Ravustuskausi alkaa 21. heinäkuuta – nämä luvat ja rapurutto-ohjeet on muistettava

Suomen ravustuskausi käynnistyy tiistaina 21. heinäkuuta kello 12 ja jatkuu lokakuun loppuun. Ennen mertojen laskemista on varmistettava vesialueen lupa, kalastonhoitomaksu ja pyydysten asianmukainen merkintä – erityistä huomiota vaatii rapuruton leviämisen estäminen.

Ravustuskausi käynnistyy Suomessa jälleen 21. heinäkuuta kello 12. Mertoja saa pitää vesillä lokakuun viimeiseen päivään saakka.

Kalatalouden Keskusliiton, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja alan asiantuntijoiden yhteisessä tiedotteessa kesän 2026 rapusaaliista ennustetaan kokonaisuutena tavanomaista.

Hyvin lämmenneet vesistöt tukevat rapujen liikkumista, mutta paikalliset erot voivat olla suuria. Saaliiseen vaikuttavat veden lämpötila, vedenkorkeus, rapujen kuorenvaihto ja naaraiden lisääntymisvaihe.

Ensimmäisten ravustusöiden heikko saalis ei tämän vuoksi vielä tarkoita epäonnistunutta rapukautta. Jos vesi on jäänyt viileäksi, ravut voivat olla suojissaan ja liikkua aktiivisemmin vasta myöhemmin kesällä.

Vesistöjen lämpeneminen lupaa tavallista rapukautta

Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen mukaan Suomen vesistöt ovat lämmenneet kesän aikana hyvin. Tästä huolimatta rapujen käyttäytymistä on vaikea ennustaa valtakunnallisesti.

Yhdellä järvellä ravut voivat liikkua aktiivisesti jo kauden avauspäivänä, kun taas toisella niiden kuorenvaihto voi olla kesken. Naarasravut saattavat myös kantaa vielä mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia.

Kuorenvaihdon jälkeen rapu on pehmeä ja pysyttelee suojassa, kunnes uusi kuori kovettuu. Tänä aikana se ei liiku tai hakeudu syötille yhtä aktiivisesti kuin tavallisesti.

Matalat vedenkorkeudet voivat hankaloittaa ravustamista joillakin alueilla. Täpläravun pyyntiin vaikutuksen arvioidaan jäävän vähäisemmäksi, sillä tuottavilla täplärapuvesillä mertoja pidetään usein noin neljän metrin syvyydessä.

Suurin osa Suomen rapusaaliista on täplärapua

Suomen vuotuinen rapusaalis on ollut viime vuosina noin 3,5 miljoonaa yksilöä. Kalatalousjärjestöjen Luonnonvarakeskuksen tilastoihin perustuvan arvion mukaan saaliista alle kymmenen prosenttia on kotoperäisiä jokirapuja.

Valtaosa pyydetyistä ravuista on pohjoisamerikkalaista alkuperää olevaa täplärapua, joka tuotiin Suomeen korvaamaan rapuruton heikentämiä jokirapukantoja.

Täplärapu on sittemmin luokiteltu koko Euroopan unionin alueella haitalliseksi vieraslajiksi. Sen pyytäminen ja käyttäminen ruoaksi on edelleen sallittua, mutta lajin levittämistä uusiin vesistöihin rajoitetaan tiukasti.

Vapaa-ajan ravustajat pyytävät suurimman osan Suomen rapusaaliista. Kaupallisen ravustuksen osuus on tiedotteen mukaan noin neljännes.

Tuottoisimmat täplärapuvedet sijaitsevat Hämeessä, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Jokiravun saalis painottuu puolestaan Itä- ja Keski-Suomen vesistöihin.

Ravustukseen tarvitaan aina vesialuekohtainen lupa

Pelkkä kalastonhoitomaksu ei anna oikeutta laskea rapumertoja haluttuun järveen.

Ravustajan on hankittava aina vesialueen omistajan myöntämä ravustuslupa. Luvan myyjänä voi toimia esimerkiksi osakaskunta, yksityinen vesialueen omistaja tai valtion vesillä Metsähallitus.

Lupaehdoissa määritellään tavallisesti, kuinka monta mertaa ravustaja saa käyttää, millä alueella niitä saa pitää ja edellytetäänkö pyydyksiin erillisiä lupamerkkejä.

Metsähallituksen vuoden 2026 ravustusluvat tulivat myyntiin heinäkuun alussa. Valtion vesillä lupa maksaa kahdeksan euroa yhtä mertaa tai muuta vastaavaa rapupyydystä kohden ja on voimassa koko ravustuskauden.

Mertakiintiö vaihtelee ravustuskohteen rapukannan mukaan. Kaikille valtion vesille ei myydä ravustuslupia.

Metsähallitus lopetti kesällä 2025 lupien myymisen valtion vesistöihin, joissa elää jokirapua. Valtion vesialueilla sen ravustusluvat koskevat nykyisin vain täplärapuvesistöjä.

Useimpien aikuisten on maksettava myös kalastonhoitomaksu

Ravustuslupansa lisäksi 18–69-vuotiaan ravustajan on maksettava valtakunnallinen kalastonhoitomaksu.

Poikkeuksen muodostavat henkilöt, jotka olivat täyttäneet vähintään 65 vuotta vuoden 2023 loppuun mennessä. Myös alle 18-vuotiaat ja ikärajan ylittäneet tarvitsevat kuitenkin vesialueen omistajan ravustusluvan, vaikka heidän ei tarvitse maksaa kalastonhoitomaksua.

Vuonna 2026 kalastonhoitomaksu on koko vuodelta 47 euroa. Seitsemän vuorokauden maksu maksaa 16 euroa ja yhden vuorokauden maksu kuusi euroa.

Maksutosite on pidettävä ravustettaessa mukana joko paperisena tai sähköisessä muodossa. Se on pyydettäessä esitettävä viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle.

Merrat on merkittävä näkyvästi

Ravustusvälineitä ei saa jättää veteen ilman asianmukaisia merkintöjä.

Merran yhteydessä olevan kohon on ulotuttava vähintään viisi senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle. Näin pyydys on paremmin havaittavissa veneestä ja muille vesillä liikkujille.

Pyydykseen on merkittävä ravustajan nimi ja yhteystiedot. Lisäksi tarvitaan vesialueen omistajan määräämä pyydysmerkki, jos lupaehdot sitä edellyttävät.

Merrat kannattaa sijoittaa niin, etteivät niiden köydet aiheuta tarpeetonta vaaraa veneilijöille, uimareille tai muille vesistön käyttäjille.

Lupaehdot ja mahdolliset paikalliset rajoitukset on syytä tarkistaa joka vuosi uudelleen. Aikaisempina kesinä käytetty pyyntipaikka ei automaattisesti tarkoita, että samalla alueella saisi ravustaa edelleen samoilla ehdoilla.

Laittomasti pyydetyn jokiravun suojeluarvo on 50 euroa

Jokirapu on Suomessa erittäin uhanalainen, mutta sen laillinen pyytäminen ei ole kokonaan kiellettyä.

Ravustajan on kuitenkin noudatettava rauhoitusaikaa, alueellisia rajoituksia ja vesialueen lupaehdoissa asetettuja määräyksiä.

Laittomasti pyydetystä jokiravusta voidaan määrätä valtiolle menetettäväksi 50 euron suojeluarvo jokaista yksilöä kohden. Se voi tulla muiden rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi.

Suojeluarvo ei ole jokiravun tavallinen myyntihinta. Se perustuu lajin suojelulliseen arvoon ja siihen, mitä menetetyn yksilön korvaaminen rapukannan hoidossa laskennallisesti maksaisi.

Rapurutto kulkee helposti pyydysten mukana

Rapurutto on yksi suomalaisen jokiravun vakavimmista uhista. Tautia aiheuttava munasieni voi levitä vesistöstä toiseen rapujen, veden, kalan, syöttien, veneiden ja kosteiden pyyntivälineiden mukana.

Täplärapu kestää rapuruttoa jokirapua paremmin ja voi kantaa taudinaiheuttajaa ilman suurta kuolleisuutta. Jokirapukannassa tartunta voi sen sijaan johtaa nopeasti laajaan joukkokuolemaan.

Ravustajan on tämän vuoksi käsiteltävä jokaista täplärapuvettä mahdollisena rapuruttovetenä. Samoja märkiä mertoja, köysiä tai saappaita ei pidä siirtää suoraan järvestä toiseen.

Erityistä varovaisuutta tarvitaan myös silloin, kun siirrytään saman suuren vesistön eri osien välillä. Tauti ei välttämättä esiinny kaikkialla samalla alueella.

Välineet on puhdistettava, kuivattava tai desinfioitava

Kalatalousjärjestöjen suosituksen mukaan jokaisessa vesistössä kannattaa käyttää omia rapumertoja. Jos välineitä siirretään, ne on käsiteltävä ennen seuraavaa käyttökertaa.

Metsähallituksen ohjeessa pyydykset neuvotaan ensin puhdistamaan huolellisesti esimerkiksi painepesurilla ja kuivattamaan täysin kuiviksi.

Tämän jälkeen välineet voidaan desinfioida keittämällä niitä kymmenen minuuttia, pakastamalla vähintään kahdeksi vuorokaudeksi 20 pakkasasteessa tai kuivaamalla niitä vähintään viisi tuntia 80-asteisessa saunassa.

Myös hyväksyttyä kemiallista desinfiointia voidaan käyttää, mutta aineiden turvallisuusohjeet on tunnettava ja niitä on noudatettava tarkasti.

Pelkkä nopea huuhtelu ei riitä. Rapuruton itiöt voivat säilyä kosteissa välineissä ja siirtyä seuraavaan vesistöön, vaikka pyydyksissä ei olisi silmin havaittavaa likaa.

Syötit kannattaa pyytää samasta vesistöstä

Turvallisinta on käyttää rapumerran syöttinä kalaa, joka on pyydetty samasta vesistöstä, jossa ravustetaan.

Jos syötti tuodaan muualta, Kalatalouden Keskusliitto suosittelee pakastamaan sen vähintään kolmen vuorokauden ajan ennen käyttöä.

Pakastamatonta kalaa tai kalan osia ei pidä siirtää vesistöstä toiseen. Syötin mukana voi kulkeutua rapuruttoa ja myös muita taudinaiheuttajia tai vieraslajeja.

Kaikki syöttijätteet on poistettava vesistöstä ravustuksen jälkeen. Vieraalta alueelta tuotua syöttiä ei pidä heittää rantaveteen tai jättää luontoon.

Kuolleista tai oudosti käyttäytyvistä ravuista on ilmoitettava

Rapuruttoepäily voi syntyä, jos vesistöstä löytyy useita kuolleita rapuja tai aikaisemmin hyvä rapukanta näyttää romahtavan äkillisesti.

Sairailla ravuilla voi esiintyä poikkeavaa liikkumista, raajojen tai saksien puuttumista ja kuorivaurioita. Jokirapu voi kuitenkin kuolla tautiin niin nopeasti, ettei helposti havaittavia ulkoisia merkkejä ehdi aina syntyä.

Epäilyttävät ravut voi lähettää Ruokavirastoon maksuttomaan tautitutkimukseen viraston ohjeiden mukaisesti.

Yksittäisiä täplärapuja ei yleensä tarvitse lähettää tutkimukseen vain niiden kuoressa tai nivelissä näkyvien tummien läikkien vuoksi. Metsähallituksen mukaan läikät voivat kertoa täpläravun puolustusreaktiosta rapuruttoa vastaan.

Tutkimustarve korostuu, jos havaintoon liittyy rapujen kuolleisuutta tai muita merkkejä kannan äkillisestä heikkenemisestä.

Täplärapua ei saa siirtää uuteen paikkaan

Täpläravun asema haitallisena vieraslajina tuo ravustukseen erityisiä rajoituksia.

Elävää täplärapua ei saa istuttaa luonnonvesiin eikä siirtää järvestä tai vesistön osasta toiseen. Täplärapujen viljely on kiellettyä.

Pyydettyjä täplärapuja saa sumputtaa vain siinä vesistön osassa, josta ne on saatu. Niitä ei saa viedä elävänä toiselle mökkirannalle tai edes lyhytaikaisesti toiseen vesistöön sumputettavaksi.

Rajoituksen tarkoituksena on estää täpläravun ja sen mukana kulkevan rapuruton leviämistä uusiin jokirapuvesiin.

Täplärapujen pyytäminen, myyminen ja syöminen on edelleen sallittua lajin kansallisen hallintasuunnitelman perusteella. Runsaan täplärapukannan tehokas hyödyntäminen voi osaltaan rajoittaa vieraslajin määrää nykyisillä esiintymisalueilla.

Myöskään jokirapuja ei saa siirtää tai istuttaa vapaasti. Jokiravun istuttamiseen tarvitaan aina asianmukainen lupa ja varmuus istukkaiden terveydestä.

Rapu on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti

Kalastuslain mukaan saaliiksi otettu rapu on lopetettava menetelmällä, joka aiheuttaa sen kuoleman mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Ruokaviraston mukaan rapuja keitettäessä jokainen rapu lasketaan nopeasti yksitellen kiehuvaan veteen. Kattilassa on oltava niin paljon vettä, että se pysyy kiehuvana koko ajan.

Rapuja ei pidä lisätä kattilaan kerralla niin paljon, että veden lämpötila laskee kiehumispisteen alapuolelle. Tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi seuraava erä lisätään vasta veden kiehuessa kunnolla.

Kalatalouden Keskusliitto arvioi sopivaksi keittoajaksi noin 8–12 minuuttia rapujen koon mukaan. Perinteisessä keitinliemessä käytetään suolaa, sokeria ja tilliä.

Eläviä rapuja saa kuljettaa vain olosuhteissa, joissa niille ei aiheudu tarpeetonta kipua, vahingoittumista tai kärsimystä. Kuljetusta ravustuspaikalta lopetuspaikalle ei pidä pitkittää tarpeettomasti.

Rapukauden tärkein tehtävä on suojella jäljellä olevia jokirapukantoja

Ravustus tarjoaa mahdollisuuden viettää kesäiltaa luonnossa, hankkia lähiruokaa ja vähentää haitallisen täpläravun määrää.

Harrastuksen ympäristövaikutus riippuu kuitenkin ravustajan omasta toiminnasta. Yksikin käsittelemätön merta tai märkä väline voi kuljettaa rapuruton aikaisemmin terveeseen jokirapuveteen.

Lupien ja pyydysmerkintöjen lisäksi tärkeimmäksi säännöksi nouseekin se, ettei rapuja, syöttejä tai kosteita välineitä siirretä huolimattomasti vesistöjen välillä.

Kesän 2026 rapukaudesta odotetaan normaalia, vaikka avausviikko ei tarjoaisi kaikkialla suuria saaliita. Kärsivällinen ja vastuullinen ravustaja antaa rapujen liikkumisen vilkastua – ja huolehtii samalla siitä, että kotimaisella jokiravulla on mahdollisuus säilyä Suomen vesissä myös tulevina kesinä.