Moni jää suhteeseen, jossa ilo on vähäistä ja riidat toistuvat. Ulospäin päätös näyttää käsittämättömältä, mutta taustalla vaikuttavat usein syvälle juurtuneet uskomukset ja opitut mallit.

Usein kyse ei ole vain nykyisestä kumppanista, vaan tavoista, jotka ovat syntyneet jo varhain. Lapsuudessa omaksutut turvan, rakkauden ja konfliktien käsittelyn mallit voivat ohjata aikuisena tehtyjä päätöksiä yllättävän voimakkaasti, kertoo Care2-blogi.

1. Pelko siitä, ettei löydä ketään yhtä tuttua ja turvallista

Moni sekoittaa tuttuuden turvallisuuteen. Vaikka suhde olisi kuormittava, sen dynamiikka on ennustettava. Ennustettavuus tuntuu turvalliselta, vaikka se ei olisi onnellista.

Jos lapsuudessa rakkaus yhdistyi jännitteeseen, draamaan tai epävarmuuteen, sama kaava voi tuntua aikuisena normaalilta. Silloin rauhallinen ja tasapainoinen suhde voi jopa tuntua oudolta.

Todellisuudessa oikeanlainen suhde ei perustu jatkuvaan taisteluun. Siinä on enemmän virtaavuutta kuin vääntämistä.

2. Pelko siitä, että toinen on parempi jonkun muun kanssa

Tämä ajatus kumpuaa usein riittämättömyyden tunteesta. Saatetaan uskoa, että jos vain yrittää enemmän, toinen muuttuu ja suhde paranee.

Taustalla voi olla lapsuudessa opittu rooli sovittelijana tai korjaajana. On totuttu ansaitsemaan rakkautta huolehtimalla toisen tarpeista.

Todellisuudessa ketään ei voi pelastaa tai muuttaa yksin. Jos suhde ei toimi, se ei tarkoita epäonnistumista vaan yhteensopimattomuutta.

3. Uskomus, että on parempi olla jonkun kanssa kuin yksin

Jos yksin oleminen on joskus tuntunut turvattomalta, suhde voi näyttäytyä turvaverkkona hinnalla millä hyvänsä.

Onnetonkin suhde voi tuntua paremmalta kuin yksinäisyyden pelko. Tällöin jäädään keskinkertaiseen tilanteeseen, koska vaihtoehto pelottaa enemmän.

Kun oppii viihtymään omassa seurassaan ja rakentamaan itsetuntoa ilman kumppania, suhteen rooli muuttuu. Silloin suhde on valinta, ei pakokeino.

4. Haluttomuus kohdata konfliktia ja lopettamista

Moni on oppinut välttämään ristiriitoja hinnalla millä hyvänsä. Jos lapsuudessa konflikti tarkoitti turvattomuutta tai hylkäämistä, eroaminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Suhteen päättäminen vaatii rehellisyyttä ja rohkeutta. Se tarkoittaa epämukavuuden kohtaamista.

Silti pitkittynyt tyytymättömyys kuluttaa enemmän kuin yksittäinen vaikea keskustelu. Tasapainoisesta tilasta tehty päätös on usein kestävämpi kuin riidan keskellä tehty.

Rehellisyys itselle on ensimmäinen askel

On tärkeää pysähtyä ja kysyä: onko suhteessa enemmän iloa vai kipua? Onko kyse väliaikaisesta vaikeasta jaksosta vai toistuvasta kaavasta?

Kun tunnistaa omat opitut mallit, voi alkaa purkaa niitä. Suhteen jatkaminen tai päättäminen on aina henkilökohtainen päätös, mutta sen tulisi perustua tietoisuuteen, ei pelkoon.