X-sukupolven vanhemmuus syntyi ajassa, jossa säännöt olivat löyhemmät, huumori ronskimpaa ja lasten kanssa toimiminen usein vaistonvaraista. Monet tavat, jotka silloin tuntuivat harmittomilta tai jopa hyödyllisiltä, herättävät nykyään hämmennystä ja joskus paheksuntaa.
Silti moni näistä käytännöistä ei ollut pahantahtoista. Päinvastoin: ne loivat läheisyyttä, huumoria ja mielikuvitusta. Tässä kolme esimerkkiä asioista, joita X-sukupolven vanhemmat tekivät lastensa edessä, mutta joita pidettäisiin nykyään sosiaalisesti sopimattomina, kertoo Your Tango.
1. Lasten tahallinen nolostuttaminen julkisilla paikoilla
Monille X-sukupolven vanhemmille nolostuttaminen oli lähes taidemuoto. Äänekäs hassuttelu, hahmoäänet, ylinäytteleminen ja täysin estoitta heittäytyminen kuuluivat arkeen, myös julkisilla paikoilla.
Nykyään tällaista käytöstä pidettäisiin usein rajojen ylittämisenä tai lapsen tunteiden vähättelynä. Aiemmin se nähtiin keinona rakentaa yhteistä huumoria ja osoittaa, ettei aikuinen ota itseään liian vakavasti.
Tutkimusten mukaan huumorin ja leikkisyyden jakaminen vanhemman ja lapsen välillä voi kuitenkin vahvistaa suhdetta merkittävästi, vaikka keinojen sopivuudesta keskustellaan nykyään aivan eri sävyssä.
2. Kainalopierujen ja muiden lapsellisten äänten tuottaminen
Röyhtäykset, pieruäänet ja muu kehon äänillä leikittely olivat monissa perheissä arkipäivää. Ne rikkoivat aikuisuuden vakavuutta ja loivat lapsille turvallisen tilan nauraa myös "kielletyille" asioille.
Nykyvanhemmuudessa tällainen käytös saatetaan nähdä huonona esimerkkinä tai epäsopivana käytöksenä, etenkin jos kasvatuksessa korostetaan itsehillintää ja sosiaalista hyväksyttävyyttä.
Silti yhteinen nauru, vaikka kuinka lapsellista, toimi monelle lapselle keinona purkaa stressiä ja kokea hyväksyntää.
3. Mielikuvituksellisten valkoisten valheiden kertominen
X-sukupolven vanhemmat eivät epäröineet kertoa lapsilleen tarinoita hammaskeijusta, yliluonnollisista olennoista tai muista mielikuvituksen hahmoista. Tarkoitus ei ollut pelotella, vaan ruokkia uteliaisuutta ja mielikuvitusta.
Nykyään painotetaan usein totuudenmukaisuutta ja lapsen turvallisuuden tunnetta, ja mielikuvituksellisia tarinoita saatetaan pitää harhaanjohtavina tai jopa haitallisina.
Silti monet kasvatustutkijat ovat todenneet, että mielikuvitusleikit ja tarinat voivat kehittää luovuutta, tarinankerrontaa ja kykyä hahmottaa monimutkaisia maailmoja myöhemmin elämässä.
Vanhemmuuden normit muuttuvat ajan mukana
Vanhemmuuden normit muuttuvat ajan mukana. Se, mikä ennen nähtiin rakkaudellisena leikkisyytenä, saatetaan nykyään tulkita rajojen ylittämiseksi tai epäasialliseksi käytökseksi.
X-sukupolven vanhemmuudessa korostui usein vapaus, huumori ja mielikuvitus. Vaikka kaikkia keinoja ei enää pidetä hyväksyttävinä, niiden taustalla oli usein halu luoda läheisyyttä ja iloa. Asioita, joita yksikään sukupolvi ei ole koskaan kasvattanut liikaa.