Mies piti näitä 10 juomatapaa normaaleina - myöhemmin hän ymmärsi ongelman

Ylimääräinen juoma baaritiskillä, tarkoituksella pidennetty kotimatka ja etukäteen varattu päivä krapulalle tuntuivat Stusta aikanaan tavallisilta asioilta. Raitistumisen jälkeen hän on ymmärtänyt niiden kertoneen alkoholin saamasta yhä suuremmasta roolista.

Alkoholiongelma ei aina ala yhdestä selvästi tunnistettavasta hetkestä. Juominen voi lisääntyä vähitellen, jolloin epätavallisistakin tavoista tulee ihmiselle osa normaalia arkea.

LADbiblen esittelemä Stu kertoo YouTube-kanavallaan Bat Country Alcoholism & Sobriety omasta alkoholinkäytöstään ja raitistumisestaan. Jälkikäteen hän on tunnistanut kymmenen käyttäytymistapaa, joita hän piti juodessaan tavallisina, hauskoina tai jopa romanttisina.

Nyt hän näkee ne merkkeinä siitä, että alkoholi ohjasi hänen valintojaan enemmän kuin hän silloin myönsi.

Kyse on yhden ihmisen kokemuksista, eikä mikään yksittäinen tapa osoita ihmisellä olevan alkoholiriippuvuutta. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää siihen, jos alkoholin suunnittelu, hankkiminen ja käyttäminen alkavat hallita aikaa, ihmissuhteita tai päätöksiä.

1. Hän osti baarissa itselleen ylimääräisiä juomia

Kun Stu meni baaritiskille ostamaan kierroksen ystävilleen, hän tilasi samalla itselleen ylimääräisen annoksen.

Hän saattoi esimerkiksi ostaa ryhmälle oluet ja ottaa itselleen niiden lisäksi viskipaukun. Hän kutsui ylimääräistä annosta leikillisesti veroksi siitä, että juuri hän oli vaivautunut hakemaan juomat.

"Aina kun ostin kierroksen, ostin itselleni ylimääräisen juoman", hän kertoo.

Sama tapa näkyi myös silloin, kun hän lähti käymään vessassa. Baaritiskin ohi kulkiessaan hän tilasi juoman, joi sen matkalla takaisin ja palasi vasta sen jälkeen ystäviensä seuraan.

Muille ylimääräiset annokset eivät välttämättä näkyneet. Stu itse ajatteli vain ylläpitävänsä humalaista tunnetilaansa, vaikka todellisuudessa hän pyrki jatkuvasti nostamaan alkoholimäärää.

2. Hän valitsi tarkoituksella mahdollisimman pitkän kotimatkan

Työpäivän jälkeen Stu ei aina kulkenut suorinta tietä kotiin. Jos illalle ei ollut suunnitelmia, hän saattoi valita hitaamman ja pidemmän reitin, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa juoda.

Matkalla hän osti pienen pullon viskiä tai vodkaa ja joi sitä kävellessään kaupungilla.

Hän kuvitteli olevansa eräänlainen flaneeraaja eli kaupungin tunnelmaa ja kulttuuria tarkkaileva kiireetön kuljeskelija.

"Ajattelin sen olevan hienoa, kiinnostavaa ja hieman boheemia. Todellisuudessa vaeltelin kaduilla juomassa", hän sanoo.

Jälkikäteen tarkasteltuna maisemareitti ei siis ollut tärkeä sen tarjoamien elämysten vuoksi. Se tarjosi mahdollisuuden viettää enemmän aikaa alkoholin kanssa ennen kotiin saapumista.

3. Hän joi jo ennen tilaisuuksia, joissa tarjoiltiin alkoholia

Vaikka illan tapahtumassa oli varmasti tarjolla alkoholia, Stu lähti kotoa tavallista aikaisemmin voidakseen juoda jo ennen paikalle saapumista.

Jos tilaisuus alkoi esimerkiksi kahdeksalta, hän saattoi lähteä liikkeelle jo puoli seitsemältä ja käyttää ajan muutamaan juomaan.

Hän kertoo tarvinneensa jopa tunnin juomiseen ennen kuin koki pystyvänsä kohtaamaan tapahtuman sosiaaliset tilanteet.

Seurauksena hän saapui usein myöhässä ja jo valmiiksi humaltuneena.

Ennakkoon juomisesta käytetään usein kevyeltä kuulostavia nimityksiä. Stun mukaan harmiton ilmaus voi kuitenkin peittää alleen sen, että ihminen ei koe pystyvänsä osallistumaan sosiaaliseen tilanteeseen ilman alkoholia.

4. Hän odotti muiden juovan samaan tahtiin

Stu kertoo ajatelleensa, että juomisen tarkoitus oli tulla humalaan. Siksi häntä alkoi ärsyttää, jos ystävät joivat hitaammin tai halusivat lopettaa aikaisemmin.

Hän saattoi tarjoutua ostamaan uuden kierroksen nopeuttaakseen koko seurueen juomista.

"Nostin koko ryhmän juomisnopeutta vain vahvistaakseni oman matkani kohti humalaa", hän kuvailee.

Yhdessä juominen antoi hänen omalle alkoholinkäytölleen sosiaalisesti hyväksyttävän kehyksen. Jos muutkin joivat runsaasti, hänen ei tarvinnut erottua joukosta.

Myöhemmin hän ymmärsi, ettei kyse ollut aidosti seurallisesta juomisesta. Sosiaalinen tapahtuma oli muuttunut tekosyyksi käyttää suuria määriä alkoholia.

5. Jokaisesta tapahtumasta tuli syy juoda

Stu matkusti 16-vuotiaana ystäviensä kanssa Magalufiin ensimmäiselle lomalleen ilman vanhempia.

Hän muistaa saapuneensa Heathrow'n lentoasemalle sekä menomatkalla että palatessaan kotiin. Itse lomasta hänelle jäi alkoholinkäytön vuoksi vain vähän muistikuvia.

Samanlainen suhtautuminen jatkui hänen mukaansa noin kahden vuosikymmenen ajan. Jalkapallo-ottelu, lomamatka, vapaapäivä tai pitkä viikonloppu merkitsi ennen kaikkea mahdollisuutta juoda.

Vapaapäivien ympärille rakennettiin suunnitelma, jossa ensin juotiin runsaasti ja seuraava päivä varattiin palautumiselle. Toisinaan juominen jatkui vielä palautumiseen tarkoitetunakin päivänä.

Kun lähes jokainen myönteinen tapahtuma alkaa merkitä automaattisesti alkoholia, juominen voi vähitellen peittää alleen itse tapahtuman.

6. Hän suuttui, kun muut puhuivat hänen humalaisesta käytöksestään

Stu koki olonsa epämukavaksi, jos joku muistutti seuraavana päivänä asiasta, jonka hän oli sanonut tai tehnyt humalassa.

Hän kertoo muuttuneensa ärtyneeksi ja pyrkineensä vaihtamaan puheenaihetta mahdollisimman nopeasti.

Aikanaan hän ajatteli kaikkien reagoivan samalla tavalla. Raitistuttuaan hän ymmärsi, että voimakas puolustusreaktio liittyi siihen, ettei hän halunnut tarkastella omaa alkoholinkäyttöään.

"En pitänyt siitä, että asia paljasti suhteeni alkoholiin. Se paljasti epäterveen suhteen alkoholiin", hän sanoo.

Häpeä tai puolustautuminen eivät yksin kerro riippuvuudesta. Toistuva tarve vähätellä tapahtunutta voi silti vaikeuttaa haittojen tunnistamista ja estää rehellistä keskustelua.

7. Hän käytti paljon rahaa muiden juomiin

Runsas tarjoaminen saattoi saada Stun näyttämään ystävien silmissä anteliaalta. Hänen omien sanojensa mukaan tarkoituksena oli kuitenkin saada muut juomaan enemmän.

Kun koko seurue humaltui, hänen oma alkoholinkäyttönsä ei herättänyt yhtä helposti huomiota.

Hän myös toivoi muiden juovan yhtä paljon, jotta hän saisi hyväksyttävän syyn jatkaa omaa iltaansa samalla tahdilla.

"Toivoin salaa, että kaikki muutkin humaltuisivat kanssani, jotta minulla olisi tekosyy tehdä samoin", Stu kertoo.

Ulospäin mukavalta vaikuttanut ele palveli siis ensisijaisesti hänen omaa tarvettaan juoda ja siirsi huomion pois siitä, kuinka paljon hän itse käytti alkoholia.

8. Hän valitsi juomat niiden alkoholimäärän ja hinnan perusteella

Juoman maku, laatu tai sopivuus tilanteeseen ei ollut Stulle tärkein valintaperuste.

Hän arvioi juomia sen mukaan, kuinka paljon alkoholia niistä sai mahdollisimman pienellä rahalla.

Halpa ja vahva alkoholi saattoi siksi tuntua paremmalta valinnalta kuin miedompi tai kalliimpi vaihtoehto.

Hän kertoo suosineensa esimerkiksi kauppojen kassojen lähellä myytäviä pieniä vodkapulloja, koska niistä sai nopeasti suuren alkoholimäärän.

Kun juomavalinnan tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousee päihtymisen tehokkuus, tarkoituksena ei välttämättä enää ole nauttia juomasta vaan saavuttaa tietty humalatila mahdollisimman nopeasti.

9. Hän oli ylpeä korkeasta alkoholinsietokyvystään

Stu piti aikanaan kykyään juoda paljon osana maskuliinista identiteettiään.

Hän halusi näyttää ihmiseltä, joka kesti vahvaa viinaa ja pystyi jatkamaan juomista muita pidempään.

Joidenkin iltojen aluksi hän joi eräänlaisena temppuna erittäin suuren määrän vodkaa yhdellä kertaa. Hän näki tämän osoituksena kovuudestaan.

Raitistumisen jälkeen hänen suhtautumisensa on muuttunut täysin.

"Uskoin samaan machohölynpölyyn kuin monet muutkin: että miehen arvo liittyisi siihen, kuinka paljon viinaa hän kestää", Stu sanoo.

Korkea sietokyky ei tarkoita, että alkoholi olisi ihmiselle vaarattomampaa. Kasvanut toleranssi voi merkitä sitä, että saman vaikutuksen saavuttamiseen tarvitaan aiempaa suurempi määrä alkoholia.

10. Hän suunnitteli krapulapäivän etukäteen

Nuorempana Stu romantisoi myös krapulaa. Hän saattoi jopa odottaa päivää, jonka hän viettäisi sängyssä syöden herkkuja ja katsellen televisiota.

Ajatus kokonaisen päivän menettämisestä ei tuolloin tuntunut hänestä ongelmalta. Se oli osa alkoholinkäyttöön liittyvää rituaalia.

"Ajattelin olevan normaalia, että hyväksyin kokonaisen viikonpäivän menettämisen vain toipuakseni juomisesta", hän kertoo.

Iän myötä krapulat muuttuivat vaikeammiksi, mutta hän jatkoi silti niiden huomioimista suunnitelmissaan.

Raitistuttuaan Stu on ymmärtänyt, että myös krapulapäivien romantisointi auttoi ylläpitämään myönteistä kertomusta alkoholista. Juomisen aiheuttama menetys esitettiin rentoutumisena sen sijaan, että sitä olisi tarkasteltu haittana.

Yksittäinen tapa ei vielä tarkoita riippuvuutta

Stun luettelemat kohdat perustuvat hänen omaan kokemukseensa. Samankaltainen käytös voi esiintyä myös ihmisellä, jolla ei ole alkoholiriippuvuutta.

Alkoholinkäytön häiriötä ei diagnosoida yhden illan, tietyn juomamäärän tai yhden käyttäytymistavan perusteella. Ammattilainen tarkastelee laajemmin esimerkiksi käytön hallintaa, toleranssia, alkoholinhimoa sekä juomisen aiheuttamia haittoja ja niiden jatkumista.

Oman tilanteen kannalta olennaista on pohtia, kuinka suuri rooli alkoholilla on ajatuksissa ja valinnoissa.

Järjestyvätkö menot juomisen ympärille? Onko alkoholimäärää vaikea rajoittaa? Jääkö sovittuja asioita tekemättä, syntyykö muistikatkoja tai jatkuuko käyttö, vaikka se aiheuttaa ongelmia?

Myös läheisten huoli tai toistuvat yritykset salata juomisen määrää ovat syitä pysähtyä arvioimaan tilannetta.

Ongelman voi huomata vasta raitistumisen jälkeen

Stun kokemuksessa toistuu se, kuinka helposti haitalliselle käyttäytymiselle voi keksiä myönteisen selityksen.

Yksin juominen oli boheemia kuljeskelua, ylimääräiset annokset hauska tapa, runsas tarjoaminen anteliaisuutta ja krapulapäivä rentoutumista.

Tällaiset selitykset auttoivat häntä pitämään käyttäytymistään normaalina silloinkin, kun suuri osa hänen ajastaan, rahoistaan ja suunnitelmistaan alkoi keskittyä alkoholiin.

Raitistumisen myötä samat tilanteet näyttivät erilaisilta. Hän ei enää nähnyt niitä yksittäisinä hauskoina tapoina vaan osina laajempaa käyttäytymismallia.

Jos oma alkoholinkäyttö huolestuttaa, tilannetta voi arvioida esimerkiksi AUDIT-testin avulla ja ottaa asian puheeksi terveydenhuollossa tai päihdepalveluissa. Apua kannattaa hakea jo ennen kuin haitat muuttuvat vakaviksi.