Findance.com aloitti huhtikuussa juttusarjan Koulukiusatut, jossa suomalaiset kertovat tarinoitaan kiusaamisesta ja sen voittamisesta. Voit lähettää oman tarinasi sähköpostilla jutut(at)findance.com.

Lauran (nimi muutettu) kiusaajat olivat häntä kaksi vuotta vanhempia. Heistä hän sai kärsiä myös vapaa-ajallaan.

- Olin fiksu, lahjakas, iloinen ja minulla oli paljon kavereita. Minusta kuvastui onnellinen elämä. Se oli joillekin liikaa... Minulle alettiin huudella minun ulkonäöstä. Olin ehkä vähän isommankokoinen kuin muut ikäiseni, mutta sillon se ei vielä haitannut minua. Toisella luokalla huutelu ja nälviminen jatkui. En ottanut sitä sillon edes vakavasti, hymyilin vaan kiusaajille ja olin välittämättä.

Neljännellä luokalla Lauran kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Kiusaajat onnistuivat myös kääntämään kaiken päälaelleen.

- Huutelun lisäksi kiusaajat repivät hiuksista, hakkasivat ja tönivät rappusissa. He tulivat perässäni vessaan ja kurkkivat, kun olin kopissa. Kun tulin ulos he suihkuttivat päälleni vettä. Sen jälkeen he alkoivat uhkailla minua, etten saa kertoa tapahtuneesta kellekkään. En kertonutkaan... Mutta seuraavan kerran, kun minut tönäistiin maahan, menin sanomaan opettajalle. Opettaja toimitti minut ja kiusaajat rehtorin kansliaan. Tytöt kielsivät tekonsa ja valehtelivat: olin kuulemma huudellut heille ja näyttänyt keskisormea. En ollut tehnyt mitään, mutta koska tytöt olivat vanhempia ja heitä oli kaksi, heitä uskottiin. Sain jälki-istuntoa. Opettajakin sanoi, että hän joutuu laskemaan minun käytösnumeroa.

Koulu sujui kuitenkin hyvin.

- Kevätjuhlassa kiusaajat katsoivat tosi kiukkuisesti, kun sain stipendin. Ajattelin sillon vaan, että nyt pystyn näyttämään heille, että olen vahva ja he eivät ole pystyneet kaatamaan minua. Kun sain kirjekuoren käteeni, hymyilin ja kiitin. Muut taputtivat ja kaikki näkivät vaan sen hymyilevän tytön, joka seisoi siinä lavan reunalla. Sisimmässäni olin kuitenkin jotain muuta..

Kiusaajat ottivat aseekseen Lauran painon, jota hän alkoi aktiivisesti vähentää juoksemalla joka päivä.

- Kuntoni nousi huimasti. Olin harrastanut uintia pienestä asti ja liikkunut ennenkin, mutta pikkuhiljaa aloin laihtua. Vähensin ruokaani ja pidensin lenkkejä. Kiusaajat näkivät minut usein lenkillä. He vain huusivat perään: "Sä oot nii läski, et sä pysty laihtuu vaikka yrität". Se pumppasi muhun lisää voimaa. Mä aattelin, että kyllä mä vielä niille näytän.

Mutta sitten opettaja sanoi jotain todella asiatonta.

- Kutosen kevätodistuksessa minulla oli liikunnasta 8. Se oli mielestäni niin väärin, koska kuntoni oli noussut vaikka kuinka paljon. Menin kysymään opettajalta numerosta, niin hän vaan tokaisi: "Ei noin lihavalle ihmiselle voi antaa liikunnasta 9". Sillon aloin itkeä. Opettaja kyllä pyysi myöhemmin anteeksi, mutta tuon lauseen minä muistan ikuisesti. Kesälomalla itkin ja juoksin paljon.

Laura aloitti yläasteen puhtaalta pöydältä, mutta tällöin yhdeksännellä luokalla olleet kiusaajat eivät jättäneet häntä rauhaan.

- Olin luistelemassa koulun kentällä, jonne kiusaajat tulivat ja tönivät minut maahan. Tilanne oli vaarallinen, koska minulla oli luistimet jalassa. Luistelin keskelle kaukaloa. Siellä oli paljon ihmisiä, joten ajattelin, että joku huomaa. Pian kiusaajat tulivat hakemaan minut. Kukaan ei puuttunut tilanteeseen mitenkään.

- Kiusaajat veivät minut pukukopin taakse. Siellä he haukkuivat minut, kuinka raukkis olen. He räkivät naamalle ja huusivat. Paiskasivat maahan. Alkoivat hakata naamaa. Mä olin hiljaa. Verta tuli nenästä ja vesi valui silmistä. Sain vaan huutoa, että oon säälittävä, jos alan itkee. Uutta iskua poskeen ja toinen tumppasi tupakan mun käteen. Kun he lopettivat olin ihan mustelmilla. Kotimatkan itkin, en pystynyt kunnolla kävelemään. Koitin vaan hyväksyä sen, mitä minulle oli tapahtunut.

Laura vähensi edelleen syömistään, kunnes hän pyörtyi koulun käytävälle.

- Minut vietiin kuraattorille, joka lähetti eteenpäin psykologille. Sielläkään en montaa kertaa käynyt, kun psykologi sanoi, että minun tilanne oli niin vakava, että hän ei voi auttaa.

- En ollut enää yhtä elämäniloinen kuin ennen. Kaikki energiani meni juoksemiseen. Aloin repiä juoksemisaikaa jo yöunistakin. Läksyt jäivät usein tekemättä ja koulusta oltiin paljon yhteydessä vanhempiini. Todistuksessa oli pientä pudotusta. Sanottiin vaan, että mulla on menossa joku väsymyskausi, mutta tiesin itse, että mä olin ihan lopussa. Kesälomalla aloin oksentaa. Muistin usein kun söin, kuinka minulle oli huudeltu koulun ruokalassa syömisistäni. Sillon oli helppo oksentaa. Helpotti hetkeksi.

Lauran elämänhalut olivat kuihtuneet.

- Itsetuhoajatukset olivat vahvoja, en jaksanut enää käydä koulussa. Poissaolot lisääntyivät. Kaverit alkoivat ihmetellä, kun mä en ollut enää niin avoin kuin ennen. Aloin vetäytyä usein yksikseni. Vapaa-ajalla en jaksanu enää juosta niin paljon. Rankaisin siitä itseäni puuttumalla vahvemmin syömiseeni. Minua pyörrytti usein ja päänsärystä tuli jokapäivästä. Kuuntelin usein angstimusiikkia, se oli mun elämää. Musiikki vei mut usein ajatuksissa pois täältä. Saatoin tuijottaa pitkiä aikoja ikkunasta ulos tai kirjottaa päiväkirjaa. Monta kertaa haaveilin, että voisin lähteä lentoon niinkuin lintu, joka nousee taivaan sineen. Niin heikko ja hauras, mutta silti niin kaunis.

Laura on nyt kahdeksannella luokalla. Kiusaajat eivät ole enää samassa koulussa, mutta toipumisprosessi on vielä kesken.

- Nyt on enää muutama viikko kasiluokkaa jäljellä. En tosin tiedä pääsenkö luokaltani. Olen ollut paljon poissa koulusta. Ja kokeet on mennyt ihan penkin alle. Minulla ei ole ollut vielä voimia tehdä läksyjä tai lukea kauheesti kokeisiin.

- Olen kuulemma toipunut masennuksesta hyvin, mutta se on vielä ihan kesken. Käyn edelleen terapiassa ja syömistäni tarkkaillaan sairaalassa. Koko prosessi on kasvattanut minua ihan hirveesti henkisesti. Minulla ei ole enää hirveesti kavereita. Mutta ne muutama, jotka ovat jaksaneet tukea koko vaikeuden keskellä, he ovat aivan korvaamattomia <3 Ja minun pitää kiittää myös vanhempia ja mummua, jotka ovat jaksaneet ymmärtää. Ehkä tästä vielä selvitään :)

Voit lähettää tukesi Lauralle alla olevan Facebook-kommenttikentän kautta!