Findance.comin Koulukiusatut-juttusarja sai kolmannella osallaan todella suuren suosion, kun Lauran tarina liikutti suomalaisia.

Laura sai yli 300 rohkaisevaa kommenttia, joita hän on lukenut tiiviisti ja kertoo niiden piristäneen suuresti. Voit kertoa edelleen koulukiusaamisestasi sähköpostiosoitteeseen jutut(at)findance.com.

Oman tarinansa meille on kirjoittanut myös 23-vuotias Maria (nimi muutettu), joka sai kärsiä kiusaamisesta koko peruskoulun ajan.

- Minua kiusattiin lähinnä sen takia, että olin liian ujo ja mulla oli isot silmälasit. Minua haukuttiin, tönittiin, syrjittiin, ja mulle sanottiin monta kertaa, että olen tautipesäke, että muhun ei kannata koskea, koska silloin se leviää.

Marian kiusaamiseen osallistui ala-asteella hänen oman luokkansa lisäksi myös rinnakkaisluokka.

- Pelkäsin joka aamu mennä kouluun, koska en koskaan tiennyt, mitä päivä toi tullessaan. Joka aamu rukoilin, että voi kunpa tänään olisi hyvä päivä, ettei minua kiusattaisi. Mutta niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Hän kertoi kiusaamisestaan sekä vanhemmilleen että opettajilleen, mutta siitä ei ollut apua. Marian vanhemmat eivät ottaneet tyttärensä sanoja todesta ja opettajat eivät tehneet mitään asian eteen.

- Luokkaretket oli kaikista pahinta. Minua tönittiin, haukuttiin, kampattiin aina kun liikuin ja aina mun päälle kaadettiin milloin mitäkin.

Maria uskoi, että yläaste voisi tuoda uuden alun, mutta sen sijaan hän sai pelätä yhä enemmän jokaista koulupäiväänsä.

- Kun siirryin viimein kahdeksannelle luokalle, niin kiusaamiseni oli jo niin rikkonut minun sisintäni, että sillä hetkellä en ajatellut mitään muuta kuin itseni satuttamista. Olin täysin sulkeutunut, en enää edes kotonakaan puhunut paljon mitään ja koulussa en aukaissut suutani, jos opettaja multa jotain kysyi.

Lopulta Maria oli luovuttaa.

- Yhtenä päivänä pääsin kotiin ja menin suoraan keittiöön. Otin laatikosta puukon ja laitoin sen kaulalleni. Ajattelin silloin, että olisi paljon helpompaa jos en olisi edes syntynyt. Mutta jostain syystä en pystynyt satuttamaan itseäni perheeni takia, koska olen ainut tyttö meidän perheessä ja ensimmäinen ajatus, mikä mulle tuli mieleen oli, että jos nyt tapan itseni niin miten rakkaat veljeni pärjäävät ilman minua, ja entäs minun vanhempani. Joten en tehnyt sitä.

- Selvisin kaikesta tästä vain siten, että purin kaiken tuskani, itkuni ja raivoni runoihin. Kerroin kaiken kokemani runoilemalla. Sydämessäni on edelleen syvät arvet. Ja varmasti tulevat olemaan läpi elämäni.

Yläasteen jälkeen Maria lähti ammattikouluun, jossa häntä ei enää kiusattu.

- Ammattikoulun toisella luokalla tutustuin yhteen mieheen, mutta minun oli vaikea luottaa aluksi häneen koska minua oli niin monta vuotta kiusattu. Lopulta kerroin hänelle kaiken, hän kuunteli ja lohdutti. Hän sanoi lopuksi, että ei anna enää kenenkään satuttaa minua.

- Nyt olen ollut tämän miehen kanssa kihloissa neljä vuotta ja kesällä meillä on häät. Elämä hymyilee viimein minullekin. :)

Lähetä terveisesi Marialle alla olevan Facebook-kommenttikentän kautta!