Suru voi kärjistää vaikean perheen vanhat ongelmat – näin suojaat omia rajojasi

Läheisen kuolema voi tuoda perheen yhteen, mutta valmiiksi riitaisessa tai turvattomassa perheessä se saattaa voimistaa syyttelyä, vetäytymistä ja kontrollia. Psykologi Bridgette Peteet muistuttaa, että myötätunto toisten surua kohtaan ei velvoita hyväksymään loukkaavaa käytöstä.

Suru sisältää usein surullisuuden lisäksi vihaa, syyllisyyttä, katumusta, hämmennystä ja joskus helpotustakin. Perheen aiemmat vuorovaikutustavat vaikuttavat siihen, saavatko nämä tunteet tilaa vai muuttuvatko ne uusiksi konflikteiksi.

Psykologi Bridgette Peteet kirjoittaa Psychology Todayssa, ettei menetys itsessään luo perheen vaikeita toimintamalleja. Se voi kuitenkin suurentaa jo olemassa olevia kaunoja, huonoa viestintää, epäterveitä rooleja ja käsittelemättömiä haavoja.

Hyvin toimivassa perheessä jäsenet voivat jakaa käytännön vastuuta, muistella kuollutta ja hyväksyä erilaiset tavat surra. Vaikeasti toimivassa perheessä kuolema saattaa avata vanhat riidat juuri silloin, kun kaikkien voimavarat ovat vähissä.

Suru ei etene kaikilla samoina vaiheina

Kübler-Rossin tunnettu malli kuvaa kieltämistä, vihaa, kaupankäyntiä, masennusta ja hyväksymistä. Niitä ei pidä ymmärtää jokaisen surevan läpikäymäksi suoraksi portaikoksi.

Kaikki eivät koe jokaista vaihetta, kokemukset voivat esiintyä eri järjestyksessä ja samoihin tunteisiin voidaan palata monta kertaa. Peteet käyttää mallia havainnollistamaan, miten surureaktiot voivat kietoutua perheen vanhoihin ongelmiin.

Kieltäminen voi muuttua historian uudelleenkirjoittamiseksi

Kuoleman jälkeen vaikea tai jopa vahingoittavasti käyttäytynyt ihminen saatetaan yhtäkkiä muistaa virheettömänä. Kipeitä kokemuksia vähätellään tai niiden esiin ottamista pidetään sopimattomana.

Joku vähän läsnä ollut sukulainen saattaa myös alkaa korostaa olleensa vainajan läheisin ihminen. Ihannointi voi suojata syyllisyydeltä, katumukselta ja selvittämättä jääneiltä ristiriidoilta.

Viha voi kohdistua väärään ihmiseen

Viha on mahdollinen osa surua. Jos tunteiden säätely on ollut jo ennen menetystä vaikeaa, reaktio voi muuttua aggressiiviseksi puheeksi, riitojen provosoimiseksi tai hoivasta vastanneen läheisen syyttämiseksi.

Samalla voidaan nostaa esiin konflikteja, jotka eivät liity kuolemaan. Yhteisen suremisen sijaan perhe alkaa taistella keskenään.

Jossittelu voi muuttua syyllisen etsimiseksi

Kuoleman jälkeen on luonnollista pohtia, olisiko jotakin voitu tehdä toisin. Vaikeassa perhedynamiikassa kysymys voi muuttua yritykseksi löytää yksi vastuullinen hallitsemattomalle tapahtumalle.

Erityisen helposti arvostelun kohteeksi joutuu henkilö, joka kantoi suurimman hoivavastuun. Vähän osallistuneet sukulaiset voivat jälkikäteen tarkastella hoitoratkaisuja ja elämän loppuvaiheen päätöksiä tavalla, joka tarjoaa heille hetkellisen hallinnan tunteen.

Vetäytyminen jättää vastuut samoille ihmisille

Osa ihmisistä selviää ylivoimaisista tunteista vetäytymällä. He voivat jättää hautajaisjärjestelyt, käytännön asiat ja yhteydenpidon muiden hoidettaviksi.

Tällöin jo ennen kuolemaa eniten vastuuta kantaneet joutuvat hoitamaan myös menetyksen jälkeisen kuorman. Toisen vetäytymisen ymmärtäminen surureaktioksi ei poista epätasaisen vastuun vaikutuksia.

Toipumisen tahtia voidaan alkaa valvoa

Perhe saattaa määritellä, miltä oikean surun pitäisi näyttää. Töihin palaavaa, nauravaa tai juhlapäivään osallistuvaa syytetään liian nopeasta eteenpäin menemisestä.

Myös päinvastainen kontrolli on tavallista: pitkään surevaa vaaditaan pääsemään asiasta yli. Molemmissa tapauksissa yksilöllisestä kokemuksesta tehdään muiden arvioitava suoritus.

Omia rajoja saa suojata myös surun keskellä

Psychology Today neuvoo keskittämään huomiota omaan menetykseen. Hautajaisriidat, syytökset ja vanhat kaunat voivat viedä niin paljon energiaa, ettei varsinaiselle surulle jää tilaa.

Vaikeiden sukulaisten tapaamisia voi rajata. Kaikkiin keskusteluihin ei tarvitse osallistua, tilaisuudesta voi lähteä aikaisin ja vainajaa voi kunnioittaa myös yksityisellä itselle merkityksellisellä tavalla.

Tuki ei aina löydy lähisuvusta. Turvallinen ystävä, kumppani, muu sukulainen, seurakunnan työntekijä, vertaistuki tai mielenterveyden ammattilainen voi tarjota tilaa ilman uutta konfliktia.

Alkoholi, huumeet ja pakonomainen toiminta voivat hetkellisesti puuduttaa tunteita, mutta ne eivät käsittele menetystä. Jos suru lamaannuttaa pitkäksi aikaa tai selviytyminen alkaa nojata päihteisiin, ammattiavun hakeminen on perusteltua.

Toisen kipua voi ymmärtää ottamatta vastaan hänen vihaansa, syytöksiään tai vastuutaan. Suru ei anna rajatonta lupaa vahingoittaa muita, eikä yhden perheenjäsenen tarvitse hoitaa sekä omaa menetystään että kaikkien muiden tunnekuormaa.