Häpeä voi jäädä elämään ihmisen sisälle pitkäksi aikaa, mutta sitä ei tarvitse kantaa loppuelämää mukana kuin salaisuutta.

Häpeä on tunne, jonka lähes jokainen tunnistaa jossain muodossa. Se voi nousta pintaan nolosta muistosta, virheestä, torjutuksi tulemisen kokemuksesta tai vuosien takaisesta tilanteesta, jota mieli ei ole päästänyt irti.

Your Tangon artikkelissa Aria Gmitter käsittelee häpeää tunteena, joka voi pysyä ihmiseltä itseltäänkin piilossa, kunnes se alkaa näkyä esimerkiksi ahdistuksena, paniikkina, masennuksena tai muina kielteisinä tunteina ja toimintatapoina. Artikkelissa häpeää verrataan vaatteessa olevaan tahraan: joskus sitä ei huomaa heti, mutta ratkaisevaa on se, miten siihen reagoi.

Onnelliset ja tunne-elämältään tasapainoiset ihmiset eivät välttämättä ole vapaita häpeästä. He vain suhtautuvat siihen eri tavalla. He eivät yritä haudata tunnetta, vaan opettelevat tunnistamaan sen, käsittelemään sitä ja päästämään siitä vähitellen irti.

1. He opettelevat luottamaan omiin tunteisiinsa

Häpeä saa ihmisen helposti epäilemään itseään. Se voi kuiskata, että jokin oma tarve, ajatus tai tapa olla on väärä, nolo tai liikaa.

Your Tangon haastattelema draamaterapeutti Sarah Bilodeau kehottaa kysymään itseltä, mistä jokin sisäinen kielto on opittu. Hän muotoilee asian näin: "Kun ajattelet, ettet saisi tehdä tai sanoa jotakin, varsinkin jos se ei satuta sinua tai muita, voit kysyä itseltäsi: 'Missä opin ajattelemaan näin?'"

Tämä kysymys on tärkeä, koska häpeä ei aina ole omaa alkuperää. Se voi olla opittua. Se voi tulla perheestä, koulusta, aiemmista ihmissuhteista, kulttuurista tai vuosia sitten kuullusta kommentista, joka jäi elämään mieleen.

Jos ihminen alkaa uskoa jokaista häpeän nostamaa ajatusta, hän kaventaa omaa elämäänsä. Hän ei sano ääneen mielipidettään, ei pyydä sitä mitä tarvitsee, ei pukeudu kuten haluaisi eikä uskalla olla näkyvä.

Tunteisiin luottaminen ei tarkoita sitä, että kaikki tunnepohjaiset reaktiot olisivat aina oikeassa. Se tarkoittaa sitä, että niitä kuunnellaan uteliaasti eikä automaattisesti tuomita.

2. He päästävät irti menneestä

Häpeä elää usein menneisyydessä. Se palaa hetkiin, jolloin sanoit väärin, toimit kömpelösti, luotit väärään ihmiseen tai et osannut puolustaa itseäsi.

Your Tangon artikkelissa kirjailija, puhuja ja elämäntaitovalmentaja Cheryl Magee kuvaa häpeää itseensä kohdistuvana tuomiona ja anteeksiantamattomuutena. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä askelista on lakata antamasta muiden määrittää omaa arvoa.

Magee sanoo: "Olet ihminen. Jokaisella on jotakin, mitä hän saattaa hävetä. Rakasta itseäsi. Ole kiltti itsellesi. Anna itsellesi anteeksi."

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se voi olla vaikeaa. Moni on ankarampi itselleen kuin kenellekään ystävälleen. Jos ystävä kertoisi vanhasta virheestään, häntä lohdutettaisiin. Kun sama asia koskee itseä, mieli voi toistaa syytöksiä vuodesta toiseen.

Menneestä irti päästäminen ei tarkoita, että virhe mitätöidään. Se tarkoittaa, ettei koko identiteettiä rakenneta yhden virheen, nolon hetken tai vaikean elämänvaiheen ympärille.

3. He tunnistavat häpeän silloin, kun se nousee esiin

Häpeä ei aina ilmoita itsestään suoraan. Se ei välttämättä sano: nyt sinua hävettää. Se voi näkyä vetäytymisenä, epävarmuutena, ylivarovaisuutena, pelkona epäonnistua tai tunteena siitä, ettei ole rakastettava.

Your Tangon artikkelissa NLP-asiantuntija Elsa Cronje listaa häpeään liittyviksi oireiksi muun muassa itseluottamuksen puutteen, nolostumisen pelon, epäonnistumisen pelon, torjutuksi tulemisen pelon sekä kokemuksen siitä, että on yksin, vailla rakkautta tai tukea.

Tunnistaminen on tärkeää, koska nimeämätön häpeä ohjaa elämää salaa. Ihminen voi esimerkiksi vältellä uusia mahdollisuuksia siksi, ettei halua joutua tilanteeseen, jossa voisi epäonnistua. Hän voi tulkita neutraalin kommentin torjuntana tai pitää itseään muita huonompana ilman, että huomaa häpeän olevan taustalla.

Kun häpeän tunnistaa, sen kanssa voi alkaa työskennellä. Silloin voi kysyä: mitä tämä tunne yrittää suojella? Onko se nykyhetken totuus vai vanha opittu reaktio?

Häpeä menettää voimaa, kun sen tuo näkyviin

Häpeän voima perustuu usein salaamiseen. Se kasvaa pimeässä, kun ihminen kuvittelee olevansa ainoa, joka tuntee näin.

Siksi luotettavalle ihmiselle puhuminen voi olla ratkaisevaa. Kaikkea ei tarvitse jakaa kaikille, mutta häpeän kanssa ei myöskään tarvitse jäädä yksin. Jos tunne on syvä, pitkäkestoinen tai liittyy traumaattisiin kokemuksiin, ammattiapu voi olla tärkeä askel.

Onnelliset ihmiset eivät ole onnellisia siksi, ettei heillä olisi häpeää. He ovat oppineet, ettei häpeän tarvitse johtaa piiloutumiseen. Sen voi tunnistaa, sitä voi tutkia ja siitä voi vähitellen päästää irti.

Itsemyötätunto on häpeän vastavoima

Häpeä sanoo usein: sinussa on jotain perustavanlaatuisesti väärää. Itsemyötätunto vastaa: olet ihminen, ja ihmisyys sisältää virheitä, keskeneräisyyttä ja korjaamisen mahdollisuuksia.

Kun ihminen oppii suhtautumaan itseensä lempeämmin, häpeä ei katoa ehkä yhdessä yössä. Mutta se ei enää saa yksin päättää, kuka olet, mitä uskallat tehdä ja millaista elämää saat tavoitella.

Häpeä voi olla osa tarinaa, mutta sen ei tarvitse olla koko tarina.