottelukunta kokoontuu säännöllisesti seuraamaan tavoitteiden etenemistä.

Monet strategian toimenpiteistä ovat yhteistyöhön ja viestintään perustuvia. Suunnitelmissa ovat esimerkiksi High Grade -alueen opasteet, päättäjille järjestettävät infotilaisuudet, englanninkielinen esite ja avoimien ovien tapahtuman kehittäminen.

Strategia ei siis itsessään takaa uusia peltohehtaareja, viljelijöitä tai vientisopimuksia.

Sen onnistuminen riippuu siitä, muuttuvatko tavoitteet rahoitukseksi, yritysten investoinneiksi, tutkimushankkeiksi ja viljelijöille kannattavaksi tuotannoksi.

Kahden kunnan pellot ovat osa koko Suomen ruokaturvaa

Tyrnävän ja Limingan High Grade -alue on maantieteellisesti pieni mutta kansallisesti merkittävä kokonaisuus.

Kun lähes 70 prosenttia tarkastetusta siemenperuna-alasta sijaitsee samalla alueella, sen puhtaus on suuri vahvuus ja samalla keskittymisriski.

Kasvintuhoojan leviäminen, viljelijöiden väheneminen tai tuotantoalan supistuminen voisi vaikuttaa laajasti koko perunaketjuun.

Uusi strategia pyrkii vastaamaan tähän vahvistamalla seurantaa, lisäämällä kotimaista siementä ja rakentamalla viennistä hallittua.

Ilmaston muuttuessa pohjoinen sijainti voi antaa Suomelle kilpailuedun, mutta etu säilyy vain, jos kasvinterveys, tutkimus ja viljelyn kannattavuus pystytään turvaamaan.

Siemenperuna jää kaupan vihannesosastolla näkymättömäksi, mutta ilman sitä ei synny myöskään seuraavaa kotimaista perunasatoa.