Sairaanhoitajan sydän pysähtyi allergisen reaktion jälkeen - kertoo nähneensä kirkkaan valon

Kanadalainen sairaanhoitaja Julia Evans kertoo käyneensä lähellä kuolemaa sen jälkeen, kun liljojen siitepöly laukaisi hengenvaarallisen allergisen reaktion. Hänen kuvaamansa tapahtumat ovat henkilökohtainen kokemus, eivät lääketieteellinen todiste kuolemanjälkeisestä elämästä.

Tavallinen työvuoro muuttui kanadalaiselle sairaanhoitajalle Julia Evansille hengenvaaralliseksi vuonna 2018.

Evans oli saapunut töihin sairaalaan, kun hän huomasi hoitajien työpisteellä suuren liljakimpun. Hän tiesi olevansa kukille allerginen, mutta ei ollut ymmärtänyt reaktion voivan muuttua niin vakavaksi.

LADbiblen esittelemässä Jeff Mara Podcastin haastattelussa Evans kertoo kurkkunsa alkaneen tuntua karhealta. Pian hengittäminen vaikeutui ja hänen ihonsa alkoi sinertää.

Evansin mukaan allerginen reaktio johti lopulta sydämen rytmihäiriöön ja pulssin katoamiseen. Samalla kun työtoverit yrittivät pelastaa häntä, hän kertoo kokeneensa valon, rauhan ja kuolleiden läheistensä läsnäolon.

Liljakimppu laukaisi vakavan allergisen reaktion

Evans kertoo huomanneensa jo työvuoron alussa, että nieleminen tuntui epämiellyttävältä.

"Tuntui kuin olisin niellyt hiekkapaperia", hän kuvailee Jeff Maran haastattelussa.

Katsoessaan ympärilleen Evans näki hoitajien työpisteellä liljakimpun. Hän lähestyi kukkia ja kertoo hengittäneensä niiden siitepölyä.

Reaktio paheni nopeasti. Kurkku kiristyi, hengitys vaikeutui ja Evansin mukaan hänen ihonsa alkoi muuttua siniseksi.

"Ajattelin vain hukkuvani ilmaan", hän kertoo.

Oireet sopivat anafylaksiaan eli nopeasti etenevään vakavaan allergiseen reaktioon. Anafylaksia voi aiheuttaa hengitysteiden turpoamista, hengitysvaikeuksia, verenpaineen romahtamisen ja pahimmillaan sydänpysähdyksen.

Evans kertoo saaneensa liian suuren adrenaliiniannoksen

Työtoverit ryhtyivät nopeasti auttamaan Evansia. Hänen kertomuksensa mukaan lääkäri antoi hänelle adrenaliinia eli epinefriiniä, joka on anafylaksian ensisijainen lääke.

Evans väittää saaneensa vahingossa noin kymmenkertaisen annoksen siihen nähden, mitä lääkäri oli tarkoittanut antaa.

Hänen mukaansa lääkitys sai sydämen hakkaamaan hallitsemattomasti ja aiheutti voimakkaan fyysisen reaktion.

"Olin yhtäkkiä kuin Hulk. Adrenaliini virtasi kehoni läpi, aloin hengittää ja muistan työntäneeni kaikkea pois tieltäni", Evans kertoo.

LADbiblen artikkeli perustuu Evansin omaan kuvaukseen. Julkisesti saatavilla ei ole hänen potilasasiakirjojaan tai sairaalan selvitystä, joilla lääkkeen annos, antotapa ja tapahtumien tarkka kulku voitaisiin riippumattomasti vahvistaa.

Adrenaliini on oikein käytettynä elintärkeä anafylaksian hoito. Vakavien sydänhaittojen riski liittyy erityisesti annosteluvirheisiin ja tilanteisiin, joissa lääkettä annetaan suoneen liian suurena kerta-annoksena.

Evansin tapausta ei siksi pidä tulkita varoitukseksi käyttämästä lääkärin määräämää adrenaliini-injektoria allergisessa hätätilanteessa.

Sydämen rytmi muuttui hengenvaaralliseksi

Evans kertoo ymmärtäneensä sairaanhoitajana itsekin, että hänen sydämensä oli pysähtymässä.

Hän käski työtovereitaan riisumaan hänen vaatteensa ja kiinnittämään elvytyksessä käytettävät elektrodit välittömästi.

Evansin mukaan hänelle kehittyi pulssiton kammiotakykardia. Siinä sydämen kammiot supistuvat erittäin nopeasti, mutta sydän ei pysty pumppaamaan verta tehokkaasti eikä potilaalla ole tunnusteltavaa pulssia.

"Silloin he menettivät minut. Minulla ei ollut pulssia", Evans sanoo.

Hän käyttää haastattelussa ilmaisua, jonka mukaan hänen sydämensä olisi räjähtänyt. Kyse on kuvaannollisesta ilmauksesta, ei tiedosta, että sydän olisi kirjaimellisesti revennyt.

Pulssiton kammiotakykardia on elvytystä vaativa sydänpysähdysrytmi. Hoitoon voi kuulua paineluelvytys, sähköinen rytminsiirto ja lääkitys.

Hän kertoo tunteneensa läheistensä kuolemat

Ennen pulssinsa katoamista Evans kertoo kokeneensa sarjan poikkeuksellisen voimakkaita tuntemuksia.

Hänestä tuntui kuin hän olisi kokenut uudelleen kolmen läheisen ihmisen kuolemat.

Evans kertoo tunteneensa päässään parhaan ystävänsä ampuma-aseella tekemän itsemurhan. Sen jälkeen hän koki äitipuolensa hukkumisen ja sydänkohtauksen sekä biologisen äitinsä kuoleman aivovaltimon pullistuman seurauksena.

Evans ei oman kertomuksensa mukaan tilanteessa heti ymmärtänyt, miksi nämä kokemukset tuntuivat niin todellisilta.

Myöhemmin hän tulkitsi käsitelleensä ja päästäneensä irti kuolleiden läheistensä kärsimyksestä.

Keho ja aistit tuntuivat katoavan

Kun pulssi oli kadonnut, Evans kertoo siirtyneensä paikkaan, joka tuntui täysin erilaiselta kuin sairaalaympäristö.

Hänen mukaansa tavallinen käsitys kehosta, aisteista ja omista uskomuksista hajosi.

"Uskomusjärjestelmät, aistit ja keho ikään kuin pikselöityivät pois", hän kuvailee.

Evans kertoo kuulleensa vuonna 1983 kuolleen biologisen äitinsä äänen aivan vierellään.

Hän koki myös olevansa noin puoli metriä oman kehonsa yläpuolella. Evansin mukaan hän pystyi tuntemaan, kuinka sairaalan henkilökunta työskenteli hänen kehonsa parissa.

"Leijuin luultavasti noin kaksi jalkaa kehoni yläpuolella. Tunsin heidän työskentelevän kanssani ja huusin mielessäni, että palaisin, jos pystyisin", hän kertoo.

Valo tuntui rauhalliselta ja kodinomaiselta

Evansin kokemuksen voimakkain osa oli kirkas ja rauhallinen valo.

Hän kertoo tunteneensa valossa valtavasti rakkautta ja kokeneensa kaikkien ennen häntä kuolleiden ihmisten olevan läsnä.

"Valo oli niin rauhallinen, ja se tuntui kodilta. Pystyin aistimaan jokaisen ennen minua kuolleen ihmisen seisovan siellä", Evans sanoo.

Hänen mukaansa kokemus antoi hänelle erityisesti itsemyötätuntoa ja rakkautta itseään kohtaan.

"Siinä hetkessä oli niin paljon rakkautta, että sain kaikkein suurimman lahjan: rakkauden itseäni kohtaan", hän kuvailee.

Evans heräsi työtovereidensa jatkaessa elvytystoimia. Hän kertoo sanoneensa toivuttuaan humoristisesti, että hänen olisi ehkä parasta pitää loppupäivä vapaata.

Kokemuksen hyväksyminen kesti vuoden

Evans ei kertomansa mukaan pystynyt heti käsittelemään tapahtunutta tai määrittelemään sitä lähellä kuolemaa -kokemukseksi.

Vasta tapauksen ensimmäisenä vuosipäivänä hän koki ymmärtävänsä, kuinka voimakkaan kokemuksen oli käynyt läpi.

"Vuosipäivä sai minut ymmärtämään, että todella näin valon, tunsin äitini ja koin kaiken tämän", hän kertoo.

Kokemus muutti Evansin tapaa suhtautua itseensä, elämäänsä ja kuolemaan.

Hänen tulkintansa tapahtuneesta on henkilökohtainen ja hengellinen. Se ei yksin osoita, mitä tietoisuudelle tapahtuu sydämen pysähtymisen aikana tai kuoleman jälkeen.

Lähellä kuolemaa -kokemuksissa toistuvat samat aiheet

Evansin kuvaus sisältää useita lähellä kuolemaa -kokemuksille tyypillisiä piirteitä.

Ihmiset ovat kertoneet muun muassa irtautuvansa kehostaan, näkevänsä kirkkaan valon, tuntevansa syvää rauhaa, kohtaavansa kuolleita läheisiä tai kokevansa elämäntapahtumansa uudelleen.

Kaikki sydänpysähdyksestä selvinneet eivät koe tai muista mitään vastaavaa. Kokemusten sisältö, voimakkuus ja tulkinta vaihtelevat huomattavasti.

Niitä tutkitaan lääketieteen, neurotieteen, psykologian ja tietoisuudentutkimuksen piirissä. Tutkimuksissa on havaittu, että osa elvytetyistä potilaista raportoi selkeitä muistikuvia sydänpysähdyksen ja elvytyksen yhteydestä.

Joidenkin potilaiden aivoissa on myös mitattu elvytyksen aikana sähköistä toimintaa, joka voi liittyä tietoisuuden kaltaisiin prosesseihin. Havaintojen merkityksestä ei kuitenkaan ole vielä varmaa selitystä.

Tiede ei ole osoittanut kokemuksen olevan vierailu kuolemanjälkeisessä elämässä

Lähellä kuolemaa -kokemusten mahdollisiksi selityksiksi on esitetty esimerkiksi hapenpuutetta, hiilidioksidipitoisuuden muutoksia, lääkitystä, stressihormonien vaikutuksia ja aivojen poikkeavaa sähköistä toimintaa.

Myös muistin muodostuminen tajunnan menettämisen tai palautumisen aikana saattaa vaikuttaa siihen, millaisena tapahtuma myöhemmin muistetaan.

Yksikään nykyinen selitys ei välttämättä kata kaikkia raportoituja kokemuksia. Tieteen keinoin ei myöskään ole pystytty osoittamaan, että tietoisuus irtautuisi kehosta tai siirtyisi kuolemanjälkeiseen todellisuuteen.

Evansin kertomusta ei silti tarvitse pitää hänelle epätodellisena. Ihminen voi kokea tapahtuman poikkeuksellisen kirkkaana, merkityksellisenä ja elämää muuttavana riippumatta siitä, miten sen biologinen mekanismi tulevaisuudessa selitetään.

Anafylaksia vaatii välitöntä hoitoa

Evansin tarinan lääketieteellisesti selkein opetus liittyy vakavan allergisen reaktion nopeuteen.

Anafylaksian oireita voivat olla kurkun tai kielen turpoaminen, hengitysvaikeus, vinkuva hengitys, pyörrytys, verenpaineen lasku sekä nopeasti leviävä iho-oire.

Adrenaliini pitää antaa ohjeiden mukaisesti mahdollisimman nopeasti, tavallisesti reiden ulkosivulle lihakseen. Tämän jälkeen on soitettava hätänumeroon, vaikka oireet alkaisivat helpottaa.

Vaikeasta allergiasta kärsivän kannattaa pitää lääkärin määräämät adrenaliini-injektorit mukanaan ja varmistaa, että läheiset osaavat käyttää niitä.

Julia Evans selvisi poikkeuksellisesta hätätilanteesta sairaalassa, jossa apu oli välittömästi lähellä. Hänelle tapahtuman merkittävin jälki ei kuitenkaan ollut vain fyysinen toipuminen, vaan kokemus rauhasta, jonka hän kertoo muuttaneen koko suhtautumisensa elämään.