Ihminen ei aina toista vanhoja kaavoja siksi, ettei ymmärtäisi niitä. Joskus hän ymmärtää liiankin hyvin, mutta tuttu kipu tuntuu silti turvallisemmalta kuin tuntematon muutos.

Moni tunnistaa saman turhauttavan kuvion. Päätät, ettet enää palaa samaan suhteeseen, samaan riitaan, samaan ylityöputkeen, samaan miellyttämiseen, samaan rahankäyttöön tai samaan tapaan sivuuttaa omat tarpeesi.

Hetken kaikki menee paremmin. Sitten tilanne toistuu.

Jälkikäteen kysyt itseltäsi: miksi tein tämän taas, vaikka tiesin paremmin?

Vastaus ei yleensä ole yksinkertainen laiskuus, tyhmyys tai heikko luonne. Usein kyse on tottumuksesta, hermoston turvallisuudentunteesta, vanhoista kiintymyssuhdemalleista ja siitä, että muutos vaatii muutakin kuin järjen päätöksen.

1. Tuttu tuntuu turvalliselta, vaikka se satuttaisi

Ihmisen mieli ei aina etsi onnellisuutta. Usein se etsii ennustettavuutta.

Jos olet tottunut tietynlaiseen ongelmaan, se voi tuntua kummallisen tutulta. Ehkä olet aina joutunut ansaitsemaan rakkautta. Ehkä olet tottunut draamaan. Ehkä olet kasvanut ympäristössä, jossa rauha ei kestänyt kauan. Ehkä olet oppinut, että sinun tehtäväsi on sopeutua, pelastaa tai kestää.

Silloin terveempi vaihtoehto voi tuntua aluksi jopa oudolta. Rauhallinen ihmissuhde voi tuntua tylsältä. Selkeä raja voi tuntua itsekkäältä. Lepo voi tuntua laiskuudelta. Vakaa arki voi tuntua siltä, että jotain puuttuu.

Tuttu ongelma ei ole hyvä, mutta se on tuttu. Ja joskus tuttu voittaa hyvän, jos ihminen ei vielä osaa luottaa uuteen.

2. Vanha kaava palkitsee hetkellisesti

Moni haitallinen toimintatapa jatkuu siksi, että se antaa lyhyellä aikavälillä helpotuksen.

Kun välttelet vaikeaa keskustelua, hetken ei tarvitse kohdata pelkoa. Kun palaat myrkylliseen suhteeseen, yksinäisyys helpottaa hetkeksi. Kun sanot taas kyllä, vältät toisen pettymyksen. Kun ostat jotakin turhaan, saat nopean piristyksen. Kun lykkäät päätöstä, ahdistus vähenee juuri sillä hetkellä.

Ongelma on, että helpotus ei kestä.

Pitkällä aikavälillä sama kuvio tuo lisää pahaa oloa. Mutta koska aivot muistavat nopean helpotuksen, ihminen palaa samaan ratkaisuun, vaikka tietää sen seuraukset.

Siksi pelkkä "tiedän, ettei tämä kannata" ei aina riitä. Pitää löytää uusi tapa saada helpotusta ilman että vanha ongelma vahvistuu.

3. Ihminen sekoittaa tutun tunteen rakkauteen tai oikeaan suuntaan

Erityisesti ihmissuhteissa vanhat ongelmat voivat tuntua voimakkailta ja siksi merkityksellisiltä.

Jos olet tottunut siihen, että rakkaus on epävarmuutta, jahtaamista, sovittelua tai voimakkaita ylä- ja alamäkiä, rauhallinen suhde voi tuntua vähemmän "oikealta". Sydän ei hakkaa samalla tavalla, vatsassa ei kierrä, viestejä ei tarvitse tulkita ja jatkuva draama puuttuu.

Mutta joskus se, mitä luulet kemiaksi, onkin hermoston hälytystila.

Vanha tunne voi tuntua kohtalolta, vaikka se olisi vain tuttu kipu uudessa ihmisessä. Siksi moni palaa samanlaisiin suhteisiin, vaikka järki sanoisi, että kaava on nähty jo ennenkin.

4. Muutos uhkaa identiteettiä

Jos ihminen on ollut pitkään tietynlainen, muutos voi tuntua siltä kuin hän pettäisi itsensä tai muut.

Jos olet aina ollut auttaja, rajan asettaminen voi tuntua kylmyydeltä. Jos olet aina ollut kunnianhimoinen, lepo voi tuntua epäonnistumiselta. Jos olet aina ollut suhteen sovittelija, konflikti voi tuntua vaaralta. Jos olet aina ollut porukan hauskuuttaja, vakavuus voi tuntua roolin rikkomiselta.

Siksi ihminen voi palata vanhaan ongelmaan, koska vanha ongelma pitää yllä tuttua minää.

Muutos ei kysy vain: mitä haluat tehdä toisin?
Se kysyy myös: kuka uskallat olla, jos et enää toimi vanhalla tavalla?

5. Häpeä vetää takaisin samaan kierteeseen

Kun ihminen huomaa toistaneensa vanhan virheen, häpeä voi olla valtava.

"Taas minä tein tämän."
"En ikinä opi."
"Mikä minussa on vikana?"
"Olen toivoton tapaus."

Häpeä ei kuitenkaan yleensä auta muutokseen. Se lamaannuttaa ja saa ihmisen kaipaamaan nopeaa lohtua. Ja mikä on helpoin lohtu? Usein juuri se sama vanha kaava.

Siksi ihminen voi joutua noidankehään: vanha ongelma, häpeä, lohdun tarve, vanha ongelma uudelleen.

Muutoksen kannalta hyödyllisempi kysymys ei ole "miksi olen näin surkea?", vaan "mitä tapahtui juuri ennen kuin palasin tähän kaavaan?"

6. Ympäristö tukee vanhaa toimintatapaa

On vaikea muuttua, jos ympäristö palkitsee vanhan version sinusta.

Jos kaikki ovat tottuneet siihen, että sinä joustat, he voivat ärsyyntyä, kun lopetat joustamisen. Jos olet aina ollut muiden kuuntelija, ihmiset voivat hämmentyä, kun tarvitset itse tukea. Jos parisuhteessa toinen hyötyy siitä, että sinä peräännyt, hän ei välttämättä ilahdu uudesta jämäkkyydestäsi.

Silloin vanhaan ongelmaan palaaminen ei johdu vain sinusta. Koko ympäristö saattaa yrittää vetää sinua takaisin rooliin, josta se hyötyi.

Tämä ei tarkoita, että muut olisivat aina pahantahtoisia. Usein ihmiset vain pitävät tutusta dynamiikasta. Mutta jos haluat muuttua, sinun on kestettävä se, että kaikki eivät heti taputa uudelle versiolle sinusta.

7. Ongelma on ratkaissut joskus jonkin toisen ongelman

Moni haitallinen tapa on alun perin syntynyt selviytymiskeinoksi.

Miellyttäminen on ehkä suojannut konflikteilta. Ylisuorittaminen on tuonut hyväksyntää. Vetäytyminen on estänyt pettymyksiä. Kontrollointi on luonut turvallisuuden tunnetta. Tunteiden tukahduttaminen on auttanut selviytymään tilanteista, joissa tunteille ei ollut tilaa.

Siksi vanha ongelma ei ole pelkkä vihollinen. Se on voinut joskus auttaa.

Mutta selviytymiskeino voi muuttua vankilaksi, jos se jää päälle vielä sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita samalla tavalla.

Voit suhtautua vanhaan kaavaan lempeämmin: kiitos, että suojelit minua joskus. Nyt tarvitsen toisen tavan.

8. Järki muuttuu nopeammin kuin keho

Ihminen voi ymmärtää ajattelun tasolla, että jokin ei ole hyväksi. Silti keho reagoi kuin ennen.

Raja pelottaa. Hiljaisuus ahdistaa. Rauha tuntuu epäilyttävältä. Yksinolo tuntuu hylkäämiseltä. Palautteen saaminen tuntuu vaaralta. Toisen pettymys tuntuu katastrofilta.

Tämä ei tarkoita, että et olisi oppinut mitään. Se tarkoittaa, että hermosto tarvitsee toistoa ja turvallisia kokemuksia ennen kuin uusi tapa alkaa tuntua luonnolliselta.

Siksi muutos on usein hidasta. Ensin järki ymmärtää. Sitten käytös alkaa vähän muuttua. Vasta myöhemmin keho oppii, ettei uusi tapa ole vaarallinen.

Miten vanhasta kaavasta voi päästä irti?

Ensimmäinen askel on tunnistaa hetki ennen toistoa. Mitä tapahtuu juuri ennen kuin palaat samaan ongelmaan? Oletko väsynyt, yksinäinen, syyllinen, peloissasi, hylätty, stressaantunut tai vihainen?

Toinen askel on tehdä vanhasta kaavasta vähän hitaampi. Jos normaalisti vastaat heti, odota tunti. Jos normaalisti sanot kyllä, sano "palaan tähän huomenna". Jos normaalisti palaat samaan riitaan, poistu hetkeksi rauhoittumaan. Jos normaalisti otat yhteyttä ihmiseen, joka satuttaa sinua, kirjoita ensin viesti muistiinpanoihin äläkä lähetä sitä.

Kolmas askel on korvata, ei vain kieltää. Ihminen tarvitsee uuden keinon siihen samaan tarpeeseen, jota vanha ongelma palveli.

Jos vanha tapa toi turvaa, etsi uusi turva. Jos se toi huomiota, etsi terveempi yhteys. Jos se toi helpotusta, etsi keino rauhoittaa kehoa. Jos se toi tunnetta kontrollista, rakenna pieniä hallittavia rutiineja.

Muutos ei ole yksi päätös vaan monta pientä poikkeamaa

Vanhoista ongelmista irti pääseminen ei yleensä tapahdu yhdellä suurella lupauksella. Se tapahtuu monella pienellä hetkellä, joissa toimit vähän eri tavalla kuin ennen.

Et mene mukaan samaan väittelyyn.
Et selitä itseäsi loputtomasti.
Et vastaa heti.
Et palaa suhteeseen ensimmäisestä kaipuun aallosta.
Et ota vastuuta asiasta, joka ei kuulu sinulle.
Et kutsu vanhaa kipua kohtaloksi.

Jokainen pieni poikkeama opettaa mielelle ja keholle: myös näin voi selvitä.

Se, että palaat joskus vanhaan, ei tarkoita että muutos epäonnistui

Takapakki ei ole todiste siitä, ettei mikään muutu. Se on osa muutosta.

Vanha kaava on usein vuosien tai vuosikymmenten harjoittelun tulos. Ei ole realistista odottaa, että se katoaa heti, kun ymmärrät sen. Tärkeintä on huomata paluu nopeammin, jäädä siihen lyhyemmäksi aikaa ja suhtautua itseesi vähemmän julmasti.

Ennen ehkä olit samassa ongelmassa vuosia. Nyt huomaat sen kuukausissa. Seuraavaksi ehkä viikoissa. Lopulta saatat huomata sen jo ennen kuin olet astumassa samaan ansaan.

Se on kasvua.

Vanha ongelma ei ole koko totuus sinusta

Ihminen palaa samoihin ongelmiin, koska vanhat kaavat ovat sitkeitä. Ne liittyvät turvaan, häpeään, identiteettiin, tottumukseen ja siihen, miten olemme oppineet selviytymään.

Mutta toistuva kaava ei tarkoita, että olet tuomittu siihen.

Se tarkoittaa, että jokin osa sinusta on yrittänyt ratkaista elämää vanhalla työkalulla. Nyt saat opetella uuden.

Muutos alkaa usein hyvin pienestä rehellisestä lauseesta: "Tiedän tämän kuvion. En halua enää tehdä sitä samalla tavalla."

Ja vaikka et onnistuisi heti täydellisesti, jokainen kerta, kun näet kaavan selvemmin, olet jo kauempana siitä kuin ennen.