Palkintovaimona elänyt nainen kertoo suhteesta, jossa hänestä tuli omaisuutta

Misty Rae kertoo ajautuneensa suhteeseen, jossa puolison voimakas ihailu muuttui vähitellen ulkonäön valvonnaksi, seksuaaliseksi painostukseksi ja eron jälkeiseksi vainoksi.

Voimakas huomio voi tuntua rakkaudelta etenkin silloin, kun oma itsetunto on hauras ja takana on raskaita kokemuksia. Kirjoittaja ja entinen juristi Misty Rae kertoo YourTangossa avioliitosta, jonka hän ymmärsi myöhemmin perustuneen kumppanuuden sijasta omistamiseen ja näyttämisen haluun.

Rae kuvailee olleensa miehelleen palkintovaimo: viehättävä ja tätä nuorempi puoliso, jonka tehtävänä oli vahvistaa miehen itsetuntoa ja asemaa muiden silmissä. Hänen mukaansa suhde tuntui lopulta yhdeltä elämänsä epäinhimillistävimmistä kokemuksista.

Ensimmäinen tunne kehotti pysymään kaukana

Rae tapasi tulevan miehensä paikallisessa baarissa ollessaan noin 30-vuotias. Hän oli vasta toipumassa pitkästä ja väkivaltaisesta suhteesta, ja ystävä rohkaisi häntä palaamaan seurusteluelämään.

Mies oli yli kymmenen vuotta vanhempi ja herätti hänessä alusta lähtien epämukavan tunteen. Tämä hakeutui toistuvasti hänen lähelleen baarissa, seurasi häntä taksille ja alkoi myöhemmin ilmestyä kahvilaan, jossa hän työskenteli.

Myöhemmin mies myönsi hankkineensa Raen ystävältä tietoja tämän asuinpaikasta ja työvuoroista. Hän kertoi myös jättäneensä silloisen kumppaninsa heti Raen nähtyään, koska piti tätä kauniimpana ja nuorempana.

Rae kertoo epäilleensä miestä, mutta samalla hän vähätteli omia tuntemuksiaan. Hän ajatteli olevansa kolmen lapsen äitinä liian vaativa ja muistutti itseään siitä, ettei mahdollisuutta saisi torjua pelkän ensivaikutelman vuoksi.

Huomio ja lahjat peittivät varoitusmerkit

Suhteen alku tuntui hyvältä. Mies kohteli Raeta ja hänen lapsiaan ystävällisesti, antoi runsaasti aikaa, lahjoja ja huomiota sekä esitteli uuden kumppaninsa innokkaasti läheisilleen.

Erityisen voimakkaasti mies korosti Raen ulkonäköä. Hän kehui tätä jatkuvasti ja vaikutti olevan ylpeä siitä, että sai rinnalleen naisen, jota muutkin pitivät viehättävänä.

Jälkikäteen tarkasteltuna kehut eivät Raen mukaan kuitenkaan kertoneet aidosta kiinnostuksesta häneen ihmisenä. Mies puhui jo varhain tarpeestaan todistaa oma arvonsa muille ja halustaan näyttää omistavansa jotakin, mitä muut eivät voisi saada.

Samalla suhteessa esiintyi huomautuksia, jotka oli helppo kuitata huumorina. Mies varoitti Raeta lihomisesta ja vihjasi jättävänsä hänet, jos tämän ulkonäkö muuttuisi. Rae vastasi samalla mitalla miehen hiustenlähdöstä, mutta myöhemmin hän ymmärsi kommenttien kuvastaneen syvempää asennetta.

Puolison ulkonäöstä tuli miehen julkinen projekti

Avioliiton edetessä miehen kiinnostus Raen lapsiin väheni ja muuttui katkeruudeksi siitä, että lapset veivät vaimon aikaa. Samalla mies halusi lähteä jatkuvasti ravintoloihin, baareihin ja tapaamisiin, joissa pari voitiin nähdä yhdessä.

Rae itse viihtyi kotona ja halusi työviikon jälkeen pukeutua rennosti. Hän työskenteli juristina, käytti työssään huoliteltuja asuja ja korkeita korkoja sekä kaipasi viikonloppuisin mahdollisuutta olla ilman jatkuvaa laittautumista.

Mies alkoi kuitenkin arvostella hänen hiuksiaan ja vaatteitaan. Rae kertoo, ettei hän saanut miehen mielestä lähteä edes ruokakauppaan verkkareissa tai hiukset poninhännällä, koska joku tuttu saattaisi nähdä hänet.

Tavallinen kauppareissu saattoi muuttua yhteiseksi näyttäytymiseksi. Kun vastaan tuli tuttuja, mies esitteli Raen vaimonaan tavalla, joka sai tämän tuntemaan itsensä saavutukseksi eikä tasavertaiseksi puolisoksi.

Painostus ulottui myös seksuaalisuuteen

Raen kertomuksessa kontrolli ei rajoittunut pukeutumiseen tai vapaa-aikaan. Mies vaati läheisyyttä riippumatta siitä, oliko vaimo uupunut pitkän työpäivän jälkeen tai halusiko tämä seksiä.

Rae kuvailee jatkuvaa suostuttelua, kerjäämistä, uhkailua ja painostusta. Hänen mukaansa mies koki vaimon kuuluvan itselleen ja yritti lähestyä tätä myös silloin, kun tämä oli nukahtanut kieltäytymisen jälkeen.

Seksuaalinen painostus ja tekoihin ryhtyminen ilman toisen vapaaehtoista osallistumista eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. Avioliitto tai seurustelusuhde ei anna kenellekään oikeutta kumppanin kehoon.

Kun Rae otti asian esiin, mies selitti käytöstään aiemmilla torjutuksi tulemisen kokemuksilla ja tarpeellaan ottaa kiinni nuoruudessa menettämikseen kokemiaan kokemuksia. Selitys ei kuitenkaan muuttanut sitä, että Raen rajoja rikottiin.

Hän ymmärsi olevansa ihmiselle tärkeä vain symbolina

Vuosien jälkeen Rae alkoi nähdä, ettei mies tuntenut häntä aidosti. Puoliso rakasti hänen mukaansa ennen kaikkea mielikuvaa vanhemmasta miehestä, jolla oli rinnallaan viehättävä ja nuorempi nainen.

Mies kehuskeli työtovereilleen vaimonsa ulkonäöllä ja teki tuttujen seurassa seksuaalisia huomautuksia siitä, kuinka oli saanut tämän puolisokseen. Rae koki, että hänen ihmisyytensä, työnsä, vanhemmuutensa ja omat tarpeensa jäivät ulkoisen vaikutelman alle.

Hän myöntää myös itse sekoittaneensa alun voimakkaan huomion rakkauteen. Pitkän vaikean suhteen jälkeen halutuksi tuleminen ja lupaus sitoutumisesta tuntuivat erityisiltä, vaikka yhteys ei lopulta perustunut tasavertaisuuteen.

Rae tiivistää kokemuksensa sanoihin: "Minua ei rakastettu. Minua haluttiin. Minut valloitettiin. Olin omaisuutta."

Ero käynnisti vainon ja uhkailun

Kun Rae lopulta lähti avioliitosta, miehen käytös muuttui hänen mukaansa avoimesti väkivaltaiseksi. Tämä pommitti häntä puheluilla ja viesteillä, ilmestyi työpaikalle ja kotiin sekä käytti vuorotellen uhkauksia, kiristystä, itkua ja lupauksia saadakseen hänet palaamaan.

Mies otti yhteyttä myös Raen ystäviin ja sukulaisiin. Hän kertoi eri ihmisille erilaisia tarinoita erosta ja pyysi näitä taivuttelemaan vaimoa takaisin.

Kun Rae aloitti uuden suhteen, entinen puoliso suhtautui uuteen kumppaniin ihmisenä, joka oli hänen mielestään vienyt jotakin hänelle kuuluvaa. Rae näkee tämän saman omistavan ajattelun jatkumona, joka oli ollut läsnä koko avioliiton ajan.

Erosta on hänen kertomansa mukaan kulunut kahdeksan vuotta, ja tilanne on rauhoittunut huomattavasti. Jälkikäteen häntä järkyttää etenkin se, kuinka pitkään heikko itsetunto ja omien havaintojen epäileminen saivat hänet ohittamaan varoitusmerkit.

Esineellistäminen ei ole arvostusta

YourTangossa julkaistu henkilökohtainen kertomus osoittaa, miten vaikeaa ihailun ja esineellistämisen erottaminen voi olla suhteen alussa. Runsaat kehut eivät välttämättä merkitse hyväksytyksi tulemista, jos ne kohdistuvat vain ulkonäköön ja palvelevat toisen tarvetta näyttää hyvältä muiden silmissä.

Terveessä suhteessa kumppani saa pukeutua omalla tavallaan, ylläpitää läheisiä ihmissuhteitaan, asettaa seksuaalisia rajoja ja olla olemassa myös ilman, että hänen täytyy vahvistaa toisen asemaa tai itsetuntoa.

Nollalinjan mukaan väkivalta voi alkaa hienovaraisesti esimerkiksi nimittelystä, eristämisestä tai kontrollista ja laajentua myöhemmin henkiseksi, fyysiseksi tai seksuaaliseksi väkivallaksi. Vastuu väkivallasta kuuluu aina sen tekijälle, ei väkivaltaa kokeneelle.

Jos oma tai läheisen suhde herättää pelkoa, Nollalinjaan voi soittaa maksutta ja anonyymisti ympäri vuorokauden numerossa 116 016. Rikosuhripäivystys palvelee numerossa 116 006. Välittömässä vaarassa tulee soittaa hätänumeroon 112.