Petri Alanko alias Lowland julkaisi viime vuonna We've Been Here Before -pitkäsoiton Black Hole Recordingsin kautta.

Nyt julkaisussa on pitkäsoitolta lohkaistu single Machines Have Hearts.

Findance tavoitti Lowlandin kertomaan, mistä idea kappaleeseen lähti.

- Mulla on ollut tapana tehdä ihmisten kanssa erinäisiä yhteistyökuvioita, ja joskus tulee semmoinen fiilis, että joku biisi voisi olla joskus vähän erilainenkin, lähinnä siis mietin semmoisia genrevapaan vyöhykkeen juttuja monesti. En oikein haluaisi tulla kategorisoiduksi mihinkään tiettyyn, vaikka ymmärrän, että se on jengille jotenkin tärkeää. Noissa genreluokitteluissa pitäisi muistaa se, että puristit halaavat rakastamansa jutun kuoliaaksi, koska eivät anna sen elää ja hengittää ja evolvoitua. Tulee nyt mieleen tää viimeaikainen bpm-hässäkkä trancepuolella.

- Mä olin keräillyt pidemmän aikaa erinäisiä tekstipätkiä muistikirjaan, ja sitten jossain kohtaa mä tajusin, että hetkinen, näitähän alkaa olla aika laillakin tässä... Se, mikä lopulta lohkaisi siirtolohkareen liikkeelle, oli kauan sitten julkaistu I Dream Of The Other Side, joka alun alkaen oli siis Slusnik Luna -remix, niiden ambienttilevyn Other Side -biisin remix. Se oli aluksi instru, koska silloin kauan sitten me tehtiin jo Slusnikin levyä, mutta "se nyt vain sitten jäi jostain syystä", ei vissiin muita jätkiä kiinnostellut hirveästi, ja jos kaksi kolmesta ei halua uida, ei niitä voi väkisin potkia veteenkään. Otin siitä itse asiassa vähän itseeni, mutta en niinkus ehkä moni voisi luulla. Lähinnä se oli semmoista “enkö mä osaakaan motivoida ihmisiä”-tyyppistä keljutusta, jokainenhan on vapaa tekemään mitä lystää. Eikä pässi käskien pöki, Petri naurahtaa.

- No, se instruremix jäi tuolloin, 2010, pitkäksi aikaa, mutta jossain kohtaa, oisko ollut 2014, kun jotenkin päässä alkoi soida semmoinen täydentävä melodia siihen. Meni kuitenkin vuoteen 2017 asti, ennen kuin sain aikaiseksi 2018 julkaistun levyn ekan biisin, joka siis oli tuo "I Dream…” - ja se avasi tulpan. Sitten niitä alkoi tulla hiljalleen. Yksi niistä oli tämä androidirakkaustarina, Machines Have Hearts. Koko levyllähän ideana oli eksogeneesi, jossa etsitään jotakin loittoplaneettaa, jonne päästäisi koko porukka karkuun, ja yksi loittotiimeistä koostuu kaikenlaisista hybridiolennoista. Tossakin biisissä on vaikka millä mitalla viittauksia, mm. aineettomuuteen ja toiseuteen, erilaisiin ilmiasuihin… Ei koskaan pitäisi selitellä tekstejä, mutta tossa on kyse siitä, että oli se olento mikä hyvänsä, jos se on tietoinen, sille ehkä kehittyy kaipaus johonkin, jotakin kohtaan. Ja jos se Joku Tietty on jossakin toisaalla, sitä helposti sortuu substituutteihin vuosisatojen matkalla.

Singleen sisältyy myös Andy Duguidin remiksaus.

- On sanottava, että mä todella tykkään Andy Duguidin tulkinnasta, siinä on yhtä aikaa mukava melankolinen tunnelma, mutta toisesta kulmasta tarkasteltuna, vähän ulkopuolisen silmin, kun taas ne omat versiot ovat ensimmäisen persoonan juttuja. Andyn tapa heilutella harmonioita on mainio.

Pitkäsoitossa monelle biisille ääntään lainaa Ylona, jota kuullaan myös tämän sinkun osalta.

- Ylona on huikea laulaja! Keijukainen ja linssilude, heh. Yhtä aikaa viileä, hauras ja jäntevä, ja se just on se juttu Ylonan äänessä. En tiedä teenkö koskaan jatkoa levylle, mutta Y on todellakin kollaboraattorijoukon kärjessä. Muistelen, että joskus kauan sitten jossakin pelitapahtumassa piti esittää säveltämäni biisi piano+laulu-meiningillä, ja silloin tuon kyseisen biisin solisti oli estynyt, joten piti löytää korvaava ääni - ja joku sitten ehdotti Ylonaa. En tuntenut häntä ennen sitä ollenkaan, mutta pikaisesti pari demoa kuunneltuani vakuutuin, että jahas, juu, hän on hyvä. Sitten, kun kuulin henkilön laulun livenä, jumalauta, Alanko muistelee.

- Kyselin sitten, josko voisin käyttää pariin biisiin ääntä ja onneksi Y suostui. Sitten, levyä tehdessä kävi niin, että toinen vokalisteista joutui opiskelukriisin kouriin ja jätti sessiot sikseen, ja koska en halunnut venyttää levyn tekoa yhtään pidempään nurkan takaa kurkkivien uusien proggisten vuoksi, laitoin sähköpostia Y:lle, ja - luojan kiitos - kelkka kääntyi oitis. Laulatin lopulta jo pari ennalta laulettua biisiä uusiksi, koska tuntui, että Ylonan ääni sopi niihin yksinkertaisesti paremmin. Sessiot olivat todella, todella nopeita ja helppoja: yleensä toka tai kolmas otto oli jo sellainen, että enempää harvemmin tarvittiin, enkä muista, että yhtäkään biisiä olisi tarvinnut hinkata viitä läpimenoa enempää. Niiden jälkeen pari paikkaottoa, jos niitä tarvittiin. Arvioisin, että tunnissa neiti pääsi jo bussiin kohti kotia. Ammattilainen. Voin suositella, lämpimästi.

- Jos tässä nyt aktivoituisi näiden kaikkien muiden projektien ohessa vielä tekemään biisejä, mä en ole enää ollenkaan varma, haluaisinko pysytellä ups-ups-ups-ups-genreissä. Levy, jonka sain valmiiksi 2017 helmikuussa ilmestyi lopulta vasta… öh, olikos se syyskuussa 2018? Elokuussa? No, samapa tuo. Tuo pitkä aika ekasta sinkusta tähän sinkkuun on ollut jotenkin hemmetin takkuisen tuntuinen - tai siis se fiilis mulla on päällimmäisenä. Ei mitään hampaankolossa, ei tämä sitä ole, mutta kun ei tee mieli keikoille enkä ole DJ (enkä kyllä ole koskaan halunnutkaan olla), niin loppujen lopuksi... niin, no, ainahan mä olen tehnyt musiikkia vain itselleni. En mä näitä muille tee, mä teen näitä siksi, koska se on ihan kivaa hommaa ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta mä en voisi olla vähempää kiinnostunut levy-yhtiöistä ja keikkahommista ja siitä ja tästä. Ammatinvalintakysymys.

Petri Alanko tunnetaan mm. Classical Trancelations -levyistä ja -konserteista sekä yhteistyöstä kotimaisen pelitalon Remedyn kanssa - viimeksi Control-pelin musiikeista. Ja lisää pukkaa.

- Peliprojektit jatkuvat, jatkan Ylen projektien parissa, olen luvannut yrittää tehdä musaa, mutta en haluaisi tehdä sitä yksin. Elättelen edelleen toivoa siitä, että saisin edes jommankumman Slusnik-äijistä sorvin ääreen, mutta en laske sen varaan. Kollaboraatiot biisinteon suhteen kiinnostavat, mutta mutta... duuni pitää niin kiireisenä (ja nautin työstäni aivan helvetisti), joten pitää olla todella hyvä idea, että innostun. Tai sitten ihan saatanan huono. Väkisinkin mulla tulee eteen pikku tauko, koska työvälineitä pitää päivittää, ja pelkkä kiintolevyvaihto ottaa viikon siirtoineen. Pajan akustiikkaa ja laitteistoa pitää muuttaa, nyt kun siihen on edes pieni mahdollisuus. En uskalla riskeerata parinsadan ihmisen miljoonaprojektia vain siksi, että "ko kato ny eikö niinkö käy kö kato on tua noin ni sähkömies täällä", Lowland naureskelee.

Kuuntele Machines Have Hearts Spotifyssa alla:

Etsitkö täydellistä soundtrackia syksyn hetkiin?
Kuuntele Spotifysta "Ihana ilta"