Kesäkuu rikkoi jälleen lämpöennätyksiä - Länsi-Euroopassa ennätyksellisen kuumaa

Länsi-Euroopassa koettiin mittaushistorian lämpimin kesäkuu, ja useissa maissa rikkoutui myös kaikkien aikojen lämpötilaennätyksiä. Ilmatieteen laitoksen mukaan ennätykset eivät ole irrallisia poikkeuksia, vaan osa nopeasti etenevää ilmastonmuutosta.

Kesäkuu 2026 oli poikkeuksellisen lämmin niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin.

Ilmatieteen laitoksen julkaiseman EU:n Copernicus-ilmastopalvelun yhteenvedon mukaan kuukausi oli koko maailman mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Länsi-Euroopassa kesäkuu oli lämpimin koskaan mitattu. Samalla napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen pintalämpötila nousi uuteen kesäkuun ennätykseen.

Kuukauden jälkipuoliskolla suuri osa Eurooppaa kärsi voimakkaasta helleaallosta. Lämpötilat rikkoivat sekä kesäkuun ennätyksiä että kaikkien aikojen kansallisia lämpöennätyksiä useissa maissa.

Maailman keskilämpötila oli 16,54 astetta

Kesäkuun 2026 maailmanlaajuinen keskilämpötila oli 16,54 celsiusastetta.

Lukema oli 0,56 astetta korkeampi kuin vuosien 1991-2020 kesäkuiden keskiarvo. Kesäkuu oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Vain kesäkuu 2024 on ollut tätä lämpimämpi.

Arvioituun esiteollisen ajan eli vuosien 1850-1900 kesäkuun keskilämpötilaan verrattuna kesäkuu 2026 oli 1,39 astetta lämpimämpi.

Yksittäisen kuukauden lämpötilaero ei tarkoita, että Pariisin ilmastosopimuksessa mainittu 1,5 asteen pitkän aikavälin raja olisi lopullisesti ylitetty. Lukema kertoo kuitenkin siitä, kuinka korkealle maailman lämpötilat ovat nousseet.

Länsi-Euroopassa ylitettiin edellisvuoden ennätys

Länsi-Euroopan keskilämpötila oli kesäkuussa 20,74 astetta.

Se oli peräti 3,05 astetta korkeampi kuin vuosien 1991-2020 kesäkuun keskiarvo.

Alueen aiempi ennätys oli vasta kesäkuulta 2025, mutta se rikkoutui jo vuotta myöhemmin.

Koko Euroopan maa-alueiden keskilämpötila oli 19,14 astetta. Tämä oli mittaushistorian toiseksi korkein kesäkuun lukema ja 1,78 astetta vertailukauden keskiarvon yläpuolella.

Euroopan lämpimimmän kesäkuun ennätystä pitää edelleen hallussaan vuosi 2019.

Helleaalto aiheutti vakavia terveysvaikutuksia

Kesäkuun jälkipuoliskon helleaalto ulottui laajalle alueelle Euroopassa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan äärimmäinen kuumuus aiheutti vakavia terveysvaikutuksia, joihin kuuluivat myös kuumuuteen liittyvät kuolemat.

Pitkittynyt helle kuormittaa erityisesti iäkkäitä, pitkäaikaissairaita, pieniä lapsia ja ulkona työskenteleviä ihmisiä.

Kuumuuden vaikutukset eivät rajoitu päivän korkeimpiin lämpötiloihin. Jos myös yöt pysyvät kuumina, elimistö ja rakennukset eivät pääse viilenemään.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas muistuttaa, että helleaaltojen lisääntyminen näkyy jo eri puolilla maailmaa.

"Euroopassa tämä on johtanut kuumuuteen liittyvien kuolemien lisääntymiseen, vesipulaan, satotappioihin ja lisääntyviin maastopaloihin", Taalas sanoo tiedotteessa.

Kuivuus lisäsi maastopalojen vaaraa

Euroopassa esiintyi kesäkuussa myös laaja-alaista kuivuutta.

Kuumuuden ja kuivuuden yhdistelmä edisti maastopalojen syntymistä etenkin Iberian niemimaalla ja Etelä-Ranskassa.

Samalla kuivuusriski kasvoi osissa Itä-Eurooppaa.

Länsi- ja Keski-Euroopan kuivuusolosuhteet olivat alkaneet kehittyä jo toukokuun helleaallon aikana. Kesäkuun kuumuus pahensi tilannetta entisestään.

Kuivuus voi heikentää satoja, pienentää vesivarantoja ja tehdä kasvillisuudesta herkemmin syttyvää.

Merien lämpötila nousi uuteen ennätykseen

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen merenpinnan lämpötila oli kesäkuussa 20,86 astetta.

Kyseessä oli mittaushistorian korkein kesäkuun lukema.

Edellinen ennätys oli vuodelta 2024. Se ylittyi vain 0,01 asteella, mutta uusi lukema jatkaa poikkeuksellisen lämpimien merien sarjaa.

Läntisellä Välimerellä ja Atlantin rannikkoalueilla esiintyi merellisiä lämpöaaltoja.

Merellisellä lämpöaallolla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin meriveden lämpötila pysyy kyseiselle alueelle ja vuodenajalle poikkeuksellisen korkeana.

Lämpimät meret voivat vahingoittaa meriluontoa, lisätä korallien vaalenemista ja muuttaa kalalajien sekä muiden eliöiden levinneisyyttä.

Suurin osa ylimääräisestä lämmöstä päätyy meriin

Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Joonas Merikanto korostaa merien keskeistä roolia ilmaston lämpenemisessä.

"Suurin osa tästä ylimääräisestä lämmöstä varastoituu meriin, mikä ylläpitää ennätyksellisen korkeita meriveden lämpötiloja ja lisää merellisten lämpöaaltojen riskiä", Merikanto sanoo.

Lämpimämpi meri lisää myös ilmakehän lämpö- ja kosteussisältöä.

Merikannon mukaan tämä voi vahvistaa Euroopan helleaaltoja ja kasvattaa niiden vaikutuksia.

Merien lämpeneminen jatkuu pitkään, koska valtavat vesimassat sitovat ja varastoivat lämpöä. Siksi merissä tapahtuvat muutokset eivät palaudu nopeasti, vaikka ilman lämpötila vaihtelisi lyhyellä aikavälillä.

El Niño voimistui trooppisella Tyynellämerellä

Merenpinnan lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä.

Alueella vallitsivat kehittyvät El Niño -olosuhteet, joiden ennustettiin voimistuvan nopeasti tulevien kuukausien aikana.

El Niño on Tyynenmeren luonnollinen ilmastovaihtelu, joka voi nostaa maailman keskilämpötilaa ja vaikuttaa sateisiin sekä sääoloihin eri puolilla maailmaa.

El Niño ei kuitenkaan yksin selitä pitkän aikavälin lämpenemistä. Luonnollisen vaihtelun vaikutus tapahtuu jatkuvasti lämpenevän ilmaston päälle.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuun meriennätys liittyi osittain voimakkaiden El Niño -olosuhteiden kehittymiseen.

Arktista merijäätä oli tavallista vähemmän

Arktisen alueen keskimääräinen merijään laajuus oli kesäkuussa noin viisi prosenttia pitkän ajan keskiarvoa pienempi.

Se oli mittaushistorian kuudenneksi pienin kesäkuussa havaittu merijään laajuus.

Merijään määrä vaihtelee vuosittain sääolojen mukaan, mutta pitkän aikavälin kehitys on ollut laskeva.

Jään väheneminen voi edelleen vahvistaa lämpenemistä, sillä tumma merivesi imee auringon säteilyä tehokkaammin kuin vaalea jääpeite.

Myös Suomessa oli tavallista lämpimämpää

Suomessa kesäkuu oli suurimmassa osassa maata 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Pohjoisimmassa Lapissa ja lounaissaaristossa kuukausi oli paikoin jopa harvinaisen lämmin.

Kesäkuun keskilämpötila vaihteli Etelä- ja Keski-Suomen noin 17 asteesta Käsivarren Lapin noin 10 asteeseen.

Hellepäiviä mitattiin Suomessa kesäkuun aikana yhteensä 13.

Tavallisesti hellettä esiintyy kesäkuussa jossakin päin Suomea keskimäärin kahdeksana päivänä.

Suomessa kesäkuu ei siis ollut yhtä poikkeuksellinen kuin Länsi-Euroopassa, mutta lämpötilat olivat silti selvästi pitkän ajan keskiarvon yläpuolella.

Ennätykset eivät ole enää irrallisia poikkeuksia

Yksittäiseen helleaaltoon vaikuttavat aina sääjärjestelmät, ilmavirtaukset ja luonnollinen ilmastovaihtelu.

Ilmaston lämpeneminen nostaa kuitenkin lähtötasoa, jolta helleaallot alkavat. Tämän vuoksi samanlaiset säätilanteet tuottavat nykyisin korkeampia lämpötiloja kuin menneinä vuosikymmeninä.

"Kesäkuun ennätykset eivät ole irrallisia poikkeamia, vaan osa nopeasti etenevää ilmastonmuutosta", Merikanto toteaa.

Hänen mukaansa viime vuosien nopea maailmanlaajuinen lämpeneminen ja maapallon säteilytaseen kasvanut epätasapaino kertovat lämmön kertyvän ilmastojärjestelmään poikkeuksellisen nopeasti.

Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmaston tuleva kehitys riippuu suuresti maailman suurimpien talouksien ratkaisuista.

Taalas nostaa esiin erityisesti G20-maat ja suuret kehittyvät taloudet. Euroopan ja Suomen omat ilmastotoimet ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä pysäyttämään maailmanlaajuista lämpenemistä.