Itseensä luottaminen ei tarkoita kovaa egoa tai täydellistä varmuutta. Usein se näkyy paljon arkisemmin: pidät kiinni omista lupauksistasi, kuuntelet tunteitasi ja toimit arvojesi mukaisesti.

Itseluottamuksesta puhutaan usein ulkoisena varmuutena. Ajatellaan, että itseensä luottava ihminen puhuu rohkeasti, tekee päätöksiä nopeasti ja näyttää aina tietävän, mitä haluaa.

Todellisuudessa itseensä luottaminen on usein hiljaisempaa. Se on kykyä uskoa omiin havaintoihin, tunteisiin, rajoihin ja valintoihin myös silloin, kun elämä on epäselvää.

Your Tangon artikkelissa Zayda Slabbekoorn käsittelee filosofi Stephanie Harrisonin ajatuksia siitä, mistä itseensä luottamisen voi tunnistaa. Harrisonin mukaan kyse on taidosta, joka monelle olisi pitänyt opettaa jo lapsena, mutta jota moni joutuu opettelemaan aikuisena.

Itseensä luottaminen ei synny yhdessä yössä. Se rakentuu pienistä toistuvista teoista, joissa ihminen osoittaa itselleen: voin uskoa omaan sanaani, omaan tunteeseeni ja omaan suuntaani.

1. He pitävät kiinni lupauksista, joita tekevät itselleen

Yksi selkein merkki itseensä luottavasta ihmisestä on se, että hän ei kohtele omia lupauksiaan kevyesti.

Tämä ei tarkoita täydellisyyttä. Kaikki epäonnistuvat joskus. Jokainen jättää joskus lenkin väliin, lykkää vaikeaa päätöstä tai palaa tapaan, josta oli aikonut luopua.

Ongelma syntyy, jos ihminen rikkoo omia lupauksiaan jatkuvasti. Jos sanot itsellesi yhä uudelleen, että aloitat, lopetat, muutat, otat etäisyyttä tai pidät rajasi, mutta et koskaan tee niin, mieli alkaa vähitellen oppia, ettei omaan sanaasi voi luottaa.

Your Tangon mukaan parisuhdevalmentaja Jordan Gray tiivistää asian näin: "Jos rikot jatkuvasti itsellesi antamiasi lupauksia, sinun on vaikea luottaa myös muiden sanoihin."

Tämä on osuva ajatus. Jos oma sisäinen kokemus on se, että lupaukset eivät merkitse mitään, epäluottamus voi levitä myös ihmissuhteisiin.

Harrisonin mukaan ratkaisu ei ole luvata itselleen vielä suurempia muutoksia. Päinvastoin. Jos omat lupaukset rikkoutuvat usein, niistä kannattaa tehdä pienempiä ja saavutettavampia.

Sen sijaan että sanoisit "menen tänään tunnin treeniin", voit sanoa: "Kävelen korttelin ympäri ja katson, miltä tuntuu."

Tämä voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta se on juuri asian ydin. Itseensä luottaminen rakentuu siitä, että oma sana alkaa taas toteutua.

Pieni pidetty lupaus on parempi kuin suuri lupaus, joka hajoaa aina.

2. He tunnistavat ja hyväksyvät omat tunteensa

Moni ajattelee luottavansa itseensä, mutta ohittaa samalla jatkuvasti omat tunteensa.

Väsymys kuitataan laiskuudeksi. Suru työnnetään syrjään. Ärtymys selitetään pois. Kehon viestit sivuutetaan, koska "ei nyt ehdi". Paha olo haudataan kiireen, ruudun, työn, ruoan, alkoholin, suorittamisen tai muiden ihmisten tarpeiden alle.

Mutta jos ihminen ei kuuntele itseään, miten hän voisi luottaa itseensä?

Harrison muistuttaa Your Tangossa, että tunteita ei kannata torjua heti. "Tuntuuko sinusta vihaiselta? Älä työnnä sitä pois. Tuntuuko sinusta surulliselta? Anna itsesi itkeä."

Tunteiden tunnistaminen ei tarkoita sitä, että niiden mukaan pitää toimia hallitsemattomasti. Viha ei oikeuta loukkaamaan. Suru ei tarkoita, että elämä on pilalla. Ahdistus ei aina kerro, että jokin on vaarallista.

Mutta tunteet ovat viestejä. Jos ne tukahdutetaan aina, ihminen menettää yhteyden omaan sisäiseen kompassiinsa.

Harrison ehdottaa myös päiväkirjan kirjoittamista. Muutaman minuutin kirjoittaminen päivän tapahtumista ja niihin liittyneistä tunteista voi auttaa huomaamaan, mitä sisällä oikeasti tapahtuu.

Tämä voi olla yllättävän tehokasta, koska paperille kirjoitettu tunne muuttuu usein epämääräisestä möykystä selkeämmäksi viestiksi.

"Minua ärsyttää" voi tarkentua muotoon: "Minua ärsyttää, koska suostuin taas asiaan, jota en olisi halunnut tehdä."

"Minua väsyttää" voi tarkentua muotoon: "Olen kantanut liikaa muiden odotuksia."

"Minua surettaa" voi tarkentua muotoon: "Kaipaan yhteyttä, jota en ole saanut."

Kun ihminen oppii kuulemaan omat tunteensa, hän ei ole enää yhtä riippuvainen siitä, että joku ulkopuolinen kertoo, mitä hänen pitäisi ajatella.

3. He tunnistavat arvonsa ja elävät niiden mukaan

Itseensä luottava ihminen ei tee päätöksiä pelkästään sen perusteella, mikä näyttää hyvältä ulospäin.

Hän kysyy: vastaako tämä sitä, kuka olen ja millaista elämää haluan rakentaa?

Harrisonin mukaan moni on omaksunut huomaamattaan yhteiskunnan, kulttuurin tai vanhempiensa arvot ilman, että on koskaan pysähtynyt miettimään, ovatko ne todella omia.

Tämä on tavallista. Ihminen voi jahdata menestystä, asemaa, tietynlaista parisuhdetta, ulkonäköä, elämäntyyliä tai hyväksyntää vain siksi, että on oppinut pitämään niitä tavoittelemisen arvoisina.

Mutta jos valinnat eivät perustu omiin arvoihin, elämä voi alkaa tuntua vieraalta, vaikka ulospäin kaikki olisi kunnossa.

Siksi omien arvojen tunnistaminen on itseensä luottamisen kannalta keskeistä.

Kun edessä on vaikea päätös, arvoihin voi palata. Harrison ehdottaa kysymään: "Mikä valinta auttaa minua ilmentämään arvojani?"

Tämä kysymys voi muuttaa paljon.

Jos arvosi on rehellisyys, et ehkä valitse helpointa valhetta.
Jos arvosi on rauha, et ehkä jatka draamaa vain tottumuksesta.
Jos arvosi on terveys, et ehkä ohita kehon viestejä loputtomasti.
Jos arvosi on vapaus, et ehkä rakenna elämää pelkän miellyttämisen ympärille.
Jos arvosi on läheisyys, et ehkä piiloudu viileyden taakse vain suojellaksesi itseäsi.

Arvot eivät tee elämästä helppoa, mutta ne tekevät siitä selkeämpää.

Kun elät omien arvojesi mukaan, päätökset eivät enää tunnu pelkältä muiden odotusten arvaamiselta.

Miksi itseensä luottaminen on niin vaikeaa?

Moni ei menetä itseensä luottamista yhdessä hetkessä. Se murenee vähitellen.

Ehkä lapsena tunteitasi vähäteltiin. Ehkä sinulle opetettiin, että kiltti ihminen joustaa aina. Ehkä olet tehnyt päätöksiä, joita kadut. Ehkä olet jäänyt liian pitkäksi aikaa ihmissuhteisiin, jotka saivat sinut epäilemään itseäsi. Ehkä olet tottunut kysymään muilta lupaa asioihin, jotka oikeasti kuuluvat sinulle.

Silloin itseensä luottaminen voi tuntua aluksi oudolta.

Se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vialla. Se tarkoittaa, että harjoittelet uudelleen taitoa, jonka olisi pitänyt saada kehittyä rauhassa.

Itseensä luottaminen ei tarkoita sitä, että on aina oikeassa. Se tarkoittaa, että pystyy olemaan rehellinen itselleen myös silloin, kun on väärässä.

Se tarkoittaa kykyä sanoa: "Tämä ei tunnu minusta hyvältä."
Se tarkoittaa kykyä sanoa: "Haluan kokeilla tätä."
Se tarkoittaa kykyä sanoa: "Muutin mieleni."
Se tarkoittaa kykyä sanoa: "Tämä on minulle tärkeää."
Se tarkoittaa kykyä sanoa: "En hylkää itseäni, vaikka pelottaa."

Pienet lupaukset rakentavat suurta luottamusta

Jos haluat vahvistaa luottamusta itseesi, aloita pienestä.

Älä lupaa koko elämäntaparemonttia. Lupaa yksi asia, jonka voit oikeasti tehdä. Juo lasi vettä aamulla. Kävele viisi minuuttia. Kirjoita yksi rivi päiväkirjaan. Sano yhdessä tilanteessa rehellisemmin, mitä ajattelet. Mene nukkumaan kymmenen minuuttia aiemmin.

Sitten huomaa, että teit sen.

Tämä on tärkeää, koska ihminen ei rakenna itseensä luottamista pelkällä ajattelulla. Hän rakentaa sitä kokemuksilla.

Kun pidät pienen lupauksen, mielesi saa todisteen: voin luottaa itseeni vähän enemmän kuin eilen.

Itseensä luottaminen ei ole kovuutta, vaan yhteyttä

Itseensä luottava ihminen ei ole tunteeton, itseriittoinen tai aina varma.

Hän on yhteydessä itseensä.

Hän kuuntelee, mitä sisällä tapahtuu. Hän ei tee itselleen jatkuvasti lupauksia, joita ei aio pitää. Hän ei anna muiden arvojen korvata omiaan. Hän ei tarvitse täydellistä varmuutta voidakseen ottaa seuraavan askeleen.

Tämä on ehkä koko aiheen lempein puoli: itseensä luottaminen ei vaadi, että olet valmis ihminen.

Se vaatii vain, että alat kohdella itseäsi kuin ihmistä, jonka sana, tunne ja suunta merkitsevät jotakin.