viihde /
7 työtilannetta, joissa introvertin vahvuudet voivat päästä yllättävän hyvin oikeuksiinsa
Työelämässä näkyvimmät ihmiset saavat helposti eniten huomiota. Kokouksessa nopeasti puhuva työntekijä vaikuttaa aktiiviselta, ja ulospäinsuuntautunut esihenkilö saatetaan nähdä luontaisena johtajana. Tutkimusten perusteella vähemmän ulospäinsuuntautuneesta työskentelytavasta voi kuitenkin olla hyötyä tietyissä tilanteissa. Nämä seitsemän esimerkkiä osoittavat, miksi hiljaisempi työntekijä saattaa olla arvokkaampi kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Työpaikan palaverissa yksi osallistuja kertoo mielipiteensä välittömästi. Toinen kuuntelee, tekee muistiinpanoja ja esittää vasta myöhemmin harkitun ehdotuksen.
Jälkimmäistä saatetaan pitää passiivisena, vaikka hänen ehdotuksensa osoittautuisi lopulta kokouksen hyödyllisimmäksi.
Työelämässä ulospäinsuuntautuneisuus ja näkyvä aktiivisuus yhdistetään helposti osaamiseen. Introverttius ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen osaisi esiintyä, johtaa tai tehdä yhteistyötä.
Academy of Management Journal -tiedelehdessä vuonna 2011 julkaistu tutkimus osoitti kiinnostavan eron johtamistyyleissä. Ulospäinsuuntautuneempi johtaja menestyi paremmin passiivisempien työntekijöiden kanssa, mutta aloitteellisten työntekijöiden ryhmissä etua oli vähemmän ulospäinsuuntautuneen johtajan toimintatavasta.
Tutkimustulos ei tarkoita, että introvertit olisivat yleisesti parempia johtajia. Se kuitenkin osoittaa, että toimivan työskentelytavan arvo riippuu myös ympäristöstä.
1. Aloitteellisen asiantuntijatiimin johtaminen
Joissakin työyhteisöissä työntekijät odottavat esihenkilöltä tarkkoja ohjeita. Toisissa heillä on runsaasti omia ajatuksia ja halua kehittää toimintaa itsenäisesti.
Jälkimmäisessä tilanteessa johtajan tärkeimpiä tehtäviä voi olla antaa työntekijöiden ideoille tilaa.
Adam Grantin, Francesca Ginon ja David Hofmannin tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa pizzaravintoloiden toimintaa ja johtajien ulospäinsuuntautuneisuutta.
Aloitteellisten työntekijöiden kanssa vähemmän ulospäinsuuntautuneiden johtajien ryhmät menestyivät tutkimuksessa paremmin. Tutkijat katsoivat eron liittyvän muun muassa johtajien vastaanottavaisuuteen työntekijöiden omille ehdotuksille.
Tilanne havainnollistaa, ettei johtamisen tarvitse tarkoittaa jatkuvaa puhumista ja kaikkien ratkaisujen keksimistä itse.
2. Kokous, jossa tarvitaan harkittuja ehdotuksia
Nopeatahtisessa kokouksessa eniten puhuvat eivät välttämättä esitä parhaita ideoita.
Jos kokouksen tarkoituksena on ratkaista monimutkainen ongelma, osallistujille voi olla hyödyllistä antaa mahdollisuus tutustua aineistoon etukäteen.
Rauhallisesta pohdinnasta pitävä työntekijä saattaa tällöin valmistella ehdotuksen, jonka esittämiseen ei olisi löytynyt tilaa nopeasti etenevässä keskustelussa.
Myös kirjallisesti kerätyt ideat voivat olla hyödyllisiä. Ne vähentävät tarvetta kilpailla puheenvuoroista ja auttavat vertaamaan ehdotuksia niiden sisällön perusteella.
Tällainen toimintatapa ei hyödytä vain introvertteja. Se voi parantaa koko työryhmän mahdollisuuksia osallistua.
3. Pitkää keskittymistä vaativa itsenäinen projekti
Ohjelmointi, kirjoittaminen, tutkimus ja monet suunnittelutehtävät sisältävät vaiheita, joissa jatkuvat keskeytykset voivat vaikeuttaa työskentelyä.
Jos ihminen viihtyy itsenäisessä työskentelyssä, mahdollisuus keskittyä rauhassa voi olla hänelle tärkeä.
Esimerkiksi ohjelmistokehittäjä saattaa tarvita useita tunteja yhtäjaksoista aikaa monimutkaisen ongelman selvittämiseen. Saman projektin yhteinen ideointipalaveri voi puolestaan olla hyödyllinen aivan toisessa vaiheessa.
Introverttius ei kuitenkaan takaa hyvää keskittymiskykyä. Myös ulospäinsuuntautunut työntekijä voi tehdä erinomaista itsenäistä työtä.
Olennaista on tunnistaa, millaisessa ympäristössä juuri kyseinen työntekijä pystyy parhaiten keskittymään.
4. Asiakastilanne, jossa tärkeintä on kuunnella
Kaikissa asiakastilanteissa ei tarvita runsasta puhetta ja jatkuvaa myyntipuhetta.
Jos asiakas kertoo monimutkaisesta ongelmasta, hänen tilanteensa ymmärtäminen voi olla tärkeämpää kuin nopea ehdotus valmiista ratkaisusta.
Esimerkiksi teknisessä asiakastuessa asiakas voi kuvata ongelmaa epäselvästi. Ratkaisun löytäminen edellyttää tarkentavia kysymyksiä ja huolellista selvittämistä.
Jos työntekijän luonteva tapa on kuunnella ensin ja puhua vasta asian hahmotuttua, siitä voi olla tällaisessa tilanteessa hyötyä.
Kaikki introvertit eivät silti ole automaattisesti hyviä kuuntelijoita. Kuunteleminen on taito, jota voivat kehittää kaikenlaiset ihmiset.
5. Työ, jossa kirjallinen viestintä on tärkeässä asemassa
Etätyössä ja kansainvälisissä tiimeissä suuri osa yhteistyöstä tapahtuu sähköpostitse, pikaviesteillä ja yhteisten dokumenttien kautta.
Kirjallinen viestintä antaa usein mahdollisuuden miettiä sanamuotoja ja perusteluja ennen vastaamista.
Ihmiselle, joka ei nauti jatkuvista spontaaneista puheluista, tällainen toimintatapa voi tuntua luontevalta.
Esimerkiksi projektin etenemisestä voidaan laatia selkeä kirjallinen tilannekatsaus sen sijaan, että jokainen yksityiskohta käsiteltäisiin erillisessä kokouksessa.
Kirjallinen työskentely ei kuitenkaan poista vuorovaikutuksen tarvetta. Hankalat ristiriidat ja epäselvyydet voivat edelleen vaatia suoraa keskustelua.
6. Esiintyminen, johon saa valmistautua kunnolla
Introverttius ei tarkoita esiintymispelkoa. Joku voi nauttia suurellekin yleisölle puhumisesta mutta pitää kokousten jatkuvaa spontaania keskustelua kuormittavana.
Valmisteltu esitys tarjoaa erilaisen tilanteen kuin yllätyksenä pyydetty puheenvuoro.
Esimerkiksi asiantuntija voi valmistella esityksensä rakenteen, havainnollistavat esimerkit ja mahdolliset kysymykset etukäteen.
Tällöin hän pystyy hyödyntämään vahvaa aiheen tuntemustaan ilman, että koko onnistuminen riippuu hetkessä syntyvistä vastauksista.
Hyvä esiintyminen ei siis ole vain ulospäinsuuntautuneen ihmisen ominaisuus. Usein ratkaisevampia ovat valmistautuminen, aiheen osaaminen ja kyky huomioida yleisö.
7. Työryhmä, jossa tarvitaan erilaisia toimintatapoja
Toimiva työryhmä ei välttämättä koostu ihmisistä, jotka lähestyvät kaikkia tehtäviä samalla tavalla.
Yksi innostuu uusien ihmisten tapaamisesta, toinen paneutuu mielellään yksityiskohtiin ja kolmas pystyy yhdistämään erilaisia näkemyksiä.
Jos työryhmässä arvostetaan vain näkyvää aktiivisuutta, osa hyödyllisistä työskentelytavoista voi jäädä huomaamatta.
Esimerkiksi yhteisen projektin alkuvaiheessa voidaan tarvita vilkasta ideointia. Myöhemmässä vaiheessa korostuvat suunnitelmien tarkistaminen, virheiden etsiminen ja huolellinen toteutus.
Vuoden 2011 johtamistutkimuksen keskeinen opetus liittyi juuri työympäristön ja ihmisten toimintatapojen yhteensopivuuteen. Sama johtamistyyli ei tuottanut parhaita tuloksia kaikissa olosuhteissa.
Siksi työntekijöitä kannattaa arvioida heidän osaamisensa ja työnsä tulosten perusteella, ei pelkästään sen mukaan, kuinka äänekkäästi he osallistuvat keskusteluihin.
Introverttius ei ole työelämän este eikä automaattinen etu
Introvertteihin liitetään usein oletuksia hiljaisuudesta, varovaisuudesta ja itsenäisestä työskentelystä. Kaikki nämä eivät kuitenkaan kuvaa jokaista introverttia.
Persoonallisuuspiirre ei myöskään yksin ratkaise, millaisessa ammatissa ihminen menestyy.
Työn vaatimukset, aiempi kokemus, motivaatio ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työskentelyyn ovat kaikki olennaisia.
Työelämässä voisi olla hyödyllistä kysyä useammin, millainen tapa tehdä työtä sopii mihinkin tehtävään, sen sijaan että yhtä persoonallisuustyyppiä pidettäisiin ihanteena.
Jos työpaikan hiljaisin asiantuntija tarvitsee vähemmän kokouksia ja enemmän työrauhaa, hänen toiveensa ei välttämättä ole osoitus haluttomuudesta osallistua. Se voi olla ehdotus siitä, miten hän saisi parhaat taitonsa käyttöön.